Huh. Luin juuri keskustelua perinnöstä, perintöverosta ja "verosuunnittelusta" - josta siis osa on laillista ja laitonta.
Keskustelun kulku oli kyllä vastenmielinen. Aloittaja kertoo tuttavaperheestään, jotka siirtävät "valeoikeustoimin" rahojaan lapsilleen eli kyse on siis ilmeisesti laittomista konsteista, oikeastan veronkierrosta. Hän mietti, pitäisikö hänen käräyttää tuttavaperheensä viranomaisille.
Jotkut kehottivat käräyttämään, mutta suurin osa syytti aloittajaa ahneudesta ja kateudesta, suorastaan hyvin kiukkuiseen sävyyn. Pilkkasivat, että mahtaa aloittajaa nyppiä, kun ei ole osannut verosuunnitella omia varojaan - vaikka kyse oli siis nimenomaan laittomasta veronkierrosta eikä mistään verosuunnittelusta. Henkilökohtaisesti "verosuunnittelu" tuntuu kyllä hivenen epäreilulta, mutta se on laillista, en näe siinä valittamisen aihetta.
Toinen huvittava valituksen aihe oli se, että "et kai sinä kehtaa kavereitasi käräyttää". Toisin sanoen, jos kaverisi tekevät rikoksen, älä ilmianna! Missä menee raja? Jos kaveri tekee murhan, pitääkö siitä käräyttää vai onko kaveruus silti tärkeämpää? Tai huumerikoksen, tai kavalluksen tai varkauden, tai mitä vain. Tuntematon pitää toki käräyttää, kuka hyvänsä ilmoittaisi poliisille, jos joku tuntematon selvästi olisi voroamassa jonkun autoa - mutta ilmeisesti, jos selviäisi, että se voro onkin kaveri-Pena, parasta pitää puhelin taskussa. Ei kaveria sovi rikoksesta ilmiantaa!
Paras on kuitenkin se valtava porun aihe, että kun omaisuudesta on jo kertaalleen maksettu verot, minkä ihmeen vuoksi siitä pitäisi maksaa verot uudelleen. Mutta kun ei kyse ole siitä - kyse on siitä, että aina, kun yksi tietty henkilö saa rahaa tai muuta omaisuutta, hän maksaa ne verot. Kyse ei siis ole omaisuudesta vaan henkilöistä. Ei omaisuus ole mikään entiteetti, jota verotetaan kerran ja sitten se liikuskelee yhteiskunnassa vapaasti. Maksanhan minäkin kaupassa ostoksista samalla verot, vaikka olen maksanut jo palkastani verot ja samoin kauppa on maksanut niistä tuostteista verot. Kukaan ei kuitenkaan paru, että kaupasta pitäisi tavara saada tyystin verovapaana. Alvin suuruudesta toki keskustellaan, mutta kukaan ei ole edes leikillään ehdottanut sen poistoa.
Minusta ei ole mitään mieltä poistaa perintöveroa. Se on yksi niistä harvoista veroista, jotka enää koskevat rikkaimpia. Varallisuusverohan on nyt poistettu. Ja sitten kokoomuslaiset parkuvat irkissä, kuinka Suomessa potkitaan rikkaita päähän ja ajetaan heidät jonnekin Bahamalle. Hah. Rikkaita nimenomaan hyysätään. Varallisuusvero on poistettu ja lakejakin säädetään nykyään rikkaiden yhtiöiden ja lobbareiden sanelujen mukaan.
Ehkä minun pitäisi lähteä sinne Bahamalle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
21 kommenttia:
Kyllä perintövero pitäisi ottaa pois, koska se perintö jota verotetaan, on jo verotettu noin n-kertaa ennenku siitä on tullu perintöä. On väärin, että valtio "perii" niin suuren osuuden perinnöstä, jos perijä ei ole lähisukulainen.
No, varallisuusveroon en ota kantaa, koska en tunne sen toimintaa riittävästi, mutta on siinäkin omat ongelmansa. Periaatteessa olin kuitenkin varallisuusveron poistoa vastaan.
Liki kaikki, mitä verotetaan, on yleensä verotettu monta kertaa aiemmin. Se ei ole mikään peruste poistaa veroja. Kuten jo sanoin, krääsä, joka tänne rahdataan, on sekin verotettu, palkasta maksetaan vero, jonka jälkeen sitä maksaa vielä veroja ostamistaan tuotteista.
Pointti ei ole _materian_ verottaminen vaan se, että yksilö maksaa veroa siitä, mitä saa. Siksi kaukaisenkin sukulaisen on täysin oikein maksaa perintöveroa. Hän ei ole niitä rahoja ansainnut vaan hän saa ne ikään kuin lahjana.
Suomessa on melkein rikos olla rikas...
Höpöhöpö. Suomessahan on siistiä olla rikas. Erityisesti, jos olet rikas yhtiöpomo, voit suoraan mennä juttelemaan lainsäätäjille, jotta sorvaisivat yhtiöllesi sopivia lakeja ja nämähän tottelevat.
Ns. vanharikkaat taas ovat rakastettua kansallisomaisuutta. Vai oletko kuullut kansan paheksuvan suureen ääneen esim. jonkun Erkon suvun omaisuutta?
Lähinnä rahalla leveily on täällä rikos. Epäilemättä Erkotkin elelevät leveästi, mutta he eivät levittele rahojaan kaiken kansan nähtäväksi, kun taas eräät uusrikkaat tekevät juuri niin. Tykkäisitkö itse, jos joku tulisi heiluttamaan setelitukkoa nenäsi edessä ja rilluttelemaan, että hähää, mulla on näin paljon hyvää, vituttaako?
Tervehdys Arawn,
olen kanssasi hiukkasen eri mieltä perintöverosta. Esimerkki elävästä elämästä: äitini kävi töissä ja ansaitsi rahaa, josta maksoi veron. Hän osti isäni kanssa talon, josta siis meni myös vero. Hän maksoi äitinsä perintöosasta perintöveron, mutta ehti itse kuolla ennen kuin perintöosaa edes sai. Niinpä sitten minä maksoin veron äidin verotetusta omaisuudesta ja äidinäidin jo kertaalleen verotetusta perintöosuudesta. Meneekö tuossa mielestäsi kaikki oikein?
Jos menee, kerron vielä vähän lisää: katsos kun perinnöstä ei voi kieltäytyä. Kun äiti kuoli, olin taivaan kiitos töissä. Sillä ennen kuin perintöä on sinänsä pistetty rahaksi (taloa esim. ei myyty vaan isä maksoi osuudet rahana myöhemmin), VERO PITÄÄ MAKSAA HETI kun verovirasto on veron osuuden laskenut. Minä maksoin siis vuoden aikana 5 kuukauden palkan verran veroa vaikkei käsissäni ollut tuota omaisuutta. Ystävättäreni joutui myymään perinnöksi saamansa yksiön, koska ei pystynyt opiskelijana suoriutumaan perintöverosta. Mielestäni se on aika helvetin epäreilua tilanteessa, jossa perintö TULEE eikä todellakaan ole kenenkään kuolemaa toivonut saati voinut siihen vaikuttaa.
Varallisuusvero on aivan eri asia kuin perintövero - varallisuusveron poistamisen näen varakkaiden suojeluksena, perintöveron poistaminen olisi taasen mielestäni erittäin järkevää jo siksikin, että useimmiten ihminen joutuu pulaan perintöä saadessaan.
Minusta perintövero ei edelleenkään sinänsä ole väärin - ainoastaan sen käytännön periminen tökkii. Ensinnäkin perinnöstä pitäisi toki pystyä kieltäytyä, toiseksi, verolle pitäisi antaa maksuaikaa, sen suuruuden mukaan tietysti.
Minä olen edelleen sitä mieltä, että ilmaista rahaa ei ole eikä pitäisikään olla - edes perinnön muodossa. Moni muukin asia on verotettu moneen kertaan, mutta perintö on ainoa asia, jossa olen nähnyt siitä valitettavan.
Niin no, minusta varallisuusvero on ihan oikein rikkaille sikaniskoille, koska itse en omista kuin kolmanneksen kämpästäni - ehkä sitten perintövero on ihan oikein meille perijättären ketaleille (summasta viis) samalla logiikalla :-))
Ehkä ymmärrät asiani perintöveron suhteen, jos ja kun esim. pätkätyöläisenä tai opiskelijana menetät lähisukulaisesi ja olet juuri saanut rakkaasi kuopattua, kun ensimmäinen veromaksulippu saapuu ja olet veron kanssa kusessa vuoden päivät:) Tämä em. kokemus jostain syystä valaisi minulle kovasti erilaisia puolia perintöverosta kuin mitä aiemmin olin asiaa (jos ollenkaan) ajatellut.
Sitäpaitsi ilmaista rahaa saa joskus olla. Ei aina vain yhdelle ja sikana yhdelle, vaan saa sitä olla. Ei se ole keltään pois, jos kaveri voittaa arvalla pari tonnia tai perii hevosen.
Kyllä minä ymmärrän, että tuollainen ottaa pattiin. Asia voitaisiin hoitaa hienotunteisemmin, verolippu voisi tulla hiukan viiveellä ja perinnöstä pitäisi voida kieltäytyä. Se ei kyllä ole reilua, ettei siitä saa kieltäytyä.
Sivumennen sanoen, minulta kyllä kuoli tuossa reilu viikko sitten lähisukulainen eikä ole aavistusta, minkä verran perintöä tulee. Tuskin kovin paljoa minulle, kun isoäidin molemmat lapset ovat elossa, mutta ainakin piano. Suurin osa mennee mummon aviomiehelle.
Arpajaisvoitot yms. kai kuitenkin vaikuttavat sen verran verotukseen, että ne lasketaan sen vuoden tuloihin (vaikkeivät ehkä sinänsä olisi verotettavia. Vai olenko tässä väärässä?
Käsittääkseni arpajais- ja lottovoitoista on verot maksettu etukäteen järjestäjän toimesta. Saa korjata, jos olin väärässä.
--Loke
Birdy: Perinnöstä voi luopua, sitä ei ole pakko ottaa vastaan. Kaikki (sukulaisuussuhteen perusteella saatu) perintö on aivan ylimääräistä ekstraa ihmisen elämään, perusteettomasti ja erityisesti ilman mitään omia ansioita saatua hyötyä. Ainut, mitä on tarvinnut tehdä, on syntyä sopivaan perheeseen.
Suomessa maksetaan perinteisesti veroa, kun omaisuutta siirrellään henkilöltä toiselle. Erityisesti, jos omaisuudesta ei makseta mitään (lahjavero) tai jos siitä maksetaan alle reaalihinnan (asunto myydään alle 70% markkinahinnasta).
Ja voi paha sentään birdy, jos ystävättäresi joutui myymään perinnöksi saamansa yksiön, kun hänellä ei ollut varaa maksaa perintöveroa. Taisi kuitenkin siitä yksiöstä jäädä käteen rahaa, joka kummasti piristi tuon ystävättäresi opiskelijabudjettia.
"Sain omaisuutta ja rahaa, mutta en saakaan pitää kaikkea sitä itse."
Maksetaanhan ansioveroakin, jolla kustannetaan ties mitä asioita. Ja niiden ansioiden eteen on tehty paljon enemmän töitä, kuin yleensä sukulaisuussuhteen perusteella tulevien perintöjen eteen. Eikö reilumpaa olisi, jos työnteon veroa laskettaisiin ja perintöveroa nostettaisiin?
Totta kai perinnöstä voi luopua, ja sen voi tehdä jopa ennen perittävän kuolemaa:
http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perillinen.html
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin ryhtyy mesoamaan. Tietysti jos äly ja viitseliäisyys eivät riitä edes Googlen käyttöön, voivat perintöasiat tuntua vaikeilta.
Ja tuo ajatus "kertaalleen verotetusta" omaisuudesta on kyllä huikea typeryydessään. Jos palkkaan kotiini putkimiehen, joutuu hän maksamaan tuloveroa, vaikka maksan hänelle omista palkkatuloistani, jotka on jo "kertaalleen verotettu". Onko tämä väärin?
Vero on maksu, jonka yhteiskunta perii kun varallisuus siirtyy omistajalta toiselle. Siksi kaikkea omaisuutta on verotettu moneen kertaan.
Hyvät Kummastelija ja Anonymous,
muistattehan sitten vanhempana, kun olette esim. omalla työllänne ansainneet talon ja hieman eläkerahaa, katsoa kaikkein mukavimmaksi vaihtoehdoksi sen, että tuo raha/omaisuus annetaan esim. naapurin Jaskalle tai valtiolle. Jos kerran ei tunnu kivalta, että ne omat lapset tai puoliso saisivat ilmaista rahaa. Tämän asian todella voitte hoitaa ennen kuolemaansa testamentilla, joten eläkää ajatustenne mukaan.
Valitettavasti useinkaan sitä ei tiedä etukäteen koska ihminen kuolee. En ollut varautunut siihen, että äitini kuolisi viisikymppisenä. En ollut ajatellut, haluanko perintöä vai en. Kuolema pääsee usein yllättämään. Juuri sen yllätyksen ja surun keskellä ei pirunmoinen perintövero ole aina kiva lisähupi.
Haluaisin nähdä jotain lähteitä siitä, miten perinnöstä kieltäydytään - pelkkä anonymiteetin sana ei oikein nyt riitä.
Ystäväni btw olisi halunnut pitää asunnon asuakseen siinä yksiössä. Mutta joutui myymään sen alihintaan (kiire perintöveron takia) ja käteen toki jäi jotain. En usko tämänkään rahasumman korvanneen kuollutta läheistä hänelle *kuiva irve*.
Täällä tuntuu olevan aika paljon luterilaisen työmoraalin kannattajia: joka penni on perkele ansaittava otsa hiessä ja peppu ruvella:-) Itse en valitettavasti ole noin puritaani, ja olen vilpittömän iloinen niiden puolesta, joiden ei tarvitse raataa elääkseen tai jotka saavat helpotusta elämäänsä esim. pienen perinnön kautta. Kaikki perintö kun ei ole suomenruotsalaisten miljardöörisukujen rahaperintöä, valitan. Useimmiten on kyse siitä, että lapsiperhe perisi talon, missä asua tai opiskelija perii pienen summan rahaa.
Oma perintöni oli ainoa keinoni voida ostaa asunto: perintö kattoi pankkien vaatiman omarahoitusosuuden, jotta sain ottaa edes asuntolainaa. Tokihan siitäkin voi olla kateellinen ja huutaa, että sain ilmaista rahaa. Kuvittelen kuitenkin, että äitini pitää siitä vaihtoehdosta enemmän kuin siitä, että raha olisi pistetty valtiolle eli esim. pummien ja vilunkipoliitikkojen elättämiseen. Siinä teille:-)))
Birdy: lähdemateriaalia löytyy googlettamalla hakusanoilla "perinnöstä luopuminen". Luopumalla voi myös säästää veroja.
Jostain ne verot on kuitenkin kannettava ja perintö on aika hyvä paikka sille. Se kun on ylimääräistä tuloa, josta jää joka tapauksessa vielä melkoinen osuus perijän käteen.
Toki ymmärrän, että voi harmittaa kovastikin jos perii vaikka lapsuudenkodin tai kesämökin eikä ole varaa ottaa sitä vastaan. Näin saattaa itsellenikin käydä. Rahallisesti perijä jää kuitenkin siinäkin tapauksessa voitolle.
Ehdotuksesi omien lasten perinnöttä jättämisestä ja perinnön rinnastus kuolleen läheisen merkitykseen olivat aika halpaa retoriikkaa.
Rubert: "Luopumalla voi myös säästää veroja."
Mistä pääsemmekin takaisin siihen verosuunnitteluun, jota Arawn kirjoituksessaan pahuksui, sillä tuo perinnöstä luopuminen on eräs hyvä esimerkki siitä laillisesta verosuunnittelusta perintöverotuksen suhteen. Toinen keino on omaisuuden lahjoittaminen tuleville perillisille pienissä erissä (alle 3400 kolmen vuoden aikana, niin ei mene lahjaveroa) ja jotenkin sain tuosta Arawnin linkkaamasta keskustelusta käsityksen, että kyse voisi olla ihan siitäkin, ettei alkuperäinen valittaja ollut ymmärtänyt, että tuo on ihan laillista, kunhan lahjat ilmoitetaan verottajalle. Mitenköhän omaisuutta siirrettäisiin "valeoikeustoimin" toisen henkilön nimiin perintöverojen välttämiseksi? Kai se omaisuudensiirto pitää tehdä ihan laillisesti ja virallisesti, jotta se olisi perintövaiheessa perijän eikä perittävän omaisuutta verottajan silmissä.
MK: Veronkierto? Tuskin olisivat ensimmäisiä, jotka harrastavat veronkiertoa. Minä en tietenkään tunne näitä omaisuudensiirtolakeja siksi, että voisin kertoa, voiko niitä kierrellä laittomasti vai ei, mutta en välttämättä luottaisi ihan sinunkaan sanaasi, ellet sitten satu tätä oikeuden aluetta tuntemaan.
Birdyn jotkut perustelut olivat hiukan outoja... Vaikka nyt tuo, että "Jos kerran ei tunnu kivalta, että ne omat lapset tai puoliso saisivat ilmaista rahaa." Ei kai MINKÄÄN veron maksaminen kivaa ole. Olisi minustakin kivaa saada palkka verottomana tai olla maksamatta kaupassa alvia, mutta maksan silti. Ei veroja määrätä sen perusteella, onko ihmisistä kiva jaella rahaa vai ei.
Birdy: "Tämän asian todella voitte hoitaa ennen kuolemaansa testamentilla, joten eläkää ajatustenne mukaan."
Ei muuten voi. Suomessa rintaperillisille (eli lapsille) on määrätty tietyt lakisääteiset perintöosuudet eikä niitä voi muuttaa. Testamentin voi kyllä laatia niin, ettei se huomioi lakiosia, mutta rintaperillisillä on oikeus vaatia - ja saada - osansa. Samoin lesken asema on turvattu. Naimaton ja lapseton on vapaa määräämään kelle haluaa, mutta hänellähän ei sitten ole niitä lapsia, joille hänestä olisi kivaa antaa ilmaista rahaa.
"Juuri sen yllätyksen ja surun keskellä ei pirunmoinen perintövero ole aina kiva lisähupi." ja "En usko tämänkään rahasumman korvanneen kuollutta läheistä hänelle *kuiva irve*."
Nämä nyt kuulostavat siltä, että perintöveron vika on siinä, että kesken surun ihmiseltä tullaan vaatimaan rahaa. Okei, ymmärrän, että se tuntuu ikävältä, mutta ei se yllä ole minkäänlainen peruste verosta luopumiseen - siis se, että henkilöstä on _epämukavaa_ maksaa veroa.
Ja sitä en tiennytkään, että perinnöstä voi luopua. Se kyllä kuulostaa järkevämmältä kuin että ei voisi. Tämä asia järjestyksessä siis.
A: "Veronkierto? Tuskin olisivat ensimmäisiä, jotka harrastavat veronkiertoa. Minä en tietenkään tunne näitä omaisuudensiirtolakeja siksi, että voisin kertoa, voiko niitä kierrellä laittomasti vai ei, mutta en välttämättä luottaisi ihan sinunkaan sanaasi, ellet sitten satu tätä oikeuden aluetta tuntemaan."
Joku Iltiksen keskustelupalstalla anonyyminä kirjoitteleva on toki veronkiertoasioissa luotettava lähde verrattuna tyyppiin, joka on juuri lukemassa talousoikeuden tenttiin ja jonka sisko on verovirkailija ja äiti mm. avustaa verosuunnittelussa ihan työkseen.
Lahjaveroa (ei perintöveroa!) voisi tietenkin yrittää kiertää tekemällä muka kaupat ihan käyvästä hinnasta (lapset ostaisivat esim. vanhempien asunnon), mutta kauppahintaa ei sitten oikeasti maksettaisikaan (tuosta tehty kauppakirja tms. olisi sellainen valeoikeustoimi). Epäilen vain, että tuollaisessa olisi aika iso riski jäädä kiinni (esim. verottaja voi alkaa ihmetellä, milläs rahalla se asunto on muka maksettu) eikä siitä ainakaan kerrottaisi avoimesti tuttaville. Ja tuollainen valeoikeustoimi ei sitten ole juridisesti pätevä.
Toinen syy, miksi epäilen anonyymin veronkiertotulkintaa, on se, että niitä erilaisia "valeoikeustoimia" oli kuulemma tehty kahdenkymmenen vuoden aikana (tukee tuota pienissä erissä verovapaita lahjoituksia -teoriaa). Niitä lahjoituksia ei kuitenkaan voi tehdä ns. leikisti, jos haluaa, että niillä on jotain vaikutusta perintöverotukseen.
Ja kolmas syy on se, ettei hän tarkentanut tai korjannut siinä vaiheessa, kun keskustelussa esitettiin vastaavanlaisia epäilyitä siitä, oliko oikeasti kyseessä veronkierto vai ihan laillinen verosuunnittelu. Alkuperäistä kirjoittajaa kritisoineet näyttivät tulkinneen hänen kirjoituksensa niin, ettei hän hyväksynyt tuttaviensa verosuunnittelua, koska ei tiennyt, että sellainen on tosiaan täysin laillista.
Minusta perintövero on väärin kahdella eri tapaa.
Ensiksi se on väärin siksi, että perittävä omaisuus on niin hyvin, hyvin harvoin rahaa tai muuta vastaavaa "kylmää käteistä". Yleensä perintö on jotakin sellaista , jonka tunnerarvo on huikeasti rahallista arvoa suurempi, kuten se lapsuudenkoti tai suvun hopeat.
Jos esimerkiksi minun isäni kuolisi tänään auton alle, perisimme siskoni kanssa kesämökkimme, joka on ollut suvussa jo yli 100 vuotta. Olemme molemmat opiskelijanplanttuja, joten perintöverot kävisivät varmasti ylivoimaisiksi. Sepä sitten siitä sukumökistä, olipa kiva, että isukin lisäksi pääsimme siitäkin eroon, ja vielä samana päivänä!
Ja että se sitten olisi ilmainen mökki? Se on minun rakentamani ja maalaamani portti siinä tien reunassa, minun maalaamani ulkorakennus, minun laatoittamani saunan lattia, minun istuttamani omenapuu. Mielestäni tämän tyyppinen sukuomaisuus on nimenomaan sukuomaisuutta, eikä vain isäni omaisuutta, vaikka papereissa niin lukeekin.
Toiseksi perintövero on väärin siksi, että vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, ettei ihmisellä ole oikeutta rikastua tekemättä mitään, on minun mielestäni ihmisellä silti oltava oikeus halutessaan antaa lapselleen/muulle valitsemalleen henkilölle helpompi elämä. Siis minulla ei välttämättä tarvitse olla oikeutta istua divaanilla koko ikääni, mutta minulla tulisi mielestäni olla oikeus raataa perseeni ruvelle sen edestä, että lapseni voisi makoilla divaanilla. Ja silloin sen lapsen on päästävä divaanillensa, en ymmärrä, miksi kenelläkään olisi oikeutta sitä estää.
Ja Arawn, tämä kommenttiloota ei tue Operaa. Voitko tehdä asialle jotain?
"Joku Iltiksen keskustelupalstalla anonyyminä kirjoitteleva on toki veronkiertoasioissa luotettava lähde verrattuna tyyppiin, joka on juuri lukemassa talousoikeuden tenttiin ja jonka sisko on verovirkailija ja äiti mm. avustaa verosuunnittelussa ihan työkseen."
No sanoisin, että hän on luotettavampi lähde ainakin tuttujensa tekemisiin.
Ei sinänsä, voit toki olla oikeassa siinä, etä hän erehtyi luulemaan laittomaksi sellaista, mikä ei ole laitonta. Siitä huolimatta kommentoijien riekkuminen tyyliin "vähänkö urpoa vituttaa, kun ei osaa suunnitella verotustaan" oli naurettavaa. Ainakaan ketjun alkupäässä kukaan ei kehottanut aloittajaa ensin tarkistamaan, ovatko toimet tosiaan laittomia ennen mahdollisia ilmiantoja.
"Ja kolmas syy on se, ettei hän tarkentanut tai korjannut siinä vaiheessa, kun keskustelussa esitettiin vastaavanlaisia epäilyitä siitä, oliko oikeasti kyseessä veronkierto vai ihan laillinen verosuunnittelu. Alkuperäistä kirjoittajaa kritisoineet näyttivät tulkinneen hänen kirjoituksensa niin, ettei hän hyväksynyt tuttaviensa verosuunnittelua, koska ei tiennyt, että sellainen on tosiaan täysin laillista."
Minä en kyllä välittäisi tästä iltiksen palstalla. Sehän ei ole oikeastaan mikään varsinainen keskustelupaikka vaan rakenne on enemmänkin se, että joku luo aloiteviestin, jota muut sitten kommentoivat. Keskustelua syntynee erittäin harvoin. Tämän vuoksi minusta on täysin odotettavissa, ettei aloitusviestin kirjoittaja kommentoinut mitään.
Telis: "Ensiksi se on väärin siksi, että perittävä omaisuus on niin hyvin, hyvin harvoin rahaa tai muuta vastaavaa "kylmää käteistä". Yleensä perintö on jotakin sellaista , jonka tunnerarvo on huikeasti rahallista arvoa suurempi, kuten se lapsuudenkoti tai suvun hopeat. "
Voi olla, mutta kun tunnearvoa on käytännössä mahdotonta mitata, on sitten mitattava perinnön rahallista arvoa.
"Toiseksi perintövero on väärin siksi, että vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, ettei ihmisellä ole oikeutta rikastua tekemättä mitään, on minun mielestäni ihmisellä silti oltava oikeus halutessaan antaa lapselleen/muulle valitsemalleen henkilölle helpompi elämä."
Ja tässä taas on se ongelma, että verottaja ei katso asiaa antajan vaan saajan näkökulmasta.
Huhhuh, sinähän Arawn lojaali olet. Sinunlaisesi todellakin haluaisin tyttöystäväkseni. Voin kuvitella, miten lojaali olisitkaan minua kohtaan.
Minä olen lojaali vain niitä kohtaan, jotka ansaitsevat sen.
Mitä oon sun juttujas lukenut täältä, niin mielestäsi lojaaliutesi ansaitsee vain yksi henkilö, sinä itse. Eipä sinänsä, ei ole harvinainen näkökulma nykyään, kun tytöt kasvatetaan cosmopolitanilla, reginalla ja saippuasarjoilla.
Lähetä kommentti