Kaikille naisille suositellaan: kuukautiskuppi. Se ei vuoda läpi, sen voi pitää sisällään 12 tuntia, se on ympäristöystävällöinen, se on huomaamaton, se kestää 10 vuotta (säästö vähintään 540e), se pitää olon puhtaana.
9 vuotta ilman kuukautiskuppia! Miksei kukaan kertonut minulle?! En enää ikinä eroa tästä kapineesta.
http://www.nettiemo.fi <- Heti tilaamaan.
Jos joku nyt haluaa miinuksen niin se on limainen veri. Jos ei kestä katsella kuppia, jossa on kuukautisverta, lienee syytä tyytyä tamponiin. Toisaalta, jos joutuu elämään kymmeniä vuosia vuotaen verta kerran kuussa, luulisi sinä aikana tottuvan.
lauantaina, marraskuuta 27, 2004
perjantaina, marraskuuta 26, 2004
Petoksista pahin
Vastaanpa edellisen postauksen kommenttiin.
Avionrikkoja: "Minulla oli asiaakin eilen mutta unohtui näissä teidän naisten nettisodissa. Haluan haastaa bloggermaailman keskustelemaan pettämisestä. Olisitko valmis suhteeseen varatun kanssa vai onko se mielestäsi väärin? Olen itse kolmekympinen mies joka harrastaa sivusuhteita. Onko jonkun muun kanssa makaaminen aina väärin vai voiko se olla oikein, tätä haluan kysyä bloggermaailmalta."
Minä en olisi valmis suhteeseen varatun kanssa. Se on kyllä mielestäni väärin, mutta ei ainut syy. Jos ryhtyisin suhteeseen varatun ihmisen kanssa, se merkitsisi, että seurustelen petturin kanssa. Kuinka voisin luottaa ihmiseen, joka pettää juuri sen henkilön luottamuksen, jonka pitäisi pystyä petturiin luottamaan? En minä halua tuntea mitään petturia kohtaan, se aiheuttaisi minulle murhetta ja sydänsuruja. Ennemmin tai myöhemmin hän pettäisi minutkin.
Sivusuhteen pitäminen on aina väärin, ellei puoliso ole sitä selvin sanoin hyväksynyt. Jos puoliso hyväksyy asian, mikäs siinä. Jos ei hyväksy eikä edes tiedä, kyseessä on petos ja petos on väärin.
Tämä oli minun mielipiteeni
Avionrikkoja: "Minulla oli asiaakin eilen mutta unohtui näissä teidän naisten nettisodissa. Haluan haastaa bloggermaailman keskustelemaan pettämisestä. Olisitko valmis suhteeseen varatun kanssa vai onko se mielestäsi väärin? Olen itse kolmekympinen mies joka harrastaa sivusuhteita. Onko jonkun muun kanssa makaaminen aina väärin vai voiko se olla oikein, tätä haluan kysyä bloggermaailmalta."
Minä en olisi valmis suhteeseen varatun kanssa. Se on kyllä mielestäni väärin, mutta ei ainut syy. Jos ryhtyisin suhteeseen varatun ihmisen kanssa, se merkitsisi, että seurustelen petturin kanssa. Kuinka voisin luottaa ihmiseen, joka pettää juuri sen henkilön luottamuksen, jonka pitäisi pystyä petturiin luottamaan? En minä halua tuntea mitään petturia kohtaan, se aiheuttaisi minulle murhetta ja sydänsuruja. Ennemmin tai myöhemmin hän pettäisi minutkin.
Sivusuhteen pitäminen on aina väärin, ellei puoliso ole sitä selvin sanoin hyväksynyt. Jos puoliso hyväksyy asian, mikäs siinä. Jos ei hyväksy eikä edes tiedä, kyseessä on petos ja petos on väärin.
Tämä oli minun mielipiteeni
Lopullinen lausunto
Pitäisi kai olla asioiden yläpuolella. Olla häiriintymättä, kun syytetään perusteettomasti vieraan ihmisen blogin kommenttiosastolla siitä, että sattuu olemaan henkilön X kaveri (ja henkilöä X inhotaan oikein urakalla). Janne oli kuitenkin varmasti oikeassa eilisen postaukseni (poistettu) kommentissa todetessaan, että tuskin ihmiset näiden kahden henkilön perusteella arvioivat minua ja blogiani.
Pidän silti edelleen hyvin kenkkuna sitä tapaa, jolla syytteet esitettiin. Jos ja kun piti arvostella minua, ei ollut selkärankaa tulla tekemään sitä minulle itselleni. Olen itse pyrkinyt nimenomaan siihen, että jos haluan arvostella jotakuta, teen sen hänelle suoraan, mieluiten yksityisesti tai ainakin vaivaudun hänen blogiinsa (Ilkan suhteen lienen lipsahtanut aikoinani, pahoitteluni). Tuntuu, kuin olisi kasvissyöjä, jota yhtäkkiä syytetään kannibalismista.
Onhan tämä hyvin pientä verrattuna siihen, mitä toiset ihmiset saavat kestää netissä. Ehkä olin vain niin yllättynyt, että reagoin kuin sonni punaisen vaatteen edessä. Mutta tämä päättyy osaltani tähän, näin julkisuudessa. En katso tarpeelliseksi ryhtyä ruotimaan kaveruuttani henkilön X kanssa, mutta sanon, että väitteet, joita minusta häneen liittyen esitettiin, ovat tuulesta temmattuja. Jos on tosiaan sitä mieltä, että henkilö X on kusipää ja kaikkien kusipäiden kaverien on oltava kusipäitä, niin olkoon sitten niin.
Pidän silti edelleen hyvin kenkkuna sitä tapaa, jolla syytteet esitettiin. Jos ja kun piti arvostella minua, ei ollut selkärankaa tulla tekemään sitä minulle itselleni. Olen itse pyrkinyt nimenomaan siihen, että jos haluan arvostella jotakuta, teen sen hänelle suoraan, mieluiten yksityisesti tai ainakin vaivaudun hänen blogiinsa (Ilkan suhteen lienen lipsahtanut aikoinani, pahoitteluni). Tuntuu, kuin olisi kasvissyöjä, jota yhtäkkiä syytetään kannibalismista.
Onhan tämä hyvin pientä verrattuna siihen, mitä toiset ihmiset saavat kestää netissä. Ehkä olin vain niin yllättynyt, että reagoin kuin sonni punaisen vaatteen edessä. Mutta tämä päättyy osaltani tähän, näin julkisuudessa. En katso tarpeelliseksi ryhtyä ruotimaan kaveruuttani henkilön X kanssa, mutta sanon, että väitteet, joita minusta häneen liittyen esitettiin, ovat tuulesta temmattuja. Jos on tosiaan sitä mieltä, että henkilö X on kusipää ja kaikkien kusipäiden kaverien on oltava kusipäitä, niin olkoon sitten niin.
Kuka minä olen?
[Olen puvustanut elokuvat Rukajärven tie, Sikoja ja helmiä sekä Lapinpoika. Kultaseppänä olen Lapponia Jewelryn listoilla, minkä lisäksi olen haalinut rekvisiitan erääseen näytelmään, käsikirjoittanut elokuvan "When the frost falls" ja toiminut kuvaajana. Aikoinaan larppasin Harry Potter -pelissä Emma Dobbsia nimimerkin "Annatar" takaa ja osallistuin PieSan nimissä urheilukisoihin. Opiskelen tuotantoa Taikissa ja olen tehnyt oman musiikkilevyn sekä emännöinyt musiikkivideon teossa. Kaiken tämän lisäksi elin 1694-1760 ja myöhemmin 1800-luvulla.]
Käsikirjoittaja, kuvaaja, taidetuottaja, kultaseppä, puvustaja, muusikko... Onkohan tämä kohtaloa?
Meemin tarjosi Aika ja minä.
Käsikirjoittaja, kuvaaja, taidetuottaja, kultaseppä, puvustaja, muusikko... Onkohan tämä kohtaloa?
Meemin tarjosi Aika ja minä.
torstaina, marraskuuta 25, 2004
No comment
Tiedoksenne: edellisestä postauksesta on poistettu tuplakommentti. Samaa tullaan jatkossa harrastamaan. Muita kommentteja ei sensuroida.
keskiviikkona, marraskuuta 24, 2004
Haavoja
Minä olen harvoin vihainen. Eilen lukemani kirja sai minut kuitenkin hyvin vihaiseksi. Fantasioin siitä, kuinka saan muutaman fasistisen petoeläimen kiinni itseteosta ja hakkaan niiden päät veriseksi tohjoksi koulun punatiilistä seinää vasten. Krhm.
Kirja on nimeltään "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" ja sen on kirjoittanut ruotsalainen Johanna Nilsson. Se kertoo koulukiusaamisesta. Koulukiusattu on tyttö, kiusaaminen menee harvoin fyysiseen väkivaltaan saakka, mutta nöyryytykset, puhumattomuus, äänetön halveksunta ovat arkipäivää. Nilsson kuvaa hyvin, kuinka pienten, jokapäiväisten piikkien vuoresta kasvaa niin mahdoton, niin tuskallinen möhkäle, että Hanna ei keksi enää muuta keinoa paeta kuin viiltää ranteensa auki. Kaikki kiusaaminen ei ole turpaanvetoa ja äänekästä haukkumista, mutta yhtä kaikki se tuhoaa.
Ja mitä ajattelevat ne kiusaajat, jotka siirtyvät yläasteelle, lukioon, ammattikorkeaan, yliopistoon, perustavat perheet, kasvattavat lapsia? Todennäköisesti he eivät ajattele koko asiaa, eivät muistele. Tai jos muistelevat, ovat sitä mieltä, että sehän oli vain leikkiä, ei siitä olisi tarvinnut loukkaantua. Se minua korpeaa eniten. Se, että nämä ihmiskasvoiset hirviöt eivät ymmärrä, eivät halua eivätkä suostu ymmärtämään oikeasti tuhonneensa toisen ihmisen elämän. Että se ei ollut leikkiä. Että se oli julmaa, hävytöntä, rikollista ja PAHAA. Mutta sitä nämä kiusaajat eivät halua nähdä. He haluavat säilyttää illuusion itsestään ja kuvitella olevansa hyviä. Ensin he silmää räpäyttämättä murskaavat toisen ja sitten vielä väittävät, että se oli murskatun oma syy ja jättävät hänet keräämään palasia kokoon. Joskus se onnistuu. Joskus ei.
Voi kunpa olisin Eros ja minulla olisi viinessäni nuolia, jotka on kyllästetty syyllisyydellä! Niin painavalla syyllisyydellä, että se pakottaa ihmisen kumaraan, etsimään tukea, jota ei ole, näkemään painajaisia, voihkimaan apua tuskaan, johon ei ole lievitystä. Niin paivanalla, että se murtaisi heidät ja he tietäisivät, mitä ovat tehneet.
Ja kunpa tämän vihan voisi suunnata johonkin järkevään kohteeseen. Vihan kaikkien niiden puolesta, joita on kiusattu, joita kiusataan, joita tullaan kiusaamaan. Mutta olen aika avuton. Eivät ne lapset kuuntele. Ne ovat petoja, hymyileviä, häivyjä hirviöitä. Niillä ei ole minkäänlaista myötätuntoa. Mutta kaikkein pahinta on niiden pelkuruus. Johtajia on kuitenkin vain muutama, yksi tai kaksi, muut ovat pelkureita, jotka antavat vallan johtajille. Ilman raukkamaisia pelkureita johtajat olisivat pelkkiä vikiseviä nollia. Haukkujia pahempia ovat ne, joita ei haukuta, mutta jotka ovat hiljaa ja hyväksyvät. Häpeäkseni minä olen ollut yksi heistä. Jos joku olisi silloin kertonut minulle sen, minkä tiedän. Jos ja jos. Opin vasta yläasteella - ehkä liian myöhään.
Muistan omasta koulustani erään pojan, jota tytöt usein solvasivat. Luulisin, että en itse solvannut, mutta en voi olla varma. Ainakin olin pelkuri, olin hiljaa. Ei siinä pojassa mitään oikeasti inhottavaa ollut. Tytöissä oli enkä heistä ikinä pitänytkään. Psykonarttuja hyvinkin. Mitäköhän sille pojalle kävi? En ole nähnyt häntä enää yläasteen jälkeen. Hänen nimensä oli Arvo Rusanen. Kiinnostaisi tietää. Muistaako hän menneitä katkerana? Vai onko hän päässyt yli? Otanko enemmän itseeni hänen kiusaamisensa kuin hän itse?
Ei maailman julmin olento ole ihminen. Se on lapsi. Viaton, hymyilevä, ihana lapsi - murhaaja.
Kirja on nimeltään "Älä usko, älä toivo, älä rakasta" ja sen on kirjoittanut ruotsalainen Johanna Nilsson. Se kertoo koulukiusaamisesta. Koulukiusattu on tyttö, kiusaaminen menee harvoin fyysiseen väkivaltaan saakka, mutta nöyryytykset, puhumattomuus, äänetön halveksunta ovat arkipäivää. Nilsson kuvaa hyvin, kuinka pienten, jokapäiväisten piikkien vuoresta kasvaa niin mahdoton, niin tuskallinen möhkäle, että Hanna ei keksi enää muuta keinoa paeta kuin viiltää ranteensa auki. Kaikki kiusaaminen ei ole turpaanvetoa ja äänekästä haukkumista, mutta yhtä kaikki se tuhoaa.
Ja mitä ajattelevat ne kiusaajat, jotka siirtyvät yläasteelle, lukioon, ammattikorkeaan, yliopistoon, perustavat perheet, kasvattavat lapsia? Todennäköisesti he eivät ajattele koko asiaa, eivät muistele. Tai jos muistelevat, ovat sitä mieltä, että sehän oli vain leikkiä, ei siitä olisi tarvinnut loukkaantua. Se minua korpeaa eniten. Se, että nämä ihmiskasvoiset hirviöt eivät ymmärrä, eivät halua eivätkä suostu ymmärtämään oikeasti tuhonneensa toisen ihmisen elämän. Että se ei ollut leikkiä. Että se oli julmaa, hävytöntä, rikollista ja PAHAA. Mutta sitä nämä kiusaajat eivät halua nähdä. He haluavat säilyttää illuusion itsestään ja kuvitella olevansa hyviä. Ensin he silmää räpäyttämättä murskaavat toisen ja sitten vielä väittävät, että se oli murskatun oma syy ja jättävät hänet keräämään palasia kokoon. Joskus se onnistuu. Joskus ei.
Voi kunpa olisin Eros ja minulla olisi viinessäni nuolia, jotka on kyllästetty syyllisyydellä! Niin painavalla syyllisyydellä, että se pakottaa ihmisen kumaraan, etsimään tukea, jota ei ole, näkemään painajaisia, voihkimaan apua tuskaan, johon ei ole lievitystä. Niin paivanalla, että se murtaisi heidät ja he tietäisivät, mitä ovat tehneet.
Ja kunpa tämän vihan voisi suunnata johonkin järkevään kohteeseen. Vihan kaikkien niiden puolesta, joita on kiusattu, joita kiusataan, joita tullaan kiusaamaan. Mutta olen aika avuton. Eivät ne lapset kuuntele. Ne ovat petoja, hymyileviä, häivyjä hirviöitä. Niillä ei ole minkäänlaista myötätuntoa. Mutta kaikkein pahinta on niiden pelkuruus. Johtajia on kuitenkin vain muutama, yksi tai kaksi, muut ovat pelkureita, jotka antavat vallan johtajille. Ilman raukkamaisia pelkureita johtajat olisivat pelkkiä vikiseviä nollia. Haukkujia pahempia ovat ne, joita ei haukuta, mutta jotka ovat hiljaa ja hyväksyvät. Häpeäkseni minä olen ollut yksi heistä. Jos joku olisi silloin kertonut minulle sen, minkä tiedän. Jos ja jos. Opin vasta yläasteella - ehkä liian myöhään.
Muistan omasta koulustani erään pojan, jota tytöt usein solvasivat. Luulisin, että en itse solvannut, mutta en voi olla varma. Ainakin olin pelkuri, olin hiljaa. Ei siinä pojassa mitään oikeasti inhottavaa ollut. Tytöissä oli enkä heistä ikinä pitänytkään. Psykonarttuja hyvinkin. Mitäköhän sille pojalle kävi? En ole nähnyt häntä enää yläasteen jälkeen. Hänen nimensä oli Arvo Rusanen. Kiinnostaisi tietää. Muistaako hän menneitä katkerana? Vai onko hän päässyt yli? Otanko enemmän itseeni hänen kiusaamisensa kuin hän itse?
Ei maailman julmin olento ole ihminen. Se on lapsi. Viaton, hymyilevä, ihana lapsi - murhaaja.
tiistaina, marraskuuta 23, 2004
Mainontaa
Tämän päivän Hesarissa oli mielipidekirjoitus, jonka mukaan mainonnan kiellot ovat liioittelua. Juttu liittyi siihen keskusteluun, jota on käyty esimerkiksi roskaruoan mainonnan kiellosta ja mainonnan suhteesta ihmisten liikalihavuuteen.
Minun puolestani mainontaa pitäisi rajata nykyistä tiukemmin ja reippaasti. Mainonta on täyttä huijausta. Mainospomo siellä ylhäällä tekee mitä hyvänsä jekkuja ja kepulikonsteja saadakseen ihmiset ostamaan tuotetta, jolla nämä eivät tee juuri mitään ja on vielä ylpeä siitä. Erityisesti meikkimainokset ja muut kauneustuotereklaamit ovat ihan puhdasta huijausta. Ei kenelläkään ole sellaisia ripsiä ja sellaista tukkaa, paitsi jos onnistuu asentamaan kasvoilleen Photoshopin ja säätämään muotoja sen kautta.
Eivät mainostajat välitä pätkääkään mainostensa etiikasta. En epäile yhtään, etteivätkö he käyttäisi vaikka nälkään kuolevia Namibian lapsia mainostamaan jotain puuteria tai tappaisi mainoksissaan, jos se ei olisi laitonta. Tämän vuoksi jonkun muun tahon on valvottava mainostajia, etteivät ne ryhdy ihan mitä hyvänsä tekemään. Ja se taho voisi valvoa nykyistä tiukemminkin.
Minun puolestani mainontaa pitäisi rajata nykyistä tiukemmin ja reippaasti. Mainonta on täyttä huijausta. Mainospomo siellä ylhäällä tekee mitä hyvänsä jekkuja ja kepulikonsteja saadakseen ihmiset ostamaan tuotetta, jolla nämä eivät tee juuri mitään ja on vielä ylpeä siitä. Erityisesti meikkimainokset ja muut kauneustuotereklaamit ovat ihan puhdasta huijausta. Ei kenelläkään ole sellaisia ripsiä ja sellaista tukkaa, paitsi jos onnistuu asentamaan kasvoilleen Photoshopin ja säätämään muotoja sen kautta.
Eivät mainostajat välitä pätkääkään mainostensa etiikasta. En epäile yhtään, etteivätkö he käyttäisi vaikka nälkään kuolevia Namibian lapsia mainostamaan jotain puuteria tai tappaisi mainoksissaan, jos se ei olisi laitonta. Tämän vuoksi jonkun muun tahon on valvottava mainostajia, etteivät ne ryhdy ihan mitä hyvänsä tekemään. Ja se taho voisi valvoa nykyistä tiukemminkin.
Valittuja paloja
Olen kyllä monesta asiasta samaa mieltä, kuin Minttu tässä kirjoituksessaan, erityisesti, mitä tulee blogistanissa (ja muuallakin) riekkuviin kiusaajiin. Rasittavimpia ovat ne, joita on kiusattu aikoinaan koulussa, osaa hyvin julmastikin ja jotka nyt tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaiken kokemansa pahan vuoksi heillä on oikeus kostaa se niille, joista he eivät tällä hetkellä pidä eikä kohteella ole minkäänlaista valitusoikeutta. Sitä kutsutaan Israel-syndroomaksi: "Kun meitä tapettiin 6 miljoonaa, meillä on oikeus tappaa muita ja jos valitatte, olette antisemististejä!" Jos haukkuu muista halventavilla ja törkeillä nimillä, ei ole lapsuusvuosiensa kiusaajia parempi vaan kuuluu tarkalleen samaan kastiin. Että terveisiä vaan teille, öyhöttäjät.
Luinpa Suomen Kuvalehteä tänään. Siellä on oikeistolaisäijien kolumneja, joissa ne kovasti ymmärtävät Amerikkaa ja Bushia. Yksi selitti, että yhdysvaltalaiset ovat varsin sydämistyneitä siitä, että me eurooppalaiset emme ole kiitollisia heille siitä, että he tulivat avuksi Toisen Maailman sodan aikoihin. Nii-in. Miksiköhän me emme ole kiitollisia niiden lapsille ja lastenlapsille, jotka tulivat vanhempiemme ja isovanhempiemme avuksi? Miksi emme ole kiitollisia asiasta, joka sattui, ennen kuin synnyimmekään? Ja vaikka olisimme, tarkoittaako se sitä, että kun USA silloin tuli avuksi (huom. OMIEN poliittisten syidensä vuoksi, koska Pearl Harboriin hyökättiin, ei hyvää hyvyyttään), me emme saa kritisoida USA:n toimia nykyisin vaan meidän tulee nyökytellä, olla kiitollisia ja hyvin hiljaa?
Varmaan intiaanienkin tulee olla kiitollisia, kun valkoinen mies toi sivistyksen Punaiselle Mantereelle. Ja kyllä yhdysvaltalaisten tulisi olla kiitollisia Kolumbuksen emämaalle, sillä ilman Kolumbusta, Ferdinandia ja Isabellaa, amerikkalaiset eivät kansoittaisi ihanaa lännenparatiisiaan!
Kolmas pala: Henry on löytänyt vertaisensa. Imagessa esiteltiin kaksi naista, joiden mielestä prostituutio on thainaisille ainoastaan kiva juttu ja asiakkaat kilttejä, mukavia, rakkaudennälkäisiä miehiä. Jutusta unohtuivat ne tuhannet lapsiprostituoidut ja heidän asiakkaansa, puhumattakaan siitä, että useimmat noista kilteistä ja mukavista miehistä ovat naimisissa, mutta eivät hiisku sanaakaan thaiharrastuksestaan vaimolle... Että sellaisia mukavia ja kilttejä petturimiehiä. Onhan Thaimaassa varmasti luksusprostituoitunsa, jotka voivat valita asiakkaansa ja heitä lieneekin runsain mitoin enemmän kuin täällä. Mutta jos puhutaan thaiNAISISTA yleensä, ei ole kovin uskottavaa pitäytyä vain heissä.
Luinpa Suomen Kuvalehteä tänään. Siellä on oikeistolaisäijien kolumneja, joissa ne kovasti ymmärtävät Amerikkaa ja Bushia. Yksi selitti, että yhdysvaltalaiset ovat varsin sydämistyneitä siitä, että me eurooppalaiset emme ole kiitollisia heille siitä, että he tulivat avuksi Toisen Maailman sodan aikoihin. Nii-in. Miksiköhän me emme ole kiitollisia niiden lapsille ja lastenlapsille, jotka tulivat vanhempiemme ja isovanhempiemme avuksi? Miksi emme ole kiitollisia asiasta, joka sattui, ennen kuin synnyimmekään? Ja vaikka olisimme, tarkoittaako se sitä, että kun USA silloin tuli avuksi (huom. OMIEN poliittisten syidensä vuoksi, koska Pearl Harboriin hyökättiin, ei hyvää hyvyyttään), me emme saa kritisoida USA:n toimia nykyisin vaan meidän tulee nyökytellä, olla kiitollisia ja hyvin hiljaa?
Varmaan intiaanienkin tulee olla kiitollisia, kun valkoinen mies toi sivistyksen Punaiselle Mantereelle. Ja kyllä yhdysvaltalaisten tulisi olla kiitollisia Kolumbuksen emämaalle, sillä ilman Kolumbusta, Ferdinandia ja Isabellaa, amerikkalaiset eivät kansoittaisi ihanaa lännenparatiisiaan!
Kolmas pala: Henry on löytänyt vertaisensa. Imagessa esiteltiin kaksi naista, joiden mielestä prostituutio on thainaisille ainoastaan kiva juttu ja asiakkaat kilttejä, mukavia, rakkaudennälkäisiä miehiä. Jutusta unohtuivat ne tuhannet lapsiprostituoidut ja heidän asiakkaansa, puhumattakaan siitä, että useimmat noista kilteistä ja mukavista miehistä ovat naimisissa, mutta eivät hiisku sanaakaan thaiharrastuksestaan vaimolle... Että sellaisia mukavia ja kilttejä petturimiehiä. Onhan Thaimaassa varmasti luksusprostituoitunsa, jotka voivat valita asiakkaansa ja heitä lieneekin runsain mitoin enemmän kuin täällä. Mutta jos puhutaan thaiNAISISTA yleensä, ei ole kovin uskottavaa pitäytyä vain heissä.
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2004
Rikoksena oma elämä
Eräille ihmisille rakkaus, kumppanuus ja intohimo ovat niin tärkeitä asioita, että niissä ei tehdä kompromisseja. Mikäs siinä. Mutta ilmeisesti kaikkien muiden on jaettava heidän tärkeysjärjestyksensä, sillä muutoin kyseessä on rikos elämää kohtaan. Ette saakaan itse päättää, mikä on teidän mielestänne elämänne tärkein asia, sellainen, jossa ette tekisi kompromisseja. Se on jo päätetty. Jos teette kompromisseja, rikotte elämää vastaan. Sorppa.
Isänpäivä
Hesarin sunnuntaisivuilla oli juttu kolmesta isättömästä ihmisestä, siitä, kuinka isättömyys vaikuttaa ja millaisia erilaisia ratkaisuja ihmiset ovat kehittäneet selvitäkseen isättömyydestä. Kaikki jutussa esitellyt olivat menettäneet isänsä hyvin varhain, joko kuoleman kautta tai sitten isä oli vain poistunut. Yksi tiesi isästään vain nimen.
Itse jäin kaipaamaan näkökulmaa siihen, kuinka ihminen selviää silloin, kun isä on toisaalta paikalla, mutta ei kuitenkaan ole. Isä on elossa, elää perheen kanssa, on fyysisesti läsnä, mutta ei ole isä kuin korkeintaan biologisesti. Hän ei ole isä omalle lapselleen. Voisin kuvitella, että tilanne voi olla lapselle kovin katkera. Kuollut isä on kuollut, häipynyt isä on häipynyt, mutta mitä on isä, joka on paikalla, mutta vanhemmuus puuttuu? Kuinka lapsi selviää sellaisesta? Sillä selvitty on, sen tiedän kyllä, mutta ehkäpä joku voisi tehdä isänpäivän kunniaksi siitäkin jutun. Ja isänpäivän kunniaksi nämä isät, jotka eivät ole vanhempia, voisivat mennä itseensä ja ryhtyä vanhemmiksi lapsilleen.
Itse jäin kaipaamaan näkökulmaa siihen, kuinka ihminen selviää silloin, kun isä on toisaalta paikalla, mutta ei kuitenkaan ole. Isä on elossa, elää perheen kanssa, on fyysisesti läsnä, mutta ei ole isä kuin korkeintaan biologisesti. Hän ei ole isä omalle lapselleen. Voisin kuvitella, että tilanne voi olla lapselle kovin katkera. Kuollut isä on kuollut, häipynyt isä on häipynyt, mutta mitä on isä, joka on paikalla, mutta vanhemmuus puuttuu? Kuinka lapsi selviää sellaisesta? Sillä selvitty on, sen tiedän kyllä, mutta ehkäpä joku voisi tehdä isänpäivän kunniaksi siitäkin jutun. Ja isänpäivän kunniaksi nämä isät, jotka eivät ole vanhempia, voisivat mennä itseensä ja ryhtyä vanhemmiksi lapsilleen.
perjantaina, marraskuuta 12, 2004
Avioeroisä
Uusimmassa liitteessä käsitellään avioeroisiä, joiden lapset eivät asu heidän luonaan. Nyt-liitteen valitsemien isien kokemukset eivät ole yleispiirteisesti kovinkaan hyviä. Itse ihmettelen näitä ex-vaimoja. Voin ymmärtää sen, että he inhoavat entisiä puolisoitaan syystä X eivätkä halua olla näiden kanssa tekemisissä, mutta kuinka he kehtaavat varastaa näiltä isät?
On kyllin paha, jos omaa isän, jota ei lapsi erityisemmin kiinnosta. Mutta on julmaa kohtalon pilaa, jos isää kyllä kiinnostaisi kovasti, mutta äiti raahaa tukkivuoren isän tielle. Jos omassa perheessäni olisi moinen kokemus, olisin varmasti hyvinkin katkera äidilleni aikuisena. Mikä näiden naisten päässä viiraa? Aina sanotaan, että äiti haluaa lapsensa parasta. Kilinpissit sanon minä, ei sellainen äiti, joka estää tavallisen ja kiinnostuneen isän tapaamiset halua lapsensa parasta vaan kostaa entiselleen. Ja on törkeyden huippu käyttää siinä välineenä elävää, tuntevaa ihmistä, joka ei voi tilanteeseen mitenkään vaikuttaa.
Sitä ei ole vaikea uskoa, että sosiaalihuollossa ollaan enemmän äidin puolella. Toisaalta, tässä on kyllä jokseenkin huvittava ristiriita. Äidit halutaan kotiin huolehtimaan lapsista ja korostetaan, kuinka se on juuri ÄITIEN tehtävä ja sitten valitetaan, kun sosiaalihuolto suosii äitejä lasten huoltajina. Jos tasa-arvoa haetaan, sitä olisi löydyttävä kummastakin laidasta. Ei vain sosiaalihuollon tulisi tukea isiä vaan koko yhteiskunnan.
On kyllin paha, jos omaa isän, jota ei lapsi erityisemmin kiinnosta. Mutta on julmaa kohtalon pilaa, jos isää kyllä kiinnostaisi kovasti, mutta äiti raahaa tukkivuoren isän tielle. Jos omassa perheessäni olisi moinen kokemus, olisin varmasti hyvinkin katkera äidilleni aikuisena. Mikä näiden naisten päässä viiraa? Aina sanotaan, että äiti haluaa lapsensa parasta. Kilinpissit sanon minä, ei sellainen äiti, joka estää tavallisen ja kiinnostuneen isän tapaamiset halua lapsensa parasta vaan kostaa entiselleen. Ja on törkeyden huippu käyttää siinä välineenä elävää, tuntevaa ihmistä, joka ei voi tilanteeseen mitenkään vaikuttaa.
Sitä ei ole vaikea uskoa, että sosiaalihuollossa ollaan enemmän äidin puolella. Toisaalta, tässä on kyllä jokseenkin huvittava ristiriita. Äidit halutaan kotiin huolehtimaan lapsista ja korostetaan, kuinka se on juuri ÄITIEN tehtävä ja sitten valitetaan, kun sosiaalihuolto suosii äitejä lasten huoltajina. Jos tasa-arvoa haetaan, sitä olisi löydyttävä kummastakin laidasta. Ei vain sosiaalihuollon tulisi tukea isiä vaan koko yhteiskunnan.
torstaina, marraskuuta 04, 2004
Kirjalista
Listaanpa sitten minäkin kirjallisuuttani. En ole koskaan innostunut ostelemaan kirjoja, joten en sitten omistakaan niitä suurta määrää. Lisäksi olen luopio, kulttuuri-ihminen, joka ei lue kaunokirjallisuutta kuin harvoin ja silloinkin... no, sanotaan nyt niin, että en minä klassikkoja lue. Enkä aio lukea. En ole kiinnostunut lukemaan kirjaa vain siksi, että "se kuuluu yleissivistykseen". Pitäkää tunkkinne, perkele.
1. L. M. Montgomery - Runotyttö etsii tähteään
Runotyttö-sarjan viimeinen osa. Puhdasta romantiikkaa, mutta Montgomery Osaa Kirjoittaa. *syvä kumarrus*
2. L. M. Motgomery - Pieni runotyttö
Runotyttö-sarjan ensimmäinen osa. Edelleen Montgomeryn kirjoitustyyli vetoaa niin voimakkaasti, että luen nämä molemmat säännöllisesti uudestaan.
3. Laura Soinne - Satuja
Uljaita, maagisia, tunnelmallisia. Tietynlainen synkkä vire kulkee koko kirjan läpi ja sehän sopii minulle.
4. Lasten satuaarteita
Suosikkisatuni ovat Nälkätalvi ja Satu tytöstä, joka oli keisaria viisaampi. Edellinen kertoo köyhän suomalaisperheen elämästä maaseudulla joskus 1800-luvulla, kun halla vie sadon ja perhe joutuu selviämään talven yli. Mutta sitten tulee isän veli Amerikasta ja tuo omenoita ja pullia! Ja minä vollaan joka kerta, kun luen sen... Jälkimmäisessä on näppärä neito, jonka keisari nai ja joka pysyy keisarinnana omaa näppäryyttään.
5. J. P. V. D. Balsdon - Nainen antiikin Roomassa
En tiedä, voisiko tähän viitata esseessä. Ehkä ei, mutta hemmetin kiinnostava teos. Alkuosa kertoo historian naisista (ei niin yllättäen lähes ainoastaan hallitsijasukujen) ja jälkimmäinen naisen elämästä Roomassa.
6. Thomas Kinsella (kääntäjä) - The Táin
Irlannin eepos, Táin Bó Cuailnge eli Cattleraid of Culaidd. Tämähän kuuluu jokaisen keltologin hyllyyn eli ei tarvinne sen kummempia selityksiä.
8. Charlotte Guest (kääntäjä) - The Mabinogion
Walesiläistä kansanperinnettä. Ja vanhaa englantia. Ja mikä kuvitus!
9. Jeffrey Gantz (kääntäjä) - Early Irish Myths And Sagas
No arvatkaa.
10. Venäläisiä kansansatuja (venäjäksi tietty)
Kyllä Luukasa Kuolematon (vapaa käännös, Koshei Bessmertnyi) on kuolematon pahis. Ja Jelena Viisas ja Maria Marian tytär näyttävät Vasileille ja Ivaneille kaapin paikat, niin kuin pitääkin. (Ne vain luulevat voittaneensa.)
Järjestys on vapaa. Kuten huomata saattaa, listalla on varsinaista kaunokirjallisuutta varsin vähän. En itse asiassa ole koskaan ostanut kaunokirjallista teosta, vain kansanperinnettä ja tietokirjoja. Oon tylsä.
1. L. M. Montgomery - Runotyttö etsii tähteään
Runotyttö-sarjan viimeinen osa. Puhdasta romantiikkaa, mutta Montgomery Osaa Kirjoittaa. *syvä kumarrus*
2. L. M. Motgomery - Pieni runotyttö
Runotyttö-sarjan ensimmäinen osa. Edelleen Montgomeryn kirjoitustyyli vetoaa niin voimakkaasti, että luen nämä molemmat säännöllisesti uudestaan.
3. Laura Soinne - Satuja
Uljaita, maagisia, tunnelmallisia. Tietynlainen synkkä vire kulkee koko kirjan läpi ja sehän sopii minulle.
4. Lasten satuaarteita
Suosikkisatuni ovat Nälkätalvi ja Satu tytöstä, joka oli keisaria viisaampi. Edellinen kertoo köyhän suomalaisperheen elämästä maaseudulla joskus 1800-luvulla, kun halla vie sadon ja perhe joutuu selviämään talven yli. Mutta sitten tulee isän veli Amerikasta ja tuo omenoita ja pullia! Ja minä vollaan joka kerta, kun luen sen... Jälkimmäisessä on näppärä neito, jonka keisari nai ja joka pysyy keisarinnana omaa näppäryyttään.
5. J. P. V. D. Balsdon - Nainen antiikin Roomassa
En tiedä, voisiko tähän viitata esseessä. Ehkä ei, mutta hemmetin kiinnostava teos. Alkuosa kertoo historian naisista (ei niin yllättäen lähes ainoastaan hallitsijasukujen) ja jälkimmäinen naisen elämästä Roomassa.
6. Thomas Kinsella (kääntäjä) - The Táin
Irlannin eepos, Táin Bó Cuailnge eli Cattleraid of Culaidd. Tämähän kuuluu jokaisen keltologin hyllyyn eli ei tarvinne sen kummempia selityksiä.
8. Charlotte Guest (kääntäjä) - The Mabinogion
Walesiläistä kansanperinnettä. Ja vanhaa englantia. Ja mikä kuvitus!
9. Jeffrey Gantz (kääntäjä) - Early Irish Myths And Sagas
No arvatkaa.
10. Venäläisiä kansansatuja (venäjäksi tietty)
Kyllä Luukasa Kuolematon (vapaa käännös, Koshei Bessmertnyi) on kuolematon pahis. Ja Jelena Viisas ja Maria Marian tytär näyttävät Vasileille ja Ivaneille kaapin paikat, niin kuin pitääkin. (Ne vain luulevat voittaneensa.)
Järjestys on vapaa. Kuten huomata saattaa, listalla on varsinaista kaunokirjallisuutta varsin vähän. En itse asiassa ole koskaan ostanut kaunokirjallista teosta, vain kansanperinnettä ja tietokirjoja. Oon tylsä.
maanantaina, marraskuuta 01, 2004
Prostituutio
Mikähän eräillä väpättää päässä? No, tehdään asia nyt kerralla kaikille selväksi. Ne, jotka kannattavat prostituutiota kivana ratkaisuna miesten masturbaatiotarpeisiin, voivat tämän jälkeen lakata ulisemasta prostituution sallimisen puolesta. Prostituutio on jo sallittu! Paritus on kielletty. Lehdissä ei saa mainostaa seksipalveluja. Julkisella paikalla ei saa harrastaa myyntiä tai ostoa. Mutta jokaisella suomalaisella miehellä on oikeus ostaa nainen masturbaatioalustakseen!
Ja minullahan on lakitakanani:
"Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain (39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määriteltyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistus seksuaalipalvelujen ostamisesta alle 18-vuotiaalta säädetään rikoslain 20 luvun 8 §:ssä."
Rikoslain 20 luvun 8§: " Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."
Rikoslain luvun 20 9§: "Paritus
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
5) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon,
on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi."
Ja minullahan on lakitakanani:
"Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain (39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määriteltyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistus seksuaalipalvelujen ostamisesta alle 18-vuotiaalta säädetään rikoslain 20 luvun 8 §:ssä."
Rikoslain 20 luvun 8§: " Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."
Rikoslain luvun 20 9§: "Paritus
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
5) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon,
on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)