Olen kirjoittanut sen toista tusinaa juttua lihavuudesta. En ole ravitsemusterapeutti, mutta henkilökohtaista kokemusta lihavuudesta, laihtumisesta ja painon kanssa tasapainoilusta on kertynyt vuosien mittaan ämpärikaupalla. Sikäli lienee myös ymmärrettävää, että lihavuus ja painonhallinta ovat aiheita lähellä sydäntäni (aikanaan kirjaimellisesti!), joten ihan heti nämä jutut eivät lopu.
Uutta pontta sain muutamia kuukausia vanhan Tiede-lehden artikkelista, jonka mukaan kansa lihoo yksinkertaisesti siksi, että ruoka on liian hyvänmakuista. Mielihyväreseptorit ylistimuloituvat pahemman kerran ja siinä kieli vie niin naista kuin miestäkin pizzapalan ääreen. Lisäongelmaksi muodustuu myös herkkujen monipuolisuus. Kukaan ei jaksa syödä yhden lajin namia määräänsä enempää, mutta kuten vitsi jo sanoo, "jälkiruoalle on oma maha". Ongelma vain on, että niille kaikille jälkiruoille on oma mahansa.* Ja sipseille siinä sivussa.
Asiaa ei helpota yhtään se, että meitä pommitetaan jatkuvasti ruoalla. Kadullakaan ei voi kulkea ilman, että joka kulman takana on ruokakauppa suurine mainoksineen, ratikkapysäkeillä mainostetaan jäätelöä ja suklaata, televisiossa hehkeät daamit haukkailevat Kinder Buenoa ja Mars-patukkaa, radiossa mainostetaan äidin tekemiä lihapullia. Kauppaan kun menee niin se onkin semmoinen runsauden taivas, että pieni ihminen on aivan eksyksissä - ja makeiset on tietysti sijoitettu kassojen viereen, mikä sivumennen sanoen on yksi kaupan parhaista paikoista tuotteille.
Kaikki tämä aiheuttaa yksinkertaisesti sen, että mielihyväkeskuksemme on pahasti ylikuormittunut. Se on koukussa ja se haluaa lisää, lisää, LISÄÄ!! Itsekurilla ei mielihyväkeskusta useimmiten kampiteta, se kun on melkeinpä vastuussa ihmisen päätöksenteosta. Yhtä hyvin voi rivityöntekijä yrittää kampittaa yritysjohtoa. Normaalipainoisilla on yksinkertaisesti se etu, että he ovat geneettisesti tai onnekkaan kasvuympäristön ansiosta vastustuskykyisempiä ja/tai he ovat kehittäneet erilaisia strategioita ja menetelmiä, joiden avulla he onnistuvat välttelemään leivonnaisia ja sipsipusseja.
Jos lihavuudelle todella haluttaisiin tehdä jotain kansallisella tasolla, se vaatisi aika natsimaisia toimia. Ruokamainonta pitäisi kieltää, pakkauksista pitäisi tehdä vähemmän houkuttelevia, kaupoista tylsiä, ruoka pitäisi saada tiskin takaa ja niin edelleen - neukkumeininkiä, siis. Tähän tuskin ihan heti ollaan menossa, koska kapitalismi ja yksinlönvapaudet, joista en itsekään ole sinänsä eri mieltä. Toisekseen, lihavuusbisnes on miljardiluokan bisnes. Moni menettäisi työnsä, jos ihmiset oikeasti laihtuisivat ja pysyisivät laihoina!
Mutta ehkä ymmärtämällä ja tiedostamalla erilaisia lihavuuteen vaikuttavia tekijöitä, voidaan sentään auttaa lihovia ja lihavia pudottamaan painoa ja pysymäänkin suhteellisen hoikkina. Vaikka sitten räätälöityjen strategioiden avulla, jos ei muuten.
* Tähän vielä mielenkiintoinen kuriositeetti: jo pelkästään ruoan vaihteleva ulkonäkö saa ihmisen syömään enemmän. Esimerkiksi Smarties-pastillit ovat oikeasti kaikki samanmakuisia,ainoastaan väri vaihtelee. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että ihmiset syövät kerralla enemmän pastilleja, jos tarjolla on eri värejä kuin jos tarjolla on yhtä väriä. Meidän aivomme ovat meitä vastaan.
maanantaina, maaliskuuta 18, 2013
tiistaina, maaliskuuta 12, 2013
Tanssi yllä hautojen
Nyt on oikeasti pakko saada äänensä kuuluville. Ärsytyskynnys ylittyi noin valovuodella ja kaikki mittarit piipittävät punaista. Syynä on tämä teksti:
Valhetta ja propagandaa Effiltä
Kirjoituksessaan kuvajournalisti* Jore Puusa purkaa syvää ärtymystään Effin lakialoitteen mainoksesta, missä pikkutyttö on kaltereiden takana - kalterit on tietysti manipuloitu kuvaan, mikä on Puusan mielestä anteeksiantamaton synti ja ilkeämielistä propagandaa. En nyt viitsi uppoutua syvällisesti siihen, miksi Effin kampanja vertautuu ihan kelvollisesti muuhun mainosmateriaan ja eritoten esimerkiksi varsinaisten puolueiden kampanjoihin, joiden kuvamateriaalissa on AIVAN varmasti ollut manipuloituja kuvia. En myöskään aio syventyä propagandan käyttöön tällaisissa tilanteissa, joskin kertoo Puusasta itsestään jotain, ettei hänelle ole näemmä aiemmin valjennut, että lakien säätäminen on politiikkaa ja politiikka taas propagandaa - ja että Effi vain pelaa yleisten sääntöjen mukaan tässä. Vaikka nämä kaikki ovat mielestäni tärkeitä huomioita, muut ovat aivan varmasti kommentoineet asiaa niiden osalta, joten minun ei tarvitse enää puuttua näihin näkökohtiin. Ehei, minun kirjoitukseni varsinainen ydin on ihan muualla. Nimittäin kuolleissa sukulaisissa.
Vastauksessaan ilkeille nettianonyymeille, joka muuten noin sivuhuomiona kelpaisi esimerkiksi "Näin esiinnyt marttyyrina" -oppikirjaan, Puusa mainostaa olevansa hienoa sukua; peräti kaksi hänen sukulaistaan on antanut henkensä tämän maan "vapauden pystyttämiseksi", minkä oletan nyt tarkoittavan, että Puusan suvusta on kuollut väkeä Talvi- ja Jatkosodissa. Vau. Huh huh. Mikä saavutus! Kyllä nyt täytyy ihan pokata ja kumartaa Puusan edessä, kun hän on tällaisen uroteon mennyt tempaisemaan - ei kun heeeetkinen... ne kuolleet olivat sukulaisia eikä Puusa itse! Jätkä ei ole tehnyt mitään merkittävää, mutta kehtaa vedota kuolleisiin esi-isiinsä kiillottaakseen omaa kilpeään!
Ensinnä tiedoksi Puusalle, että varmaan JOKA-HEMMETIN-IKISELLÄ suomalaisella on sukua sotien haudoissa. Myös sisällissodan. Jos kilpailemaan lähdetään niin minulla on useampikin ja eri puolilla rintamaa. Saanko mitalin? Olenko nyt hienompi ihminen, kun henkilöt, joita en koskaan edes tuntenut, koska he kuolivat ennen kuin olin edes syntynyt, sattuivat kuulumaan geneettiseen sukupuuhuni?
Puusa ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, joka katsoo asiakseen ratsastaa kuolleiden sukulaistensa uroteoilla, mutta vastenmielistä se on joka kerta. Kaikki kunnia Puusan sodassa kuolleille sukulaisille, mutta se on HEIDÄN kunniansa. Siitä ei valu tipan tippaa Puusan ylle eikä tällä ole pienintäkään asiaa vedota sukulaisiinsa ja heidän uhraukseensa. Missä ovat Puusan omat uhraukset? Siinä vaiheessa, kun Puusa on henkilökohtaisesti työntänyt sukulaisensa surman suuhun suuremman hyvän puolesta, sitten sopii tulla esittelemään heidän vertaan.
Että jätkä kehtaa. Oikeasti. Hävetä sietäisi, kun hyödyntää kovan kohtalon puolesta kuolleiden sukulaistensa muistoa tällä tavalla. Että korpeaa joka kerta lukea tällaista hautojen päällä tanssimista. Mutta sitä se teettää, kun ihmisillä ei ole mitään omia meriittejä, joihin vedota, pitää kaivaa haudasta muinaisia esi-isiä ja vedota heidän urotekoihinsa ikään kuin niillä olisi mitään tekoa Puusan tai kenenkään vastaavan kuolleiden muistoa häpäisevän tahon kanssa. Ehkä kannattaisi hankkia omat kannukset niin ei tarvitsisi yrittää päteä muiden kunnialla.
P.S. Unohtui mainita, mutta sanotaan nyt vielä kuitenkin. Nimeni selvittäminen ei sinänsä ole hankalaa muutenkaan, mutta jos arvon herra "sanani painaa, koska kaksi sukulaistani kuoli Suomen puolesta" Puusa haluaa nimeni, osoitteeni ja puhelinnumeroni, voin mielihyvin ne hänelle lahjoittaa. En pidätä henkeä odotellessa.
* Se, onko Puusa "kuvajournalisti" ainoastaan itsensä nimittämänä ilman mitään oikeita meriittejä, on asia, jota en tunne. Siksi hieman epäröin kyseisen tittelin käyttöä, mutta menköön nyt tällä huomautuksella höystettynä.
Valhetta ja propagandaa Effiltä
Kirjoituksessaan kuvajournalisti* Jore Puusa purkaa syvää ärtymystään Effin lakialoitteen mainoksesta, missä pikkutyttö on kaltereiden takana - kalterit on tietysti manipuloitu kuvaan, mikä on Puusan mielestä anteeksiantamaton synti ja ilkeämielistä propagandaa. En nyt viitsi uppoutua syvällisesti siihen, miksi Effin kampanja vertautuu ihan kelvollisesti muuhun mainosmateriaan ja eritoten esimerkiksi varsinaisten puolueiden kampanjoihin, joiden kuvamateriaalissa on AIVAN varmasti ollut manipuloituja kuvia. En myöskään aio syventyä propagandan käyttöön tällaisissa tilanteissa, joskin kertoo Puusasta itsestään jotain, ettei hänelle ole näemmä aiemmin valjennut, että lakien säätäminen on politiikkaa ja politiikka taas propagandaa - ja että Effi vain pelaa yleisten sääntöjen mukaan tässä. Vaikka nämä kaikki ovat mielestäni tärkeitä huomioita, muut ovat aivan varmasti kommentoineet asiaa niiden osalta, joten minun ei tarvitse enää puuttua näihin näkökohtiin. Ehei, minun kirjoitukseni varsinainen ydin on ihan muualla. Nimittäin kuolleissa sukulaisissa.
Vastauksessaan ilkeille nettianonyymeille, joka muuten noin sivuhuomiona kelpaisi esimerkiksi "Näin esiinnyt marttyyrina" -oppikirjaan, Puusa mainostaa olevansa hienoa sukua; peräti kaksi hänen sukulaistaan on antanut henkensä tämän maan "vapauden pystyttämiseksi", minkä oletan nyt tarkoittavan, että Puusan suvusta on kuollut väkeä Talvi- ja Jatkosodissa. Vau. Huh huh. Mikä saavutus! Kyllä nyt täytyy ihan pokata ja kumartaa Puusan edessä, kun hän on tällaisen uroteon mennyt tempaisemaan - ei kun heeeetkinen... ne kuolleet olivat sukulaisia eikä Puusa itse! Jätkä ei ole tehnyt mitään merkittävää, mutta kehtaa vedota kuolleisiin esi-isiinsä kiillottaakseen omaa kilpeään!
Ensinnä tiedoksi Puusalle, että varmaan JOKA-HEMMETIN-IKISELLÄ suomalaisella on sukua sotien haudoissa. Myös sisällissodan. Jos kilpailemaan lähdetään niin minulla on useampikin ja eri puolilla rintamaa. Saanko mitalin? Olenko nyt hienompi ihminen, kun henkilöt, joita en koskaan edes tuntenut, koska he kuolivat ennen kuin olin edes syntynyt, sattuivat kuulumaan geneettiseen sukupuuhuni?
Puusa ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, joka katsoo asiakseen ratsastaa kuolleiden sukulaistensa uroteoilla, mutta vastenmielistä se on joka kerta. Kaikki kunnia Puusan sodassa kuolleille sukulaisille, mutta se on HEIDÄN kunniansa. Siitä ei valu tipan tippaa Puusan ylle eikä tällä ole pienintäkään asiaa vedota sukulaisiinsa ja heidän uhraukseensa. Missä ovat Puusan omat uhraukset? Siinä vaiheessa, kun Puusa on henkilökohtaisesti työntänyt sukulaisensa surman suuhun suuremman hyvän puolesta, sitten sopii tulla esittelemään heidän vertaan.
Että jätkä kehtaa. Oikeasti. Hävetä sietäisi, kun hyödyntää kovan kohtalon puolesta kuolleiden sukulaistensa muistoa tällä tavalla. Että korpeaa joka kerta lukea tällaista hautojen päällä tanssimista. Mutta sitä se teettää, kun ihmisillä ei ole mitään omia meriittejä, joihin vedota, pitää kaivaa haudasta muinaisia esi-isiä ja vedota heidän urotekoihinsa ikään kuin niillä olisi mitään tekoa Puusan tai kenenkään vastaavan kuolleiden muistoa häpäisevän tahon kanssa. Ehkä kannattaisi hankkia omat kannukset niin ei tarvitsisi yrittää päteä muiden kunnialla.
P.S. Unohtui mainita, mutta sanotaan nyt vielä kuitenkin. Nimeni selvittäminen ei sinänsä ole hankalaa muutenkaan, mutta jos arvon herra "sanani painaa, koska kaksi sukulaistani kuoli Suomen puolesta" Puusa haluaa nimeni, osoitteeni ja puhelinnumeroni, voin mielihyvin ne hänelle lahjoittaa. En pidätä henkeä odotellessa.
* Se, onko Puusa "kuvajournalisti" ainoastaan itsensä nimittämänä ilman mitään oikeita meriittejä, on asia, jota en tunne. Siksi hieman epäröin kyseisen tittelin käyttöä, mutta menköön nyt tällä huomautuksella höystettynä.
tiistaina, lokakuuta 02, 2012
Veriryhmädieetti
Olkoon.
Uskomuslääketiede. Huuhaahoidot. Jälkimmäinen on ehkä oikeampi, koska ei jollain homeopatialla, reikillä ja korvakynttilöillä ole mitään teko tieteen kanssa. Uskomushoidot, ehkä. Luontaislääkintä - siitä tulevat mieleen lähinnä yrtit ja vanhan kansan tavat, joissa on kolmannes hyvää, kolmannes turhaa ja kolmannes tappavaa.
Nyt tässä tapetilla oli veriryhmäruokavalio. Sehän ei varsinaisesti ole ehkä niin lääkintää kuin elämäntapa. Jos veriryhmäsi on A, sinun on syötävä näitä ja vältettävä noita. Jos veriryhmäsi on O, sitten näin ja noin, kaikille omansa, myös B:lle ja AB:lle. Ja kaikki tämä on tietysti puettu tieteellisyyden kaapuun esimerkiksi selityksillä siitä, miten O-veri on "alkuverta" eli ensimmäinen veriryhmä, joten O-tyypit eivät ole tottuneet myöhemmin ravintorepertuaariin otettuun viljaan. O-tyypeille sopii siis luolamiesdieetti. Vakuuttavaa, eikö?
Ja sitten tulee näitä tarinoita. Anttimikapetteri jostain Kansasista ryhtyi kuuntelemaan veriryhmäänsä ja a vot, jo parani olo ja enkelikellot kumisivat! Miaellentuulia kun alkoi noudattaa verensä vaatimuksia, kolesteroli katosi ja verenpaine laski kuin napista painamalla. Ja ne muut, ne lukuisat samisanelmaeerohelenat havaitsivat ilokseen, että näinhän se menee, ovat aina syöneetkin juuri veriryhmänsä vaatimalla tavalla, ihan vaistomaisesti. Totta joka sana! Pätee minuun, päteepätee!
Niin kuin ne horoskoopitkin. Itse asiassa koko veriryhmähömppä on pelkkää horoskooppia, jonka ylle on liimattu muutama tieteellisen kuuloinen retorinen kikka. Koska nykyään taikausko ja muu vastaava tulee tarjota hieman tiedettä ja tutkimusta sisältävässä cocktailissa, jotta se olisi uskottavaa.
Mutta jos reseptistä poistaa erheelliset tilastot, tieteellisen sanaston ja suoranaiset virheet tutkimuksia siteeratessa, mitä jää jäljelle? Pelkkä uskomus. Pelkkä horoskooppi.
Huru-ukkojen juttuja.
Uskomuslääketiede. Huuhaahoidot. Jälkimmäinen on ehkä oikeampi, koska ei jollain homeopatialla, reikillä ja korvakynttilöillä ole mitään teko tieteen kanssa. Uskomushoidot, ehkä. Luontaislääkintä - siitä tulevat mieleen lähinnä yrtit ja vanhan kansan tavat, joissa on kolmannes hyvää, kolmannes turhaa ja kolmannes tappavaa.
Nyt tässä tapetilla oli veriryhmäruokavalio. Sehän ei varsinaisesti ole ehkä niin lääkintää kuin elämäntapa. Jos veriryhmäsi on A, sinun on syötävä näitä ja vältettävä noita. Jos veriryhmäsi on O, sitten näin ja noin, kaikille omansa, myös B:lle ja AB:lle. Ja kaikki tämä on tietysti puettu tieteellisyyden kaapuun esimerkiksi selityksillä siitä, miten O-veri on "alkuverta" eli ensimmäinen veriryhmä, joten O-tyypit eivät ole tottuneet myöhemmin ravintorepertuaariin otettuun viljaan. O-tyypeille sopii siis luolamiesdieetti. Vakuuttavaa, eikö?
Ja sitten tulee näitä tarinoita. Anttimikapetteri jostain Kansasista ryhtyi kuuntelemaan veriryhmäänsä ja a vot, jo parani olo ja enkelikellot kumisivat! Miaellentuulia kun alkoi noudattaa verensä vaatimuksia, kolesteroli katosi ja verenpaine laski kuin napista painamalla. Ja ne muut, ne lukuisat samisanelmaeerohelenat havaitsivat ilokseen, että näinhän se menee, ovat aina syöneetkin juuri veriryhmänsä vaatimalla tavalla, ihan vaistomaisesti. Totta joka sana! Pätee minuun, päteepätee!
Niin kuin ne horoskoopitkin. Itse asiassa koko veriryhmähömppä on pelkkää horoskooppia, jonka ylle on liimattu muutama tieteellisen kuuloinen retorinen kikka. Koska nykyään taikausko ja muu vastaava tulee tarjota hieman tiedettä ja tutkimusta sisältävässä cocktailissa, jotta se olisi uskottavaa.
Mutta jos reseptistä poistaa erheelliset tilastot, tieteellisen sanaston ja suoranaiset virheet tutkimuksia siteeratessa, mitä jää jäljelle? Pelkkä uskomus. Pelkkä horoskooppi.
Huru-ukkojen juttuja.
tiistaina, heinäkuuta 24, 2012
Ja taas se luomu!
Minä kannatan luonnonmukaista - teoriassa. Kannatan myös luomua - jälleen teoriassa. Miksi teoriassa, minulta kysytään. Antakaahan, kun kerron.
Luonnonmukainen = !vaaraton
Varsin usein luonnonmukaisia, orgaanisia ja luomutuotteita markkinoidaan sillä, että ne ovat ihmisille turvallisia vaihtoehtoja. Luomuruoka edistää hyvinvointia, puhdistaa kehon ja parantaa mielen siinä, missä tavallinen ruoka tappaa hitaasti, mutta varmasti. Luonnonmukaiset kosmetiikkatuotteet, kuten hiusvärit ja aurinkorasvat, hellivät ihoa ja tekevät kauniimmaksi kuin peruskosmetiikka, joka imeytyy ihon läpi ja saa ihmisen sairastumaan.
Tämä markkinointipuhe on sikäli huvittavaa, että luonto on ihan itse ilman ihmisen apua kehittänyt todella tuhteja myrkkyjä, jotka pahimmillaan tappavat minuuteissa ja lievimmilläänkin aiheuttavat ikäviä oireita, kuten esimerkiksi palovammoja tai limakalvotulehduksia. En esimerkiksi haluaisi tutustua lähemmälti tähän tai tähän eliömuotoon. Kasvit eivät jää tässä kisassa yhtään pekkaa pahemmiksi, sillä eivät nekään halua pääsääntöisesti tulla syödyiksi.* Ihminen on kehittänyt ja/tai ottanut viljeltäväksi satunnaisia mutantteja, jotka ovat olleet vähemmän myrkyllisiä, kuten esimerkiksi mantelin, jonka villit muodot sisältävät amygdaliinia ja ovat siten tappavan myrkyllisiä.
Toistaiseksi tämä on tietysti ollut pelkkää todistelua sen puolesta, että kyllä luontokin tappaa, jos on liian tyhmä tai tietämätön. Käytännössähän kosteusvoiteissa ei kuitenkaan ole kuutiomeduusan lonkeroita eikä manteliviljemillä kasvateta karvasmanteleita. Tämä ei silti tarkoita, että luomutuotteetkaan olisivat vaarattomia, sillä luomukosmetiikka voi aiheuttaa epämiellyttäviä allergisia reaktioita ja ruoan kohdalla esimerkiksi bakteerikasvustot villiintyvät toisinaan myrkylliselle tasolle, kun säilöntä- ja suoja-aineita ei saa käyttää. Kemikaalikimara-blogi on näissä asioissa yksi suosikeistani, sillä sen kirjoittaja on paitsi hyvin kiihkoton ja puolueeton luomuasioissa niin myös kemian alan asiantuntija ylipäätään. Kannattaa lukea.
Luonnonmukainen = !toimiva/hyvänmakuinen
Koska nykyinen peruskometiikka on ihmiselle kaikin tavoin pahasta, luomutuotteita on kehitetty joka lähtöön. On luonnonmukaista hiusväriä, kynsilakkaa, aurinkovoidetta ja hyttysmyrkkyä. Näihin ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, jos tahtoo olla vielä luonnonmukaisempi, sillä "vanha kansa tiesi parhaiten" eli sitä voi vaikka läiskiä sitruunaa iholleen karkottamaan itikoita, henna värjää hiukset nätisti punaisiksi ja auringolta voi suojautua syömällä tomaattimurskaa sekä sivelemällä kookosöljyä yltympäriinsä.
Jotkut luomutuotteet ovatkin hyviä. Ja toimivia. Toiset sitten taas... eivät ole.
En ole itse kokeillut kaikkea, tietenkään, mutta esimerkiksi luonnonmukaiset hiusvärit ja meikinpoistoaineet ovat ilmeisesti lähes säännönmukaisesti tehottomampia kuin synteettiset vastineensa. Barbadoksella hyttyset lähinnä nauroivat käyttämälleni luonnonmukaiselle sitronellaöljylle samalla, kun imeskelivät sääreni paukamille. Luomuaurinkovoiteet ovat periaatteessa toimineet, mutta samalla siinä aurinkovoiteessa on ollut joku muukin kuin minä eli esimerkiksi vaatteeni eikä voide kuivunut iholle vaan pysyi tahmaisena suihkuun asti. Uh. Ei enää ikinä sitä.
Ruoan kohdalla puolestaan yksi luomun ykkösvaltteja on tehoviljeltyjä tuotteita parempi maku, ainakin markkinoinnin mukaan. Tästä olen aiemminkin avautunut enkä vieläkään voi hyväksyä tätä näkemystä. Kyllä, jotkut luomutuotteet maistuvat paremmilta kuin tehotuotetut kaverinsa, mutta toisten kohdalla merkittävää makueroa ei ole ja toisinaan luomu saattaa jopa hävitä maussa. Aikamoista hakuammuntaa siis.
Johtopäätökset
Kuten sanoin, kannatan luonnonmukaisuutta ja luomua. "Teoriassa"-varauma tarkoittaa vain, että kannatan luomua silloin, kun se toimii tai maistuu hyvältä eikä maksa kohtuuttomia. Tehotuotannossa ja tuotantoprosessissa käytetyissä aineissa on eittämättä suuria ongelmia, joskin sitäkin voi miettiä, olisiko tehotuotannon ja luomun välillä jokin mahdollinen kultainen keskitie, joka olisi vähemmän haitallinen kuin tehotuotanto, mutta ystävällisempi kuluttajan kukkarolle kuin luomu.
Niin ja ehkä sitä luomua voisi markkinoida reilusti ja rehellisesti? Tehotuotettua roskaa tietysti markkinoidaan hienoin puhein ja suoranaisilla valheilla, mutta ei se "luomupesukaan" sen hienompi juttu ole.
Ja vielä viimeisenä huomiona. Jos joku vielä kerran suosittelee minulle sitruunaa hyttysmyrkyksi, pakkaan sen ihmisen seuraavan Barbadokselle suuntaavan koneen ruumaan. Saa sitten siellä esitellä sitruunoitaan niille sitrusta rakastaville hyttysille.
* Hedelmät on yleensä tarkoitettukin syötäviksi, sillä niiden idea on välittää kasvin siemeniä eteenpäin kasvinsyöjän avustuksella.
Luonnonmukainen = !vaaraton
Varsin usein luonnonmukaisia, orgaanisia ja luomutuotteita markkinoidaan sillä, että ne ovat ihmisille turvallisia vaihtoehtoja. Luomuruoka edistää hyvinvointia, puhdistaa kehon ja parantaa mielen siinä, missä tavallinen ruoka tappaa hitaasti, mutta varmasti. Luonnonmukaiset kosmetiikkatuotteet, kuten hiusvärit ja aurinkorasvat, hellivät ihoa ja tekevät kauniimmaksi kuin peruskosmetiikka, joka imeytyy ihon läpi ja saa ihmisen sairastumaan.
Tämä markkinointipuhe on sikäli huvittavaa, että luonto on ihan itse ilman ihmisen apua kehittänyt todella tuhteja myrkkyjä, jotka pahimmillaan tappavat minuuteissa ja lievimmilläänkin aiheuttavat ikäviä oireita, kuten esimerkiksi palovammoja tai limakalvotulehduksia. En esimerkiksi haluaisi tutustua lähemmälti tähän tai tähän eliömuotoon. Kasvit eivät jää tässä kisassa yhtään pekkaa pahemmiksi, sillä eivät nekään halua pääsääntöisesti tulla syödyiksi.* Ihminen on kehittänyt ja/tai ottanut viljeltäväksi satunnaisia mutantteja, jotka ovat olleet vähemmän myrkyllisiä, kuten esimerkiksi mantelin, jonka villit muodot sisältävät amygdaliinia ja ovat siten tappavan myrkyllisiä.
Toistaiseksi tämä on tietysti ollut pelkkää todistelua sen puolesta, että kyllä luontokin tappaa, jos on liian tyhmä tai tietämätön. Käytännössähän kosteusvoiteissa ei kuitenkaan ole kuutiomeduusan lonkeroita eikä manteliviljemillä kasvateta karvasmanteleita. Tämä ei silti tarkoita, että luomutuotteetkaan olisivat vaarattomia, sillä luomukosmetiikka voi aiheuttaa epämiellyttäviä allergisia reaktioita ja ruoan kohdalla esimerkiksi bakteerikasvustot villiintyvät toisinaan myrkylliselle tasolle, kun säilöntä- ja suoja-aineita ei saa käyttää. Kemikaalikimara-blogi on näissä asioissa yksi suosikeistani, sillä sen kirjoittaja on paitsi hyvin kiihkoton ja puolueeton luomuasioissa niin myös kemian alan asiantuntija ylipäätään. Kannattaa lukea.
Luonnonmukainen = !toimiva/hyvänmakuinen
Koska nykyinen peruskometiikka on ihmiselle kaikin tavoin pahasta, luomutuotteita on kehitetty joka lähtöön. On luonnonmukaista hiusväriä, kynsilakkaa, aurinkovoidetta ja hyttysmyrkkyä. Näihin ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, jos tahtoo olla vielä luonnonmukaisempi, sillä "vanha kansa tiesi parhaiten" eli sitä voi vaikka läiskiä sitruunaa iholleen karkottamaan itikoita, henna värjää hiukset nätisti punaisiksi ja auringolta voi suojautua syömällä tomaattimurskaa sekä sivelemällä kookosöljyä yltympäriinsä.
Jotkut luomutuotteet ovatkin hyviä. Ja toimivia. Toiset sitten taas... eivät ole.
En ole itse kokeillut kaikkea, tietenkään, mutta esimerkiksi luonnonmukaiset hiusvärit ja meikinpoistoaineet ovat ilmeisesti lähes säännönmukaisesti tehottomampia kuin synteettiset vastineensa. Barbadoksella hyttyset lähinnä nauroivat käyttämälleni luonnonmukaiselle sitronellaöljylle samalla, kun imeskelivät sääreni paukamille. Luomuaurinkovoiteet ovat periaatteessa toimineet, mutta samalla siinä aurinkovoiteessa on ollut joku muukin kuin minä eli esimerkiksi vaatteeni eikä voide kuivunut iholle vaan pysyi tahmaisena suihkuun asti. Uh. Ei enää ikinä sitä.
Ruoan kohdalla puolestaan yksi luomun ykkösvaltteja on tehoviljeltyjä tuotteita parempi maku, ainakin markkinoinnin mukaan. Tästä olen aiemminkin avautunut enkä vieläkään voi hyväksyä tätä näkemystä. Kyllä, jotkut luomutuotteet maistuvat paremmilta kuin tehotuotetut kaverinsa, mutta toisten kohdalla merkittävää makueroa ei ole ja toisinaan luomu saattaa jopa hävitä maussa. Aikamoista hakuammuntaa siis.
Johtopäätökset
Kuten sanoin, kannatan luonnonmukaisuutta ja luomua. "Teoriassa"-varauma tarkoittaa vain, että kannatan luomua silloin, kun se toimii tai maistuu hyvältä eikä maksa kohtuuttomia. Tehotuotannossa ja tuotantoprosessissa käytetyissä aineissa on eittämättä suuria ongelmia, joskin sitäkin voi miettiä, olisiko tehotuotannon ja luomun välillä jokin mahdollinen kultainen keskitie, joka olisi vähemmän haitallinen kuin tehotuotanto, mutta ystävällisempi kuluttajan kukkarolle kuin luomu.
Niin ja ehkä sitä luomua voisi markkinoida reilusti ja rehellisesti? Tehotuotettua roskaa tietysti markkinoidaan hienoin puhein ja suoranaisilla valheilla, mutta ei se "luomupesukaan" sen hienompi juttu ole.
Ja vielä viimeisenä huomiona. Jos joku vielä kerran suosittelee minulle sitruunaa hyttysmyrkyksi, pakkaan sen ihmisen seuraavan Barbadokselle suuntaavan koneen ruumaan. Saa sitten siellä esitellä sitruunoitaan niille sitrusta rakastaville hyttysille.
* Hedelmät on yleensä tarkoitettukin syötäviksi, sillä niiden idea on välittää kasvin siemeniä eteenpäin kasvinsyöjän avustuksella.
maanantaina, heinäkuuta 23, 2012
Israel, syrjintä ja pari afrikkalaista maahanmuuttajaa
Helsingin Sanomat kertoi kesäkuussa pikku-uutisena, että Israel karkottaa laittomia pakolaisia. Kirjoittamishetkellä 25.6. karkotusta odotteli 150 eteläsudanilaista. Israelissa kuitenkin on jo yli 60 000 laitonta pakolaista, minkä Helsingin Sanomatkin mainitsee. Mutta eipä mainitse sitä, minkä esimerkiksi Reutersin uutinen kertoo: Israelin tavoitteena on karkottaa KAIKKI 60 000 laitonta pakolaista. Ei vain 150 eteläsudanilaista.
Toinen kiinnostava seikka on se, että HS:n uutisessa puhutaan "pakolaisista", kun taas englanninkielisissä uutisissa viitataan vain "maahanmuuttajiin" (migrants). Mikä edes ON "laiton pakolainen"? miten pakolainen voi olla laiton? Maahanmuuttaja toki, mutta eihän pakolainen ole laiton pakolainen, vaikkei saisikaan pakolaisstatusta vaan silloin hänestä tulee nimenomaan laiton maahanmuuttaja. Mielikuvaksi jää, että Helsingin Sanomien uutisessa tahallisesti tai tahattomasti käytetään myötätuntoa herättävää termiä sen sijaan, että käytettäisiin termiä, joka herättää negatiivisia tunteita.
Niin tai näin, sitä voi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Suomi yhtäkkiä päättäisi heivata ulos kaikki laittomat maahanmuuttajansa. Voi sitä protestoinnin, huudon ja itkun määrää. Ei tulisi onnistumaan tämä tempaus Suomelta, mutta Israelilla on siihen lihasta. Se lieneekin suunilleen ainoa edes jossain määrin länsimainen* maa, joka voi tehdä näin. Jotkut tietysti pistävät vastaan, mutta huuto hiljenee nopeasti, kun Israel vetäisee hihastaan antisemitismikortin, millä saa etenkin Saksan hiljaiseksi.
Tämä onkin länsimaille kiusallinen ongelma: mitä tehdä, jos ja kun yksi vähemmistö syrjii toista vähemmistöä. Enemmistö ei voi oikein tehdä mitään syrjivälle vähemmistölle, koska sehän olisi rasismia. Sama ongelma koskee vähemmistön sisäistä syrjintätilannetta, jossa vähemmistön voimatahot syrjivät tai kohtelevat pahoin vähemmistön heikompaa osapuolta. Jälleen enemmistö on voimaton, sillä puuttuminen kenenkään vähemmistön jäsenen toimintaan olisi rasismia. Vähemmistöt saavat siis rauhassa potkia toisiaan ja omiaan eikä valtaenemmistö tee mitään sen pelossa, että joku huutaa "rasisminatsiperussuomalainen!!"
Ehkä olisi aika sen erään saksalaisen tuomioistuimen tavoin aika kaivaa se sisu esiin ja ryhtyä kuumottamaan niitä, jotka pahoin lähimmäisiään kohtelevat - sukupuolesta, ihonväristä ja alkuperästä riippumatta. Se se tasa-arvoa on.
Toinen kiinnostava seikka on se, että HS:n uutisessa puhutaan "pakolaisista", kun taas englanninkielisissä uutisissa viitataan vain "maahanmuuttajiin" (migrants). Mikä edes ON "laiton pakolainen"? miten pakolainen voi olla laiton? Maahanmuuttaja toki, mutta eihän pakolainen ole laiton pakolainen, vaikkei saisikaan pakolaisstatusta vaan silloin hänestä tulee nimenomaan laiton maahanmuuttaja. Mielikuvaksi jää, että Helsingin Sanomien uutisessa tahallisesti tai tahattomasti käytetään myötätuntoa herättävää termiä sen sijaan, että käytettäisiin termiä, joka herättää negatiivisia tunteita.
Niin tai näin, sitä voi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Suomi yhtäkkiä päättäisi heivata ulos kaikki laittomat maahanmuuttajansa. Voi sitä protestoinnin, huudon ja itkun määrää. Ei tulisi onnistumaan tämä tempaus Suomelta, mutta Israelilla on siihen lihasta. Se lieneekin suunilleen ainoa edes jossain määrin länsimainen* maa, joka voi tehdä näin. Jotkut tietysti pistävät vastaan, mutta huuto hiljenee nopeasti, kun Israel vetäisee hihastaan antisemitismikortin, millä saa etenkin Saksan hiljaiseksi.
Tämä onkin länsimaille kiusallinen ongelma: mitä tehdä, jos ja kun yksi vähemmistö syrjii toista vähemmistöä. Enemmistö ei voi oikein tehdä mitään syrjivälle vähemmistölle, koska sehän olisi rasismia. Sama ongelma koskee vähemmistön sisäistä syrjintätilannetta, jossa vähemmistön voimatahot syrjivät tai kohtelevat pahoin vähemmistön heikompaa osapuolta. Jälleen enemmistö on voimaton, sillä puuttuminen kenenkään vähemmistön jäsenen toimintaan olisi rasismia. Vähemmistöt saavat siis rauhassa potkia toisiaan ja omiaan eikä valtaenemmistö tee mitään sen pelossa, että joku huutaa "rasisminatsiperussuomalainen!!"
Ehkä olisi aika sen erään saksalaisen tuomioistuimen tavoin aika kaivaa se sisu esiin ja ryhtyä kuumottamaan niitä, jotka pahoin lähimmäisiään kohtelevat - sukupuolesta, ihonväristä ja alkuperästä riippumatta. Se se tasa-arvoa on.
torstaina, heinäkuuta 19, 2012
Biodynaamiset mansikat!
Kirjoitin pari vuotta sitten luomuruoasta, erityisesti sen saatavuudesta, trendikkyydestä ja hinnasta. En aio toistaa kaikkia pointtejani tässä, ne voi lukea vanhasta merkinnästä. Asia vain palautui mieleeni jälleen kerran luettuani Kemikaalicocktailin facebook-sivulta keskustelua luomumansikoista. Jotkut hinnat olivat ihan järkeviä luomumansikoista, luokkaa 30 euroa viiden kilon laatikosta - vähän kalliimpaa kuin normimansikat, mutta luomu on. Jotkut toiset hinnat sitten taas... Paraisilla kuulemma Koskisen tila veloittaa biodynaamisesti (oi, miten hieno sana!) viljellyistä mansikoista 67 euroa laatikolta itsepoimittuna ja 69 euroa, jos ostaa valmiiksi poimittuna. Siis toistain, viiden kilon laatikko maksaa 67 tai 69 euroa. Kuusikymmentäseitsemän euroa. Melkein 70 euroa viidestä kilosta mansikoita!
Olen sanaton. Oikeasti. Jumankavita, 70 euroa mansikoista! Onnea vaan niille, joilla on varaa pistää 70 euroa mansikkaan. Paree olla aika julmetun hyviä mansikoita sitten kanssa.
Mutta ei luomusta tätä tahtia kyllä tule mitään koko kansan ruokaa. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että ei ole tarkoituskaan vaan että ideana on pitää se hajurako tuulipukutaviksiin, jotka ostavat marketista laatikon suonenjokelaista tavismansikkaa, juovat tavismaitoa ja syövät tavisperunaa. Olisihan se ikävää olla tavis, mieluummin sitä on kai tiedostava trendisetteri, joka käyttää 70 euroa mansikoihin.
Jumankavita, 70 euron mansikoita...
Olen sanaton. Oikeasti. Jumankavita, 70 euroa mansikoista! Onnea vaan niille, joilla on varaa pistää 70 euroa mansikkaan. Paree olla aika julmetun hyviä mansikoita sitten kanssa.
Mutta ei luomusta tätä tahtia kyllä tule mitään koko kansan ruokaa. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että ei ole tarkoituskaan vaan että ideana on pitää se hajurako tuulipukutaviksiin, jotka ostavat marketista laatikon suonenjokelaista tavismansikkaa, juovat tavismaitoa ja syövät tavisperunaa. Olisihan se ikävää olla tavis, mieluummin sitä on kai tiedostava trendisetteri, joka käyttää 70 euroa mansikoihin.
Jumankavita, 70 euron mansikoita...
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012
Yksin eläminen on epäterveellistä
Voi voi sinkkuparkoja. Kaikki syrjivät ja elämä potkii tai vaikkei potkisikaan niin ainakin kaikki olettavat, että potkii ja säälittelevät tahi paheksuvat. Näin meille kertoo Ylen uutiset artikkelissaan "Sinkut kokevat syrjintää".
Moni asia Ylen uutisessa on totta. Sinkkujen asuminen ja eläminen on suhteessa kalliimpaa, sinkut sairastelevat enemmän ja mielenterveyskin reistailee useammin kuin perheellisillä. Niin ja sitten vielä päälle se, että muut pariutuneet/perheelliset yksilöt joko paheksuvat tai säälivät sinkkuparkaa, kukin luontonsa mukaan.
Uutisessa annetaan tietysti ymmärtää, että tässäkin auttaisi se maaginen taikaesine, joka tänä päivänä tuntuu auttavan kaikkeen ja herättää kohta kuolleetkin henkiin eli tietysti raha. Enemmän vain kun lapioitaisiin rahaa sinkkujen ja yksineläjien suuntaan niin jo olo nousisi kohisten. Syrjintäähän se semmoinen on, että ei syydetä rahaa niille, jotka ovat valinneet tai päätyneet elämään yksin. Ilkeä yhteiskunta, hyi.
Tämä voi tulla vähän puun takaa, mutta itse ehdotan seuraavaa: ruvetkaa yksineläjät kämppäkavereiksi! Sillähän ratkeaa kerralla monta ongelmaa. Taloudellinen tilanne paranee, kun asumismenot pienenevät ja vähemmän ruokaakin saattaa mennä hukkaan, sillä kämppikset voivat jakaa, jos jotain jää yli. Kämppäkaverin saatuaan yksineläjä saattaa myös alkaa voida paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin (paitsi, jos kyseessä on hirviökämppis, mutta onneksi ne ovat harvinaisia ja yksityisillä markkinoilla kämppiksen voi jo valita). Usein kurjan mielen taustalla näet piilee yksinäisyys, mihin ei tietenkään yhtään auta se, että joka ilta joutuu raahautumaan tyhjyyttään kumisevaan asuntoon tai pahimmillaan jopa viettämään suurimman osan ajastaan siellä, jos töitä ei ole. Kämppäkaveri auttaa tähän yksinäisyyteen jo pelkällä läsnäolollaan, vaikka ei sydänystäväksi koskaan muodostuisikaan. Ja kuten tunnettua on, terve ruumis terveessä mielessä tai jotain sinnepäin. Niin tai näin, kun mieli voi hyvin, kroppakaan ei yleensä reistaile niin pahasti.
Niin ja tämä ei sitten ole vittuilua, olen täysin vakavissani. Myönnän, etten ole ollut sinkku 10 vuoteen, mutta olen kahdesti elänyt kaukana puolisostani ja todennyt, että yksineläminen ei vain sovi minulle pätkääkään. Kaksi kuukautta yksinäisessä yksiössä tuntui lähinnä vuodelta ja kaipasin takaisin yliopiston asuntolaan, vaikka siellä olin asunut samassa HUONEESSA kämppisten kanssa. Myöhemmin punkkasin toisella ulkomaankomennuksella japanilaisen naisen kanssa samassa huoneessa ja homma toimi kuin unelma. Olin iloinen, ettei tarvinnut asua yksin ja kuunnella päivät pääksytysten vain omaa ääntään.
Tietenkään kaikille kämppistely ei sovi ja toiset viihtyvät muuten vaan erinomaisesti yksin. Näiden kohdalla sanoisin, että valinnoista seuraa aina tiettyjä asioita, kuten esimerkiksi suuremmat asumiskustannukset. Ei yhteiskunta voi kompensoida kaikkia valintojen seurauksia. Minäkin valitsin typerän pääaineen enkä meinaa nyt saada töitä, mutta en kulje ympäriinsä urputtamassa siitä, kuinka yhteiskunta syrjii minua, koska ei tarjoa minulle töitä kunnon palkalla. Petasin itse punkkani, joten itse siinä myös makaan.
Jos itse jäisin nyt sinkuksi, muuttaisin vuorenvarmasti johonkin kommuuniin. Ei enää yksinasumista meikäläiselle. Siinä menee rahat ja terveys.
Moni asia Ylen uutisessa on totta. Sinkkujen asuminen ja eläminen on suhteessa kalliimpaa, sinkut sairastelevat enemmän ja mielenterveyskin reistailee useammin kuin perheellisillä. Niin ja sitten vielä päälle se, että muut pariutuneet/perheelliset yksilöt joko paheksuvat tai säälivät sinkkuparkaa, kukin luontonsa mukaan.
Uutisessa annetaan tietysti ymmärtää, että tässäkin auttaisi se maaginen taikaesine, joka tänä päivänä tuntuu auttavan kaikkeen ja herättää kohta kuolleetkin henkiin eli tietysti raha. Enemmän vain kun lapioitaisiin rahaa sinkkujen ja yksineläjien suuntaan niin jo olo nousisi kohisten. Syrjintäähän se semmoinen on, että ei syydetä rahaa niille, jotka ovat valinneet tai päätyneet elämään yksin. Ilkeä yhteiskunta, hyi.
Tämä voi tulla vähän puun takaa, mutta itse ehdotan seuraavaa: ruvetkaa yksineläjät kämppäkavereiksi! Sillähän ratkeaa kerralla monta ongelmaa. Taloudellinen tilanne paranee, kun asumismenot pienenevät ja vähemmän ruokaakin saattaa mennä hukkaan, sillä kämppikset voivat jakaa, jos jotain jää yli. Kämppäkaverin saatuaan yksineläjä saattaa myös alkaa voida paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin (paitsi, jos kyseessä on hirviökämppis, mutta onneksi ne ovat harvinaisia ja yksityisillä markkinoilla kämppiksen voi jo valita). Usein kurjan mielen taustalla näet piilee yksinäisyys, mihin ei tietenkään yhtään auta se, että joka ilta joutuu raahautumaan tyhjyyttään kumisevaan asuntoon tai pahimmillaan jopa viettämään suurimman osan ajastaan siellä, jos töitä ei ole. Kämppäkaveri auttaa tähän yksinäisyyteen jo pelkällä läsnäolollaan, vaikka ei sydänystäväksi koskaan muodostuisikaan. Ja kuten tunnettua on, terve ruumis terveessä mielessä tai jotain sinnepäin. Niin tai näin, kun mieli voi hyvin, kroppakaan ei yleensä reistaile niin pahasti.
Niin ja tämä ei sitten ole vittuilua, olen täysin vakavissani. Myönnän, etten ole ollut sinkku 10 vuoteen, mutta olen kahdesti elänyt kaukana puolisostani ja todennyt, että yksineläminen ei vain sovi minulle pätkääkään. Kaksi kuukautta yksinäisessä yksiössä tuntui lähinnä vuodelta ja kaipasin takaisin yliopiston asuntolaan, vaikka siellä olin asunut samassa HUONEESSA kämppisten kanssa. Myöhemmin punkkasin toisella ulkomaankomennuksella japanilaisen naisen kanssa samassa huoneessa ja homma toimi kuin unelma. Olin iloinen, ettei tarvinnut asua yksin ja kuunnella päivät pääksytysten vain omaa ääntään.
Tietenkään kaikille kämppistely ei sovi ja toiset viihtyvät muuten vaan erinomaisesti yksin. Näiden kohdalla sanoisin, että valinnoista seuraa aina tiettyjä asioita, kuten esimerkiksi suuremmat asumiskustannukset. Ei yhteiskunta voi kompensoida kaikkia valintojen seurauksia. Minäkin valitsin typerän pääaineen enkä meinaa nyt saada töitä, mutta en kulje ympäriinsä urputtamassa siitä, kuinka yhteiskunta syrjii minua, koska ei tarjoa minulle töitä kunnon palkalla. Petasin itse punkkani, joten itse siinä myös makaan.
Jos itse jäisin nyt sinkuksi, muuttaisin vuorenvarmasti johonkin kommuuniin. Ei enää yksinasumista meikäläiselle. Siinä menee rahat ja terveys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)