Hakkaaminen kuuluu raiskaukseen

Iltalehti uutisoi Kouvolan hovioikeuden tuomiosta:

Kouvolan hovioikeus on kumonnut avopuolisonsa lukuisia kertoja pahoinpidelleen ja raiskanneen miehen pahoinpitelytuomiot. Samalla se lievensi miehen vankeustuomiota usealla kuukaudella.

Hovioikeuden perusteluista paljastuu, että muun muassa nyrkiniskut ja potkut raskaana olleeseen uhriin katsottiin "sisältyneen" varsinaiseen raiskaustapahtumaan.

Vantaalaismies oli syyllistynyt pahoinpitelyihin ja raiskauksiin vuosien 2004 ja 2005 aikana. Tekotapa noudatti aina samaa kaavaa: mies löi naista nyrkeillä, potki tätä ja repi päästä hiustuppoja. Turkin-lomalla hän yrtti kuristaa uhrinsa ja pudottaa tämän kaiteen yli mereen. Nöyryyttävien ja rajujen pahoinpitelyjen jälkeen mies raiskasi uhriaan useita tunteja. Pahoinpitelyjen seurauksena nainen sai muun muassa luunmurtumia, pahoja ruhjevammoja ja mustelmia. Kerran hänet jouduttiin viemään sairaalaan leikattavaksi.

- En uskalla jättää häntä, uhri kertoi pahoinpitelyn jälkiä ihmetelleelle tuttavalleen.

Vaikka syytteitä oli useampia, Lappeenrannan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1964 syntyneen miehen neljästä pahoinpitelystä ja neljästä raiskauksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Tuomioon sisältyi lisäksi yksi pahoinpitely ilman raiskausta.

Kouvolan hovioikeus puolestaan pohti, oliko ensinnäkään kyse raiskauksista vaiko pelkästään pakottamisista sukupuoliyhteyteen. Se kuitenkin päätyi raiskauksiin, mutta kumosi niihin liittyneet pahoinpitelytuomiot.

Miehen saama kolmen vuoden vankeustuomio lieveni neljällä kuukaudella. Samoin hänen maksettavakseen määrätyt korvaukset putosivat viidellä tuhannella eurolla.

Eihän tähän oikeastaan voi sanoa mitään. Ei vika Suomen laissa ole vaan oikeuskäytännössä, jonka mukaan kansalaiset saavat murhaa lukuun ottamatta tehdä toisilleen mitä vain, mutta auta armias, jos kasvatat jotain kannabista, käytät huumeita tai rötöstelet talouden saralla - paitsi siis jos olet TosiIsoPorho. Sitten kyllä häkki heiluu ja auringon näet seuraavan kerran vuosien kuluttua.

Harvoin toivon kenellekään mitään pahaa, mutta nyt harkitsen asiaa vakavasti...

Tunteiden voima

Tulin lukeneeni Tupliksen kautta tämän tekstin, jonka mukaan miehillä on voimakkaammat tunteet, kuin naisilla. Ihmettelin ensin, että miten tunteita voidaan mitata sillä tavoin, että selviää, kumman tunteet ovat voimakkaammat, mutta eihän siihen mitään mittailuja tarvita:

See the violence rate, suicide rate, music, poetry, screenplays. All much more male-centric.

Eli koska miesten tunteet ilmenevät herkemmin konkreettisena toimintana, ne ovat myös voimakkaampia.

Tarvitseeko minun edes sanoa, miksi tämä argumentti ei iiiihan... vakuuta?

Muiden rahoilla on kiva elää

IRC on ihmeellinen. Siellä törmää jatkuvasti erilaisiin linkkeihin, esimerkiksi tällaisiin keskustelunavauksiin, joissa tukien varassa elävä yksinhuoltajaäiti itkee, ettei hänen tuore, isohko tuloinen miesystävänsä kustanna hänen lapselleen talvihaalaria oma-aloitteisesti vaan on lähdössä ulkomailla käymään tovereittensa kanssa.

Tämä vastaus ihmettelyyn, miksei äiti tienaa itse rahaa elämiseensä on ikimuistoinen:

"Mistäs tienaan omat rahani, kun ei ole töitä tarjolla ja pohjana peruskoulu ja lukiota eka vuosi? Tarjoilijan hommia tein vuoden, mutta selkä ei kestä niitä enää. Lisäksi haluan olla lapseni kanssa kotona, minä en noin pientä mihinkään hoitoon laita. Että onko mulla hirveästi mahdollisuuksia?"

Voi itku, ettäkö ei ole töitä tarjolla! Onhan se surullista, meikäläisen kohdalla kun työnantajat jonottavat tuolla oven takana anelemassa, josko suvaitsisin alentua heille hommiin. Ja onhan se totta kai kamalaa, kun ei ole kouluja käynyt, ei nyt ainakaan oma syy vaan jonkun kosmisen peikko-olennon. Eikä 2-vuotiasta lasta voi hoitoon laittaa, että voisi töihin mennä, eijei, tuilla pittää ja saa elää.

Voi jumalauta.

Läski on muotia?

Pientä kohinaa oli taannoin taas ilmassa, kun KLM julkisti ryhtyvänsä laskuttamaan lisäkiloista - matkustajien lisäkiloista. Näkemyksiä on puolesta ja vastaan; toisten mielestä moinen rikkoo ihmisoikeuksia, kun taas toisten mielestä on vain oikein, jos yksi ihminen kahdella paikalla myös maksaa niistä käyttämästään kahdesta paikasta.

Tilanne on kuitenkin nähdäkseni huomattavasti monitahoisempi. Ihmiset lihovat länsimaissa ja sitä myöten "läskit" ovat ryhtyneet vaatimaan "oikeuksiaan"; pitäisi olla leveämpiä penkkejä, kestävämpiä tuoleja, suurempia oviaukkoja, kookkaampia annoksia. Sanalla sanoen, suurenmoiset kookkaat ovat nousseet barrikadeille vastustamaan standardimitoitettuja tuotteita, joihin he eivät mahdu. Tähän liittyy jossain määrin myös uusi fat acceptance -liike, jonka mukaan on kaikin puoli OK olla lihava ja yhteiskunnankin tulisi tämä vain hyväksyä ja lakata esimerkiksi painostamasta lihavia laihtumaan, koska se aiheuttaa kaikenlaisia psyykkisiä ongelmia lihaville.

Vaikka olen periaatteessa sillä kannalla, että itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä avaimista onnelliseen elämään ja hyvinvointiin, suhtaudun silti hiukan varauksella näihin Fat Acceptance -juttuihin. Ongelma kun on se, että erittäin merkittävä lihavuus ON epäterveellistä. Siitä ei pääse eroon, vaikka kuinka "hyväksyisi" kilonsa, sillä ne on siitä huolimatta yhä pakko kansaa. Minun on myös vaikea uskoa, että vaikeasti ylipainoiset todellakin voisivat hyvin. On eri asia olla hiukan ylipainoinen kuin erittäin merkittävästi lihava. Ratkaisevaa terveyden kannalta on näet kunto eikä elopaino, mutta siinä missä hieman ylipainoinen voi ihan hyvin olla hyväkuntoinen ja siten terve, vaikeasti lihavan kohdalla tämä on jo melkoisen epätodennäköistä. Hyvä kunto edellyttää liikkumista ja merkittävän elopainon liikutteleminen ei ole mitään herkkua. Sitä voi kukin kokeilla kiskaisemalla vaikkapa 40 kilon repun selkäänsä ja painumalla metsikköön lenkille. Tenkkapoo tullee aika nopeasti. Lihavalla paino tietysti jakautuu hiukan tasaisemmin, mutta esimerkiksi polvet kärsivät tuollaisista taakoista aika lailla.

Toisin sanoen, en oikein näe, miksi yhteiskunnan pitäisi hyväksyä elämäntapa, joka on epäterveellinen ja vahingollinen. Ei se esimerkiksi hyväksy tupakointia tai juopotteluakaan vaan tupakoitsijoita ja juoppoja ahdistellaan kaikenlaisilla laeilla, säännöillä, valistuskampanjoilla ja vastaavilla.

Sinänsä viestit ovat tietysti ristiriitaisia. Yhtäältä ei saisi lihoa piiruakaan, mutta toisaalta kaupat ovat täynnä halpoja ja helposti absorboitavia kaloripommeja. Jos asialle oikeasti haluttaisiin tehdä jotain, voitaisiin esimerkiksi lätkäistä selkeästi epäterveellisille elintarvikkeille (makeiset, kaikki muu suklaa paitsi yli 70 % tumma, sipsit, ranskalaiset perunat, jäätelö, leivonnaiset jne) niin tuntuva vero, että terveellisemmät ruoat alkaisivat äkkiä näyttää houkuttelevammilta ihan kukkaronkin kannalta.

Suuri järkkäämisvimma

Ehkä tämä selittää, miksi olen niin valtaisa järjestelyn ystävä: Järjestyksen vartija - Anna-Mari Sipilä.

Järjestely auttaa pitämään kaoottista maailmaa kohdallaan. Se luo tunteen, että vaikka en hallitse oikeastaan juuri mitään, voin ainakin hallita papereitani, kirjojani, mausteitani ja reseptejäni. Olen juuri äskettäin luonut nettiin sivuston, jolle kokoan tiedot kaikista kiinnostavista resepteistäni, mistä voin helposti niitä sitten hakea. Eilen kokosin irtonaisia reseptikopioita mappiin siistiin järjestykseen; ensin alkupalat, sitten salaatit, sitten kanaruoat ja niin edelleen. Kiitän toimistotavarakeksijöitä kätevästä, muovitaskullisesta mapista, joka pitää kurssipaperini erillään, mutta samassa paikassa.

Olen jopa järjestänyt sukkani käyttötarkoituksen mukaan ja käärinyt ne käteviksi paketeiksi.

Rakastan järjestelyä. Harva asia rentouttaa yhtä paljon kuin tavaroiden tahi papereiden järjestely hallittaviin kokonaisuuksiin eikä monikaan suo sellaista tyydytystä, jonka suo valmiin, loogisesti järjestyn kirja- tai maustehyllyn ihailu.

Avatar

Jatkan elokuva-aiheisilla merkinnöillä. Toissapäivänä kävin näet puolison kanssa katsoman tämän hetken kohutuimman elokuvan, James Cameronin Avatarin. Perinteiseen tapaani olin etukäteen jonkin verran tutustunut elokuvaan, mutta aina silloin tällöin käy kuitenkin niin, että odotukseni eivät pidäkään paikkaansa. Kun näin käy, yleensä elokuva alittaa ne merkittävästi, mutta Avatar oli virkistävä poikkeus; se nimittäin ylitti odotukseni moninkertaisesti.

Kyllä, arviot ovat olleet siinä oikeassa, että Avatarin juoni ei ole mikään omaperäisin mahdollinen ja oikeastaan melko kliseinenkin; hyvät natiivit vastaan pahat ihmiset ja niin edelleen. Henkilöhahmot ovat karikatyyrimaisia ja loppupuolella jonkin verran disneymaisia viime hetken pelastuksia ja mahtipontisia one-linereita.

Mutta se Pandora! Avatarin visuaalinen kauneus on jotain niin häikäisevää, että se korvaa lähes täysin kaikki muut mahdolliset lapsukset, joita elokuvasta voi löytää. Erilaiset jännittävät eläimet ja kasvit, öinen fosforinhehku, putoukset, leijuva vuoristo - ja kaikki animoitu niin huikealla tavalla, että sitä melkein tuntee astuvansa Pandoran kamaralle. Myös na'vi-kansa oli animoitu todella loistavasti; kasvojen uurteet, ihon epätasaisuus, kasvojen ilmeet, kaikki. Hahmot näyttivät aidoilta ja heihin kiintyi, olkoot hiukan karikatyyrimaisia eli ei.

Sitä paitsi, meikäläinen on suuri seikkailuelovien ystävä. Saatan olla ainoa ihminen koko universumissa, joka itse asiassa piti Kurkunleikkaajien saarta ihan hyvänä elokuvana. Se johtuu osin siitä, että pitkään suuren luokan seikkailuelokuvia ei oikeastaan tehty (Indyjen jälkeen), joten oli pakko tyytyä siihen, mitä sai. Nyt Pirates of the Caribbeanin jälkimainingeissa seikkailukuvia syöksyy valkokankaalle suorastaan tulvimalla; Avatarin lisäksi tiedossa ovat jo ainakin Prince of Persia ja Clash of the Titans. Ja nyt on vasta tammikuu!

Ai niin, pitänee kommentoida sitä 3D-efektiäkin. On tavallaan vaikea sanoa siitä mitään, koska siihen tottui niin nopeasti enkä ihan alun jälkeen ajatellut koko asiaa. Lienee kuitenkin mahdollista, että se lisäsi elokuvan visuaalista intensiivisyyttä moninkertaisesti. Olin niin imeytynyt Pandoran maailmaan, etten edes huomannut ajan kulua. Tavallisesti 2,5h on minusta elokuvalle jo aika paljon, mutta olin suorastaan hämmästynyt, kun elokuvan jälkeen katsoin kelloa: näinkö nopeasti se aika kului!

Nyt minua harmittaa oikeastaan vain yksi asia; se, ettei Pandoraa ole oikeasti olemassa. :(

Transformers 2

Viime yönä katsoin mieheni seurassa elokuvan Transformers 2 - Revenge of the Fallen. Itse olin jo aiemminkin nähnyt sen, mies ei. Olikin ihan mielenkiintoista seurata miehen reaktioita, sillä hän kuuluu siihen sukupolveen, joka tappina tuijotti silmä kovana Transformers-sarjaa televisiosta ja muistaa vielä hyvin, kuka oli kukin, mitä tapahtui ja niin päin pois.

Koska en itse katsonut lapsuudessa Transformersia, hahmojen raiskaus ei periaatteessa haittaa minua lainkaan siinä määrin kuin miestäni. Ja jos vika olisikin pelkästään siinä, ongelmaa ei olisi. Kuitenkin reaktioni elokuvan jälkeen oli aika lailla sama kuin miehellä; ensin epäuskoinen hölmistys, sitten kulmat kurttuun -vittuuntuminen.

Spoilaisin mielelläni elokuvan, mutta ikävä kyllä se on mahdotonta. Transformers kakkosessa ei kerta kaikkiaan ole mitään spoilattavaa. Siinä ei ole juonta, ei muuta kuin pupujussien lailla hypähteleviä, suunnattoman ärsyttäviä karikatyyreja, hyönteisen näköisiä robotteja ja niin huono dialogi, että käsikirjoittajat pitäisi lähettää sähkötuoliin. Sen tapahtumat eivät etene missään loogisessa järjestyksessä saati muutenkaan seuraa mitään johdonmukaista polkua - monet ovat vieläpä sellaisia, joiden olemassaoloa koko elokuvassa ei selitä eikä puolusta mitään. Henkilöt huutavat ja koohottavat ympäriinsä vailla järjen hiventä. USA:n laivaston ylijehukenraali ampuu tyynesti maailman salaisimmalla aseella, koska joku hullu soitti ja huusi hänelle Egyptin autiomaasta.

No, ei siinä vielä mitään, että Transformers 2 on ihan aidosti pelkästään huono elokuva vailla mitään elokuvallisia ansioita (jopa niin hyvä näyttelijä kuin John Torturro koohottamassa typeryyksiä vain korostaa elokuvan surullista kelvottomuutta). Mutta kun siihen on aivan selvästi upotettu valtava summa rahaa. Elokuvan budjetti oli kokonaiset 210 miljoonaa dollaria. Voisi kuvitella, että sillä summalla olisi voinut palkata osaavan käsikirjoitustiimin, näyttelijät kurissa pitävän ohjaajan ja käskeä efektimiehistöä tekemään roboteista vähemmän hyönteisen ja enemmän transformersien näköisiä. Mutta ei. 210 miljoonalla dollarilla on aikaan saatu niin huono elokuva, ettei sitä voi edes vihata. Sitä voi vain ihmetellä.

Toisaalta, on vaikea kuvitella, miten Transformers 3 mitenkään saattaisi alittaa edeltäjänsä riman. Se jää nähtäväksi tekeekö Michael Bay elokuvan historiaa ja ohjaa maailman kaikkeuden kalleimman & surkeimman elokuvasarjan kolmososan ikinä.

Ironiaa elämään

Joskus elämä, tuo maailman suurin ironian mestari, esittelee meille taitojaan:

Lattia sortui painonvartijoiden punnitustilaisuudessa

Enkä sano tätä pahalla. Uutinen nostatti hymyn huulilleni. :)

Hazar, Halme & tuohtumus

Tiedän, että jonkun kolumnin ympärillä pyörivästä hulinasta tuohtuminen on ehkä maailman turhin juttu. Ja silti korpeaa kuin pientä apinaa tervahaudassa. Kääk!

Minun on kuitenkaan turva avautua tästä Kaarina Hazardin kolumnin ympärillä vellovasta surkuhupaisasta sirkuksesta. Toiset ovat näet tehneet sen niin paljon paremmin. Lukekaa ja vaviskaa.

Jami Järvinen - Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit

Lisäys

Myös nimimerkki Mulukku on kirjoittanut hyvän tekstin tilanteesta: Hazardin hasardi.

Suomi, tuo väkivaltaisten miesten maa

Mikäköhän maailmaa nyt vaivaa? Joskus en keksi millään mitään kirjoitettavaa viikkoihin - ja nyt on syli täynnä ajankohtaisia aiheita, joita kaikkia haluaisin kommentoida hetinytvälittömästi. No, ei kai auta kuin puistella pölyt näppäimistöltä (miten nämä pölyyntyvätkin niin helposti?) ja ryhtyä hommiin.

Aloitetaan tällä Hesarin artikkelilla: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa. Minua ovat jo pitkään korvenneet väitteet suomalaisten suorastaan universuminkin mittakaavassa poikkeuksellisesta väkivallasta, jota jaksetaan voivotella, paheksua ja kauhistella pitkin ja poikin internet- ja mediakenttää. Paheksujat tietysti ovat itse jotenkin "parempia" suomalaisia, eivät tietenkään niitä väkivallakkoja - ne väkivaltaiset suomalaiset urvelot ovat ihan muuta porukkaa. Paheksujat ovat jokin toinen suomalainen kasti, jolla on varaa ja velvollisuuskin nousta väkivallakkojen yläpuolelle säteilemään moraalista hyvyyttään ja heristelemään sormeaan.

Ainoa vain, että heidän propagandansa suomalaisista sietämättömän nyrkkeilyhulluna kansana, Euroopan sysimustana häpeäpilkkuna, ei pidä paikkaansa. Mikähän ihme siinä on, että Suomesta on kerta kerran jälkeen väännettävä se kaikista huonoin surkimus, jonka pitäisi mennä Aasi-hattu päässään nurkkaan häpeämänään ja ruoskimaan itseään? Jollain tavoin näiden syyllistäjien täytyy kai agendastaan hyötyä. Saavatko he siitä rahallistakin iloa vai pelkästään erinomaisen henkisen tyydytyksen kyettyään keksimään olevansa parempia kuin enemmistö surkeista suomalaisista?

Tähän aiheeseen liittyvät väitteet suomalaisten miesten mustaakin mustemmasta naisvihasta, jonka vuoksi me suomalaiset naiset olemme suunnilleen nyrkin ja hellan välissä 400 päivää vuodessa eikä normaalia ihonväriämme enää erota sieltä mustelmiemme joukosta. Ja muistaakseni joku aikoinaan loihe lausumaan, jonka mukaan parisuhdeväkivalta on suomalaisnaisen yleisin kuolinsyy (se on oikeasti sepelvaltimotauti).

Ja sitten Yle, tuo kehno keikari, kehtaa uutisoida jotain tällaista: Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia yleisemmin. Eipä yllätä yhtään. Mies on naista fyysisesti vahvempi, joten jos nainen käy miehen kimppuun pelkät nyrkit aseenaan, siinä on riski käydä kehnosti, jos mies katsookin asiakseen puolustautua. Sen vuoksi kannattaa käydä miehen kimppuun kättä pidemmän kanssa ja veistä voi vaarallisesti heilutella se heikompikin yksilö. Osa tapauksista lienee sellaisia, joissa pariskunta tappelee keskenään ja tällöinkin fyysisesti heikompana naisella lienee suurempi houkutus hakea tasoitusta apuvälineiden avulla.

Miehet hakkaavat naisia, se on totta. Ja naiset hakkaavat miehiä, jopa hyvin vaarallisesti, joskin vielä enemmän naiset hakkaavat lapsia - lasta itse asiassa pahoinpitelee paljon todennäköisemmin äiti kuin isä ja lastenmurhaajina äidit ovat ylivoimainen enemmistö. Kaikkein eniten kuitenkin turpaansa ottavat miehet - toisilta miehiltä. Mutta tätähän kukaan ei pidä ongelmana.

Jos Pera pieksee Kallen nakkikioskilla sinisen kirjavaksi, ketään ei kiinnosta, pojat ovat poikia jne. Jos Kerttu pieksee poikansa pikku-Raimon sinisen kirjavaksi, asiasta syytetään pojan isää Kallea. Jos käy vastaansanomattomasti ilmi, että pieksijä olikin Kerttu, tällöinkin syytetään pojan isää Kallea, yhteiskuntaa, Kertun vanhempia ja mitä vain. Jos taas Kerttu pieksee Kallen golfmailalla, Kalle ei uskalla edes mennä poliisille asti, koska mitä siitä nyt sanottaisiin, että aikamies ottaa kuonoonsa pieneltä naiselta tai jos uskaltaakin, siitä kuitenkin syytetään Kallea.

Mutta jos käykin niin, että Kalle pieksee Kertun sinisenkirjavaksi, Amnesty & kumppanit ryntäävät paikalle puhkumaan pyhää vihaa ja puuhaamaan kuolemantuomiota.

Väkivalta on paha asia. Väkivaltaiset ihmiset on laitettava lukkojen taakse ja hoitoon tai vähintäänkin eristettävä uhreistaan. AIVAN siitä riippumatta, mitä sukupuolta väkivallakot edustavat tai mitä sukupuolta heidän uhrinsa ovat. Väkivalta on aina ongelma ja paha asia, ei vain silloin, jos sen uhri on nainen.