Siinä on jotain magiaa, jota minä en ymmärrä. Toisaalta olen usein kateellinen. Toisaalta en ymmärrä enkä osaa. Edes kahden x-kromosomini voimalla en kykene siihen taikatemppuun, joka tulee muilta naisilta luonnostaan.
Epänormaali. Kyvytön. Epäonnistunut.
Ja täydellisen ihmeissään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Um, mihin temppuun? Noin vähillä spekseillä kiero mieleni osaa ajatella vain itämaisia yleisönviihdyttäjiä ja pingispalloja... Vapauta minut tästä mielikuvasta plz.
Ihan tyttöjen väliseen ystävyyteen.
Harjoitus tekee mestarin.
Minä osaan. Se on se tietty äänensävy jota aletaan käyttää jossain vaiheessa..äänensävy, joka luo intiimiyttä ja luottamusta. Pitää ilmaista osaavansa arvostaa toista.
Tätä edeltää tunnusteluvaihe.
Miesten kanssa sama sävy johtaa helposti väärinkäsityksiin, miesten kanssa ollaan toverillisen reippaita, jos ei haluta iskeä.
Uskoutuminen jne. onnistuu vasta pitkän ajan päästä - ellei halua iskeä. (nyrkkisääntö, poikkeuksia on)
Tyttöystävät ovat ihania:D
Para: Yritetty on.
Tyttö: Minulle päin vastoin on helpompaa kaveerata miesten kanssa ja uskoutua voi hyvinkin pian. Naisten kanssa taas...
Tsemppiä, ystäväni ”lempiherkku”-Arawn. Itselläni on hiukan samanlaisia tuntemuksia XY-kromosomiväkeen nähden.
Johtuu todennäköisesti traumaattisesta kokemuksesta nuoruusvuosiltani: ensimmäinen akuutti alkoholimyrkytys seurauksena homofiilin kaverin höylisti tarjoamasta viinasta ja mitä siitä sitten seuraakaan.
Arawn, totesin omassa blogissani, että "sukupuolten välisessä sodassa molemmat osapuolet pitävät miehiä vihollisinaan, mutta kumpikaan osapuoli ei pidä naisia liittolaisinaan".
Minulla on teini-iästä kovat kokemukset toisista tytöistä, ja siksi perusluottamuksen saaminen on vaikeaa. Toisten naisten kanssa on luottamuksen vuoksi pakko paljastaa oma haavoittuvuutensa - ei voi suojautua sinne lämpösuojapuvun sisään. Miesten kanssa voi aina olla oma sisäinen nörttinsä, ja he ymmärtävät. Ei niin, ettenkö kykenisi ystävystymään naisten kanssa, mutta se on vaikeampaa kuin LJBFO miesten kanssa.
IM: Juu, eivät minunkaan kokemukseni teini-iässä kovin hyvät olleet. Sitä ei moni varmaan tajuakaan silloin, miksen yksikin lause voi piinata toista koko loppuelämän. En muista tarkkaan enää lauseeni sanamuotoa, mutta muistan sen sisällön ja sanojan. En minä häntä vihaa tai muuta vastaavaa, mutta enpä haluaisi olla tekemisissäkään. Siitä tosin ole ole pelkoakaan.
No, sinä sentään osaat, vaikka se olisikin vaikeaa. Minulta se ei mitenkään suju. :)
Oi, en ole ainoa :)
Mullakin tällä hetkellä suurin osa ystävistä on miehiä, taitaapa peräti olla kaksi parempaa naispuolista kaveria, ja siihen se jää. En minä koskaan ole osannut...
Öm, mikä siinä noin yleensä ottaen on niin vaikeaa? Mitkä tilanteeet ja asiat tuntuvat hankalilta?
Minusta miesten kanssa ystävystyminen on vaikeampaa, koska olen jotenkin niin tarkka siitä, että mitään seksuaalista jännitettä ei sitten saisi olla, muuten tunnen pelaavani. On minulla ollut elämäni aikana muutamia hyviä kaveripoikia ja ystävämiehiä, mutta selkeästi suurin osa on tyttöjä.
Varmaan kriteerini ystävyydelle on myös naisellinen, tuo aiemmin mainittu haavoittuvuuden paljastamisjuttu tuntuu aika olennaiselle..läpänheitto nyt onnistuu kenen kanssa vaan.
Mutta siis, onko teistä muutenkin vaikea ystävystyä ihmisten kanssa? Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, miten voisi olla niin, että koskaan ei tapaisi naista, jonka kanssa on samalla aaltopituudella, mutta miehiä sitten sitäkin enemmän? Kun kummassakin sukupuolessa on kuitenkin niin monenlaista vipeltäjää.
Ihmisten kanssa on vaikea ystävystyä, se on totta.
Mielestäni on epärealistista odottaa, ettei minkäänlaista seksuaalista jännitettä saisi olla naisen ja miehen välillä, jos "ollaan vain kavereita". Aina sitä seksuaalista jännitettä kuitenkin jonkin verran on, kun ihmisiä kuitenkin ollaan. Jos tytöllä on esim. nätit rinnat tai pojalla kiva peppu, niin miten poika tai tyttö voisi olla havaitsematta niitä sellaisiksi (ja ajattelematta niistä sen mukaisesti), vaikka kuinka kavereita oltaisiinkin? Täytyy muistaa, että seksuaalista jännitettä on kovin eriasteista, eikä sen olemassaolosta vielä seuraa, että pitäisi hypätä sängyyn tai edes olisi halua siihen.
Tyttö: "Öm, mikä siinä noin yleensä ottaen on niin vaikeaa? Mitkä tilanteeet ja asiat tuntuvat hankalilta? "
Kaikki. Jo naisten seurassa oleminen tuntuu hankalalta. Jos seurue on isompi, se on helpompaa, mutta jos ollaan kahden, olo on jotenkin epäluonnollinen. Se ei yleensä tiedä hyvää ystävyyden kannalta.
"Minusta miesten kanssa ystävystyminen on vaikeampaa, koska olen jotenkin niin tarkka siitä, että mitään seksuaalista jännitettä ei sitten saisi olla, muuten tunnen pelaavani. "
Minua se seksuaalinen jännite ei haittaa niin kauan kuin pelisäännöt ovat täysin selvät: kavereita ollaan.
"Varmaan kriteerini ystävyydelle on myös naisellinen, tuo aiemmin mainittu haavoittuvuuden paljastamisjuttu tuntuu aika olennaiselle..läpänheitto nyt onnistuu kenen kanssa vaan."
Kyllä sekin, mutta itse en pysty paljastamaan sitä naisille.
"Mutta siis, onko teistä muutenkin vaikea ystävystyä ihmisten kanssa? Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, miten voisi olla niin, että koskaan ei tapaisi naista, jonka kanssa on samalla aaltopituudella, mutta miehiä sitten sitäkin enemmän? "
Ei se helppoa ole, mutta miesten kanssa keskimäärin helpompaa. En minä sitten tiedä, miksi minulle on siunaantunut lähinnä miespuolisia kavereita ja ystäviä. Minulla on ollut "yritelmiä" naisten kanssa, mutta aina ne ovat kaatuneet johonkin.
Ei voi toki sanoa, etteikö ketään naisia olisi. Minulla on lukioaikaisia naispuolisia ystäviä, mutta siihen ehkä vaikutti se, että silloin miesten kanssa ei oikein ystävystytty. Oli tavallaan PAKKO olla naisten kanssa. Tai ehkä olen muuttunut niistä ajoista. Lukiossa muistan viihtyneeni vallan hyvin näiden ystävieni kanssa ja viihdyn kyllä nykyäänkin, mutta joskus valtaa sellainen ulkopuolinen olo, että minä en ymmärrä noita eivätkä ne minua.
Adelphi: "Mielestäni on epärealistista odottaa, ettei minkäänlaista seksuaalista jännitettä saisi olla naisen ja miehen välillä, jos "ollaan vain kavereita"."
Samaa mieltä. Lähinnä minusta on olennaista, että kummatkin täysin hyväksyvät sen kaveruuden eikä kumpikaan yritä kaveruuden varjolla toisen pöksyihin.
Kaikki johtuu nuorten naisten fasistisesta pahuudesta. Nähkää tämän lauseen totuus ja liittykää panuistiseen kirkkoon. Jäsenmaksu vain 9000 euroa per nokka ja vuosi, naisilta puolet enemmän.
Kaikki johtuu nuorten naisten fasistisesta pahuudesta.
Mikä kaikki? Sekö, että naisilla on nätit rinnat? Vai se, että pojilla on kiva peppu?
Minähän sanoin "kaikki". Älä kysele, vaan ota panuismin Hyvä Sanoma vastaan.
Muuten: jos ne nuoret naiset ovat niin fasistisen pahoja, niin miksi niitä kannattaa edes tavoitella?
Koko tämä MAT-juttuhan lähtee siitä, että pitää saada itselleen nuori nainen. Mutta mitä järkeä on tavoitella asiaa, joka on fasistisen paha? Eikö kannattaisi ennemmin tavoitella hyviä asioita?
Tähän voi tietenkin vastata, että ehkä ei kannata, mutta kun biologia ajaa tavoittelemaan, niin minkäs teet. Tämä ei kuitenkaan minusta ole tyydyttävä vastaus. Nimittäin kun on tehnyt sen merkittävän oivalluksen, että nuoret naiset ovat fasistisen pahoja, niin luonnollinen (moraalinen) velvollisuushan olisi pyrkiä taistelemaan tässä asiassa biologiaa vastaan ja tukahduttamaan luontaiset halunsa. Aivan samoinhan biologia ajaisi meidät antamaan turpiin kilpailijoillemme, vihamiehillemme ja muuten vain kusipäisille ihmisille, mutta koska pystymme ymmärtämään, että tämä olisi eettisesti väärin, pyrimme tässä asiassa hillitsemään luontaiset halumme.
Kommentteja? (Kysymys on lähinnä osoitettu Panulle, mutta muutkin voivat vastata.)
Adelphi: Tuota on muistaakseni kysytty aiemminkin, mutta en muista, saatiinko minkäänlaista vastausta.
Olisi ihan jännä kuulla.
Lähetä kommentti