Minun pääni surisee interblogismista. Se on outo tunne, kun on tottunut elämään omalla saarekkeellaan. Syytän tästä kaikesta koulua; luen mieluummin blogeja kuin tenttikirjoja. EU -opintokokonaisuuden johdantotentti vilkuilee minua jo oven rakosesta ja virnuilee ilkeästi. Sitten, kun jonain päivänä ymmärrän, kuinka EU - erityisesti EU:n päättävä, ylin taso - toimii, tarjoan itselleni maljan jotain kallista ja hyvää. Kenties karpaloviinirypälemehua.
Valejoutilaana ehdin miettiä enemmän ja vähemmän syviä syntyjä. Potkun aivotoiminnalle antoivat Lilan kirjoitus virtuaalihenkilöistä ja Ikkuna-blogi.
Kyse on ensivaikutelmista. Olen huomannut, että sellainen syntyy hyvin nopeasti jo muutaman merkinnän ja kommentin jälkeen. Enkä tarkoita vain blogia itseään vaan kirjoittajaa blogin takana. Oivalsin tämän lukiessani Ikkunaiineksen blogia ja sen kommentteja. Ei mennyt kuin hetki, kun minulla oli jo varsin selvä vaikutelma Ikkinaiineksestä, ei vain kirjoittajana vaan myös ihmisenä.
Olen käsittänyt, että monet eivät hyväksy tällaista. Blogeja lukiessa pitäisi jotenkin kyetä "sammuttamaan" se sisäänrakennettu ajuri, joka käsittää, että tekstin takana on ihminen ja ryhtyy muovaamaan mielipidettä tästä ihmisestä. Minusta taas olisi epäreilua kieltää se tosiasia, että ihmiset muodostavat vaikutelman vaikka puupölkystä, jos se heidän kokemuspiiriinsä ilmestyy. Tätä ei voi eikä minusta tarvitsekaan estää. Semminkin, kun jokainen blogin kirjoittaja voi pitkälti määritellä sen, mitä tietoa lukijalla on käytettävissään ensivaikutelmansa tekemisessä. Turha siinä vaiheessa enää on nostaa porua, jos on altistanut itsensä julkisuudelle. Jokaisella on silloin oikeus muodostaa oma näkemyksensä tästä ihmisestä.
Tulkinnat ovat kuitenkin eri juttu. Jos minun mielestäni joku bloggaaja on ilkeämielinen, tekopyhä kuivakana kirjoitustensa perusteella, ei minulla ole mitään oikeutta ryhtyä väittämään, että hän siksi on käynyt psykiatrilla ja ollut isänsä hyväksikäyttämä. Tämä on ylipäätään kummallinen ilmiö. Mistä johtuu, että epäpidetty henkilö automaattisesti olisi tehnyt tai kokenut elämässään jotain maailmaa mullistavia kauheuksia?
Jo pelkkä blogin ulkoasu tietysti vaikuttaa ensivaikutelmaan. Se on ehkä yksi syy, miksi ryhdyin tätä muokkaamaan. ;) Merkittävämpi tosin on se, että kyllästyin mustaan. En tunne enää itseäni kovin synkäksi, joten aika vaihtaa leiskaa johonkin säväyttävämpään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Tämä leiska ei toimi, etsi jostain se nörtti! ;-) Ainakin tekstin taustan väriä voisi muuttaa uuteen taustaan sopivammaksi. Toisaalta ihan sama, vaikutelma on jo aikoja sitten tehty. Ruksi pysyy. Hävettää tunnustaa, että minäkin joskus sivuutan uuden blogin siksi, että en pidä ulkoasusta. Aikoinaan tuomitsin blogspotin tuomitsijat, mutta huomaan itse ohittavani nykyään MSN Spaces-blogit edes lukematta. Täytyy ryhdistäytyä.
Jotain kommenttina ikkuna-blogin kommentteihisi. Minä en kovinkaan monessa asiassa ole samaa mieltä Panun kanssa, ja olen sen aikoinaan selkeästi esille tuonutkin. Se kuitenkin pitää paikkansa, että Panu on rehdisti sitä mitä on. Siitä pisteet. Sekä kielipoliisissa että iineksessä varsinkin kommenteissa on juuri se epäreilun ilkeilyn maku.
Koska postauksesi on selkeästi linkitetty iinekseen, oletan, että tätä ei lasketa ns. salaparjaukseksi.
Ai sinäkin luet minua. :D
Olen kyllä itsekin miettinyt tuota "paperimaista" taustaa. Mutta mikä sitten sopisi noihin fuksianpinkkeihin kukkiin? Niistä pidän kovasti.
Mun mies on kyllä "nörtti", mutta sillä ei taida olla aikaa säätää tätä...
Mutta ei tuo blogi kyllä näytä sellaiselta, miltä se näyttäisi, jos osaisin sitä ihan oikeasti säätää. Itsellä eivät aika, kärsivällisyys ja kiinnostus riitä sen tason opetteluun, jota kunnon kikkailu vaatisi.
Ja jos iines ei tätä löydä, se ei ole meidän syy. Eihän?
Jos osaa vääntää tyylikästä webbiä, ei ole nörtti, vaan leiskapetteri. Me nörtit olemme tästä niin kovin tarkkoja ;)
-- Loke
Juujuu, mutta mun mies ei olekaan leiskapetteri - sen pitäisi vähän opetella näitä juttuja. Ei siis minun vuokseni vaan ihan itsensä vuoksi. Nörttialalla se kuitenkin on.
Järkyttävää, seurustelen nörtin kanssa. Gaaaaaaaaah, en saa happea.
*kivulias tukehtuminen*
Jahka vaihdat tekstiosan värityksen muun taustan kukkiin sopiviksi, huomaat blogisi olevan taas varsin tumma. Which is nice.
Jos iines ei löydä tänne, meidät ainakin syyllistetään. Tietenkin on hyvin epätodennäköistä, että iines eksyisi tänne kommenttiesi jälkeen. Miksi se nyt kävisi katsomassa kuka kommentoi?
Minä haluaisin olla leiskapetteri. Se on vain niin pirun työlästä, kun ei osaa.
Hö. Eikö noihin kukkiin muka sovi mikään vaalea väri?
Sitä paitsi tuossahan on melkein vastavärit. Kukissa on violetti häivähdys, tekstitaustassa kellertävä. Vastavärit kirkastavat toisiaan, sano.
Niinno. Vastavärit. Periaatteessa kai joo. Kuviksen maikkanikin kehui aikoinaan, kun sutaisin oranssin tulen ympärille lilan taivaan. Vähän sävyttäen se voisi kyllä toimiakin.
Toisaalta, oma musta leiskani on varmasti yksi blogistanin eniten kritiikkiä saaneita, joten kredibiliteettini on siinä suhteessa aika huono.
Fuksian kanssa voisi toimia aivan vaalean harmaa, vähän ehkä violettiin sävytettynä, vähän niin kuin kukkien keskuksissa.
Johannes Itten Värit taiteessa kirjassa tarjoaa myös keltaista ja siviviolettia punavioletin kavereiksi. Minusta se ei ole pahan näköinen nytkään.
Tää leiska on ihan ok. Saa ainakin selvää. :-)
fontti voisi olla isompikin
Ai vielä isompi? Hassua, minusta se tuntuu jo nytkin melkeinpä liian isolta...
Lähetä kommentti