Kun ruoka on huumetta

Laihduttaminen on periaatteessa helppoa. Riittää, kun syö kulutustaan vähemmän ja liikkuu. Jo pelkästään kävely on hyvää laihdutusliikuntaa. Tunnin pari kun käpsyttelee reippaasti ympäriinsä päivittäin ja vahtii, että syö sopivasti alle kulutuksensa, kiloja tipahtelee matkan varrelle.

Tästä huolimatta suomalaiset lihovat eivätkä jo lihoneet hevin laihduta tai laihdu. Hoikat syyllistäjät ovat sitä mieltä, että he ovat vain laiskoja otuksia, joilla ei ole itsekuria. Ansaitsevatkin vähemmän palkkaa. Mutta sanoisiko kukaan amfetamiinin orjalle, että hei, amfetamiinista on helppo päästä eroon, sinä olet vain laiska ja vailla itsekuria!

Villakoiran ydin on siinä, että monelle ruoka on huumetta, johon on jääty tehokkaasti koukkuun. Laihtuminen on tällöin yhtä tuskallista kuin huumevieroitus vaikkapa amfetamiinista riippuvaiselle. Psyykkinen riippuvuus on yleensä pahin, vaikka sokeri voi aiheuttaa myös jonkin tasoista fyysistä riippuvuutta. Ja tätä eivät "hyväntahtoiset" laihdutusneuvojat oivalla eivätkä ymmärrä, sillä heidän suhteensä ruokaan on kokonaan toinen. Heille ruoka on vain materiaa, jolla pysytään hengissä ja täytetään se vaivaava kolo mahassa väliaikaisesti. Ruokariippuvaiselle ruoka on paljon, paljon enemmän.

Ruokariippuvainen syö, kun hän on masentunut, onnellinen, hermostunut, väsynyt, juhlimassa. Hän lääkitsee itseään ruoalla, kun murhe painaa ja palkitsee itseään herkuilla, kun on aihetta juhlaan. Ruoan on oltava hyvänmakuista, mikä usein tarkoittaa epäterveellistä ruokaa, sillä senhän on tarkoituskin kutkuttaa makuhermoja. Mutta ehdottomassa avainasemassa on itse syömistapahtuma. Ruokariippuvainen voi syödä niin kauan, kunnes hänen napansa paukkuu ja sittenkin hän söisi mieluusti lisää pelkästään syömisnautinnon vuoksi, mutta ei valitettavasti voi, sillä napa uhkaa ratketa.

Silti, ruorariippuvainenkin voi kyllä laihtua eikä se ole edes toivottoman hankalaa, mikäli tietää, kuinka se tulee tehdä. Ongelma vain on, että keskimääräiset laihdutusoppaat eivät huomioi ruokariippuvuuttaa vaan kertovat ainoastaan laihtumisen fysiikasta, kalorimääristä, oikeasta ruokavaliosta jne. Tärkeitä asioita nämäkin, mutta ruokariippuvaisen on huomioitava muitakin seikkoja kuin syömiensä ruokien energiamäärät.

Minä itse olen ruoasta riippuvainen enkä varmaan tule koskaan pääsemään sille tasolle, että suhteeni ruokaan olisi niin sanotusti "normaali". Olen kuitenkin elävä todiste siitä, että laihtuminen on ruokariippuvaiselle mahdollistta, mutta varsinkaan alussa se ei ole helppoa, sillä keskimääräiset laihdutusoppaat eivät huomioi ruokariippuvaisen erityistarpeita. On kyllä tärkeää tietää, paljonko syö, mitä on hyvä syödä ja mitä ei, miten tulee liikkua ja niin päin pois, mutta se ei riitä. Ja kun hyviä neuvoja on tarjolla hirvittävän vähän, laihdutuksen alku on tarpomista suossa, rapsahtamisia, pettymyksiä, hampaiden kiristelyä, kärsimättömyyttä, masennusta ja äksyilyä. Ja juuri siksi moni jättää kesken tai päätyy jojo-laihduttajaksi. Tarpeen olisi, että joku kokoaisi hyvän laihdutysoppaan ruokariippuvaiselle. Kaikki eivät tietenkään sen myötä ryhtyisi hilaamaan painoaan alas, mutta ainakin se helpottaisi niiden matkaa, jotka päättävät edes yrittää.