Ihmisillä ei todellakaan ole omaa elämää. Olen aina hellinyt pientä, vaatimatonta toivetta, että ihmisillä oikeasti olisi edes pikkuruinen pilkahdus omaa elämää, jonka parissa he jaksaisivat mielenkiinnolla askarrella eikä heidän tarvitsisi etsiä tekemistä muiden olemisista ja tekemisistä.
Työkaverini antoivat juuri äsken kuoliniskun kurjalle pikkutoiveelleni; täällä jutellaan paraikaa idolsista, tosissaan, intohimoisesti ja palavalla paatoksella. "Oi, se pikkutyttö oli niiiiin ihana, kuvitteles!" "Joo ja onpa tyhmää, kun noi laulutaidottomat menee sinne, hah hah." "Miksikään idoleiksi niistä ole. Mutta muistatteko sen hevipojan, lauloi ihan kuin Kirka, oooooi!!"
Britanniassa kuohui päivä, pari sitten, kun sikäläisessä Big Brotherissa osallistujat mollasivat keskuudessaa hilluvaa intialaista. Intiassa vaadittiin BB:n tekijöiden vangitsemista enkä voisi olla vähempää samaa mieltä: jok'ikinen tosi-TV:n tekijä pitäisi vangita ja lähettää kuuhun ilman ruokaa, juomaa ja paluulippua. Samoin jokainen, joka on liian laiska, tyhmä tai muuten vaan liian aivovammainen hankkimaan oman ELÄMÄN sen sijaan, että eläisi TV:n pallopäiden elämiä. Samoin kaikki juorulehtien tekijät ja lukijat voisi teloittaa jollain energiaa säästävällä tavalla ja käyttää tuhkat lannoiteeksi.
Maailman väkiluku laskisi ja taso paranisi aivan varmasti.
perjantaina, tammikuuta 19, 2007
torstaina, tammikuuta 18, 2007
Minä olen sinun Kirkkosi
Minulla on uusi lempiblogi, Hyviä uutisia. Se on katolisen pitämä blogi, jossa hän selventää katolisia näkökulmia eri asioihin, kuten esimerkiksi esiaviolliseen seksiin, homoihin ja ehkäisyyn.
Vaikka en itse olekaan kristitty tai edes uskova, kristinusko kiinnostaa minua. Jostain perverssistä syystä olen sen osalta kiinnostunut nimenomaan niistä aihealueista, jotka ovat kauimpana omista mielipiteistäni. Perusluterilaisuus ei jaksa inspiroida, sen sijaan kaiken maailman palavaintoiset fundamentalistipiirit kyllä, katolisuus, tiukka ortodoksisuus, menneiden aikojen kirkkoisät... Augustinus vallankin oli mainio jeppe. Jos joskus mietitte, miksi seksi tuntuu synniltä, voitte osoittaa syyttävän sormenne kohti Augustinusta. Augustinus-parka hummaili hiukkasen nuoruudessaan ja käännyttyään kunnon kristityksi hän traumatisoitui menneisyydestään niin, että päätti kieltää muitakin nauttimasta seksistä.
Hyviä uutisia -blogi on, alaotsikostaan ja sisällöstäänkin päätellen, apologetiikkaa eli puolustamista. Katolinen kirjoittaja yrittää selvittää, miksi hän on nimenomaan Oikeassa, mistä seuraa, että muut ovat Väärässä. Koska apologetiikan kohteet harvemmin ovat katolisia, usein eivät edes kristittyjä, puolustajat ovat itsekin huomanneet, että pelkkä ”koska Jesse sanoo” ei oikein riitä argumentiksi heidän mielipiteittensä puolesta. Jos he keskittyisivät vain Raamattuun, muut kristityt liiskaisivat heidät omilla raamatuntulkinnoillaan, kun taas ei-kristittyjä kiinnostaisivat kivetkin enemmän. Sen sijaan nyt, kun perusteina käytetään tiedettä, tilastoja, ”tervettä järkeä” ja ”luonnonlakia”, muiden pitää ottaa argumentit vakavasti – näin apologeetta järkeilee, oletan.
Hyviä uutisia on oiva esimerkki siitä, miksi ainakin minun on vaikea ottaa Puolustajan järkeilyjä vakavasti. Esiin leväytellään runsaasti tilastoja, jotka tukevat hänen väitteitään mm. esiaviollisen seksin ja ehkäisyn kauhistuksista, mutta ei esitetä mitään lähteitä; mistä nämä tilastot on saatu, kuka ne on kerännyt, ketkä ovat olleet informantteja jne. Minun osaltani kirjoittaja olisi voinut repiä kyseiset tilastot vaikka päästään. En tosin sinänsä oleta niin, ne voivat olla olemassaolevia tilastoja, mutta tilastojen kohdalla on aika ratkaisevaa se, kuka ne on kerännyt, miksi, miten ja keneltä kysyttiin.
Muitakin ongelmia on, esimerkiksi jokseenkin eksentrisiä ajatuskulkuja, joita en osaa mitenkään seurata. Esimerkki: kirjoittaja esittää, että esiaviollinen seksi johtaa avioeroihin – esiaviollisesti sekstailleet kun eroavat enemmän kuin neitsyinä avioon asti pysytelleet. Jälkimmäinen väite lienee totta, mutta sitä seurannut päättely on kyseenalainen. Kyse lienee puhtaasti siitä, että tietynlainen arvomaailma, esimerkiksi tiukka kristillisyys, johtaa SEKÄ neitsyysavioliittoon ETTÄ mataliin avioerolukemiin. Ei siis niin, että neitsyt avioituessa -> ei avioeroa vaan ”tietty arvomaailma (esiaviollinen seksi ja avioero ovat väärin – yleensä nämä näkemykset liikkuvat yhdessä)” -> neitsyt avioituessa JA ei avioeroa.
”Terve järki” –kohdat ovat suorastaan hämmentäviä. Koska kirjoittajan ”terve järki” sanoo X, asian on siis oltava niin. Jos olen eri mieltä, merkitseekö se, että minun järkeni... ei ole terve? Tai että olen terve, mutta minulla ei ole järkeä?
Ehkäisyä käsitellessään Kirjoittaja käyttää pitkät pätkät palstatilaa selittääkseen, miksi katolisen kirkon mielestä ”luonnonmukainen ehkäisy” eli ovulaatiokierron tarkkailu on sallittua ja kaikin puolen jees-juttu, kun taas kaikenmoisten muiden apuvälineiden käyttö on suuri synti. Ensin pyritään kaikin keinoin vakuuttamaan, että seksi ilman lisääntymisaspektia on Synti ja myöhemmin koko väite kumotaan sillä, että saa seksiä harjoittaa ilman lisääntymisaspektia, KUNHAN lisääntymistä ei estetä ”mekaanisesti”. Myönnän, että epäterve järkeni putosi kärryiltä.
Pidin myös kohdasta, jossa Kirjoittaja vakuutti ”luonnonmukaisen ehkäisyn” olevan täysin varma keino, kun taas esimerkiksi kondomien ehkäisyteho on huonohko eritoten siksi, että niitä käytetään väärin. Kirjoittaja kuitenkin ”unohti” mainita, että ”luonnonmukaisen ehkäisyn” käyttö on n. 100 kertaa työläämpää, monimutkaisempaa ja vaivalloisempaa kuin kondomin käyttö. Periaatteessa se on suhteellisen varma, jos käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä yhtä aikaa (pelkkä rytmimenetelmä ei riitä, täytyy tarkkailla kehon lämpötilaa ja kohdun nupukkaa myös), mutta samalla se on ultimaattisen suuritöinen. Jos ihmiset eivät osaa käyttää oikein edes yksinkertaisia kondomeja, miksi ihmeessä voitaisiin olettaa, että he osaisivat toteuttaa ”luonnonmukaista ehkäisyä” oikein? Tai ennen kaikkea, kuinka he jaksaisivat toteuttaa sitä oikein?
Jollain tavalla surullisinta on kuitenkin maailmasta vieraantuneisuus. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää jo aiemmin mainittua kondomikohtaa:
Toinen virhe on olettamus, jonka mukaan kondomien jakaminen estäisi Aidsin leviämisen. Jälleen kerran totuus on päinvastainen – kun afrikkalaisille kerrotaan, että kondomit suojaavat Aidsilta, he luulevat voivansa harrastaa seksiä turvallisesti kenen kanssa tahansa. Kun sitten kondomeja ei käytetä oikein tai kun ne vuotavat tai repeävät, seuraukset ovat kohtalokkaat.
Periaatteessa totta, mutta mikä ratkaisuksi? No, ei niin yllättäen Kirjoittaja tarjoaa vanhaa tuttua seksistä kieltäytymistä ennen avioliittoa. Jotenkin tuntuu, että kirkko ja fundamentalistit eivät vain tajua: ihmiset EIVÄT lopeta seksin harrastamista. Kirkko yritti monta vuosisataa takoa seksikieltoa eurooppalaisten kalloihin ja kuinka kävi? Katsokaa ympärillenne niin näette. Tai lukekaa historiaa ja todetkaa, kuinka seksikielto toimi esimerkiksi 1600-luvulla. Tulos on se, että afrikkalaiset joko panevat ilman kortsuja tai niiden kanssa. Sellaista vaihtoehtoa, että afrikkalaiset eivät pane, ei kerta kaikkiaan ole eikä tule. Ja tämä pätee kaikkiin muihinkin kansoihin. Ihmiset panevat eikä mikään uskonto ole koskaan pystynyt sitä estämään, vaikka kuinka puhkuisi tulta ja tulikiveä. Päin vastoin, tämän faktan sivuuttaminen ja sen ikävien seurausten lievittämiseksi kehitettyjen apukeinojen kieltäminen on mielestäni lähes rikollista. Kun katolisille Afrikassa sanotaan, että ällös harrasta seksiä ennen avioliittoa äläkä käytä ehkäisyä, katolinen afrikkalainen (kuten muidenkin maanosien väki) toteuttaa käskyistä sen, joka on helpommin toteutettavissa; hän ei käytä ehkäisyä. Seksi sen sijaan harvoin loppuu. Tuloksena on se, että ihmiset kyllä edelleen harrastavat seksiä, mutta ilman kondomeja.
Tämä taivasperiaatteiden asettaminen ihmisten edelle ärsyttää minua kristinuskossa eniten. Periaatteista pidetään kiinni, vaikka niistä hellittäminen voisi pelastaa ihmishenkiä. Ai niin, anteeksi, ei niitä tarvitse pelastaa, koska nehän ovat syntisiä. Jos nämä ihmiset olisivat toteuttaneet kaikkia katolisia periaatteita pilkulleen, maailma olisi ihana paratiisi. Mutta jos ja kun he eivät voi toteuttaa periaatetta X, ei se tietenkään tarkoita, että voisi vähän höllätä ohjia periaatteesta Y. Syntiset kärsiköön.
Kaikkein siisteintä katolisessa kirkossa on kuitenkin se, että perhe- ja seksiasioista tietävät tietysti eniten ne, joilla ei niistä juuri mitään käytännön kokemusta ole: selibaatissa elävä papisto. Toisin sanoen, porukalla, joka ei itse pane ja jolla ei ole puolisoita tai lapsia, on valta ja oikeus määrätä, kuinka, miten ja milloin sinä saat tai et saa panna, millainen on suhteesi puolisoosi, kuka ylipäätään saa olla puolisosi ja kuinka saat tai et saa käsitellä omaa kehoasi. Ei sinun kehosi kuulu Jumalalle vaan katoliselle kirkolle.
Pieni näytelmäseurue esitti ilveilyn Pariisissa vain vähän sen jälkeen, kun Molieren Candide oli esitetty. Kirkko oli protestoinut jyrkästi Molierea vastaan, mutta tällä kertaa se pysyi vaiti. Kun Ranskan kuningas ihmetteli asiaa, eräs hovimiehistä selitti:
”Sire, se johtuu siitä, että näyttelijät ovat loukanneet vain Jumalaa, mutta Moliere on loukannut kunnianarvoisaa kirkkoamme.”
Kyllä ne ranskalaiset jotain tiesivät.
Vaikka en itse olekaan kristitty tai edes uskova, kristinusko kiinnostaa minua. Jostain perverssistä syystä olen sen osalta kiinnostunut nimenomaan niistä aihealueista, jotka ovat kauimpana omista mielipiteistäni. Perusluterilaisuus ei jaksa inspiroida, sen sijaan kaiken maailman palavaintoiset fundamentalistipiirit kyllä, katolisuus, tiukka ortodoksisuus, menneiden aikojen kirkkoisät... Augustinus vallankin oli mainio jeppe. Jos joskus mietitte, miksi seksi tuntuu synniltä, voitte osoittaa syyttävän sormenne kohti Augustinusta. Augustinus-parka hummaili hiukkasen nuoruudessaan ja käännyttyään kunnon kristityksi hän traumatisoitui menneisyydestään niin, että päätti kieltää muitakin nauttimasta seksistä.
Hyviä uutisia -blogi on, alaotsikostaan ja sisällöstäänkin päätellen, apologetiikkaa eli puolustamista. Katolinen kirjoittaja yrittää selvittää, miksi hän on nimenomaan Oikeassa, mistä seuraa, että muut ovat Väärässä. Koska apologetiikan kohteet harvemmin ovat katolisia, usein eivät edes kristittyjä, puolustajat ovat itsekin huomanneet, että pelkkä ”koska Jesse sanoo” ei oikein riitä argumentiksi heidän mielipiteittensä puolesta. Jos he keskittyisivät vain Raamattuun, muut kristityt liiskaisivat heidät omilla raamatuntulkinnoillaan, kun taas ei-kristittyjä kiinnostaisivat kivetkin enemmän. Sen sijaan nyt, kun perusteina käytetään tiedettä, tilastoja, ”tervettä järkeä” ja ”luonnonlakia”, muiden pitää ottaa argumentit vakavasti – näin apologeetta järkeilee, oletan.
Hyviä uutisia on oiva esimerkki siitä, miksi ainakin minun on vaikea ottaa Puolustajan järkeilyjä vakavasti. Esiin leväytellään runsaasti tilastoja, jotka tukevat hänen väitteitään mm. esiaviollisen seksin ja ehkäisyn kauhistuksista, mutta ei esitetä mitään lähteitä; mistä nämä tilastot on saatu, kuka ne on kerännyt, ketkä ovat olleet informantteja jne. Minun osaltani kirjoittaja olisi voinut repiä kyseiset tilastot vaikka päästään. En tosin sinänsä oleta niin, ne voivat olla olemassaolevia tilastoja, mutta tilastojen kohdalla on aika ratkaisevaa se, kuka ne on kerännyt, miksi, miten ja keneltä kysyttiin.
Muitakin ongelmia on, esimerkiksi jokseenkin eksentrisiä ajatuskulkuja, joita en osaa mitenkään seurata. Esimerkki: kirjoittaja esittää, että esiaviollinen seksi johtaa avioeroihin – esiaviollisesti sekstailleet kun eroavat enemmän kuin neitsyinä avioon asti pysytelleet. Jälkimmäinen väite lienee totta, mutta sitä seurannut päättely on kyseenalainen. Kyse lienee puhtaasti siitä, että tietynlainen arvomaailma, esimerkiksi tiukka kristillisyys, johtaa SEKÄ neitsyysavioliittoon ETTÄ mataliin avioerolukemiin. Ei siis niin, että neitsyt avioituessa -> ei avioeroa vaan ”tietty arvomaailma (esiaviollinen seksi ja avioero ovat väärin – yleensä nämä näkemykset liikkuvat yhdessä)” -> neitsyt avioituessa JA ei avioeroa.
”Terve järki” –kohdat ovat suorastaan hämmentäviä. Koska kirjoittajan ”terve järki” sanoo X, asian on siis oltava niin. Jos olen eri mieltä, merkitseekö se, että minun järkeni... ei ole terve? Tai että olen terve, mutta minulla ei ole järkeä?
Ehkäisyä käsitellessään Kirjoittaja käyttää pitkät pätkät palstatilaa selittääkseen, miksi katolisen kirkon mielestä ”luonnonmukainen ehkäisy” eli ovulaatiokierron tarkkailu on sallittua ja kaikin puolen jees-juttu, kun taas kaikenmoisten muiden apuvälineiden käyttö on suuri synti. Ensin pyritään kaikin keinoin vakuuttamaan, että seksi ilman lisääntymisaspektia on Synti ja myöhemmin koko väite kumotaan sillä, että saa seksiä harjoittaa ilman lisääntymisaspektia, KUNHAN lisääntymistä ei estetä ”mekaanisesti”. Myönnän, että epäterve järkeni putosi kärryiltä.
Pidin myös kohdasta, jossa Kirjoittaja vakuutti ”luonnonmukaisen ehkäisyn” olevan täysin varma keino, kun taas esimerkiksi kondomien ehkäisyteho on huonohko eritoten siksi, että niitä käytetään väärin. Kirjoittaja kuitenkin ”unohti” mainita, että ”luonnonmukaisen ehkäisyn” käyttö on n. 100 kertaa työläämpää, monimutkaisempaa ja vaivalloisempaa kuin kondomin käyttö. Periaatteessa se on suhteellisen varma, jos käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä yhtä aikaa (pelkkä rytmimenetelmä ei riitä, täytyy tarkkailla kehon lämpötilaa ja kohdun nupukkaa myös), mutta samalla se on ultimaattisen suuritöinen. Jos ihmiset eivät osaa käyttää oikein edes yksinkertaisia kondomeja, miksi ihmeessä voitaisiin olettaa, että he osaisivat toteuttaa ”luonnonmukaista ehkäisyä” oikein? Tai ennen kaikkea, kuinka he jaksaisivat toteuttaa sitä oikein?
Jollain tavalla surullisinta on kuitenkin maailmasta vieraantuneisuus. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää jo aiemmin mainittua kondomikohtaa:
Toinen virhe on olettamus, jonka mukaan kondomien jakaminen estäisi Aidsin leviämisen. Jälleen kerran totuus on päinvastainen – kun afrikkalaisille kerrotaan, että kondomit suojaavat Aidsilta, he luulevat voivansa harrastaa seksiä turvallisesti kenen kanssa tahansa. Kun sitten kondomeja ei käytetä oikein tai kun ne vuotavat tai repeävät, seuraukset ovat kohtalokkaat.
Periaatteessa totta, mutta mikä ratkaisuksi? No, ei niin yllättäen Kirjoittaja tarjoaa vanhaa tuttua seksistä kieltäytymistä ennen avioliittoa. Jotenkin tuntuu, että kirkko ja fundamentalistit eivät vain tajua: ihmiset EIVÄT lopeta seksin harrastamista. Kirkko yritti monta vuosisataa takoa seksikieltoa eurooppalaisten kalloihin ja kuinka kävi? Katsokaa ympärillenne niin näette. Tai lukekaa historiaa ja todetkaa, kuinka seksikielto toimi esimerkiksi 1600-luvulla. Tulos on se, että afrikkalaiset joko panevat ilman kortsuja tai niiden kanssa. Sellaista vaihtoehtoa, että afrikkalaiset eivät pane, ei kerta kaikkiaan ole eikä tule. Ja tämä pätee kaikkiin muihinkin kansoihin. Ihmiset panevat eikä mikään uskonto ole koskaan pystynyt sitä estämään, vaikka kuinka puhkuisi tulta ja tulikiveä. Päin vastoin, tämän faktan sivuuttaminen ja sen ikävien seurausten lievittämiseksi kehitettyjen apukeinojen kieltäminen on mielestäni lähes rikollista. Kun katolisille Afrikassa sanotaan, että ällös harrasta seksiä ennen avioliittoa äläkä käytä ehkäisyä, katolinen afrikkalainen (kuten muidenkin maanosien väki) toteuttaa käskyistä sen, joka on helpommin toteutettavissa; hän ei käytä ehkäisyä. Seksi sen sijaan harvoin loppuu. Tuloksena on se, että ihmiset kyllä edelleen harrastavat seksiä, mutta ilman kondomeja.
Tämä taivasperiaatteiden asettaminen ihmisten edelle ärsyttää minua kristinuskossa eniten. Periaatteista pidetään kiinni, vaikka niistä hellittäminen voisi pelastaa ihmishenkiä. Ai niin, anteeksi, ei niitä tarvitse pelastaa, koska nehän ovat syntisiä. Jos nämä ihmiset olisivat toteuttaneet kaikkia katolisia periaatteita pilkulleen, maailma olisi ihana paratiisi. Mutta jos ja kun he eivät voi toteuttaa periaatetta X, ei se tietenkään tarkoita, että voisi vähän höllätä ohjia periaatteesta Y. Syntiset kärsiköön.
Kaikkein siisteintä katolisessa kirkossa on kuitenkin se, että perhe- ja seksiasioista tietävät tietysti eniten ne, joilla ei niistä juuri mitään käytännön kokemusta ole: selibaatissa elävä papisto. Toisin sanoen, porukalla, joka ei itse pane ja jolla ei ole puolisoita tai lapsia, on valta ja oikeus määrätä, kuinka, miten ja milloin sinä saat tai et saa panna, millainen on suhteesi puolisoosi, kuka ylipäätään saa olla puolisosi ja kuinka saat tai et saa käsitellä omaa kehoasi. Ei sinun kehosi kuulu Jumalalle vaan katoliselle kirkolle.
Pieni näytelmäseurue esitti ilveilyn Pariisissa vain vähän sen jälkeen, kun Molieren Candide oli esitetty. Kirkko oli protestoinut jyrkästi Molierea vastaan, mutta tällä kertaa se pysyi vaiti. Kun Ranskan kuningas ihmetteli asiaa, eräs hovimiehistä selitti:
”Sire, se johtuu siitä, että näyttelijät ovat loukanneet vain Jumalaa, mutta Moliere on loukannut kunnianarvoisaa kirkkoamme.”
Kyllä ne ranskalaiset jotain tiesivät.
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Pullukat pulikoimassa
Katselin eilen Discoveryn dokumenttia miesten ja naisten eroista. Esitellyt erot olivat mielenkiintoisia eikä mielikään noussut minkäänlaiseen kapinaan, kun erot eivät olleet synonyymi toisen sukupuolen yleiselle huonommuudelle toiseen verrattuna, kuten turhan usein on tapana käydä eroista puhuttaessa.
Dokumentti opetti minulle paljon uutta. Esimerkiksi, sitähän kuvittelee, että kestävyysurheilijat ovat hoikkia, rasvattomia ja kiinteitä kuin superpallot. Näin asia ei kuitenkaan ole; marantontuimarit ovat nimittäin läskejä. Eivät tietenkään perinteisellä sohvasorsa-tavalla läskejä vaan urheilijamaisella tavalla rasvakkaita. Heidän kuntonsa on erinomainen ja he suorittavat huikeita fyysisiä suorituksia, mutta kantavat samalla runsasta rasvavarastoa kehossaan – naispuolisen maratonuimarin kehosta voi olla rasvaa 30 %.
Tähän on kolme syytä. Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että ihra pitää lämpöä. Maratonuimarit uivat yleensä pitkiä matkoja luonnonvesissä tehtaillen ennätyksiä Guinnessin ennätysten kirjaan (esim. Englannin kanaalin ylitys) ja luonnonvedet ovat verraten kylmiä; lämpötila voi laskea hyvinkin n. 10 asteeseen tai alle. Tällöin uimarin pelastaa uhkaavalta hypotermialta vain kaksi asiaa: lihasten liikkumisesta syntyvä lämpö ja runsas, eristävä rasvakerros ihon alla.
Toiseksi, rasva on tehokas energiavarasto. Kun hiilihydraatit loppuvat ja uinti jatkuu, kehon on kehitettävä jostain energiaa jaksaakseen. Viimeinen rasvakerroksen suoma apu on sen taipumus kellua veden pinnalla, mikä vähentää energian tarvetta. Näiden kahden viimeisen kohdan suhteen naisilla on miehiin nähden selvä etu, sillä naisen kehossa on luonnostaan enemmän rasvaa kuin miehen. Näin naisella on suuremmat energia reservit käytössään ja parempi kelluntakyky.
Pullukoitahan pidetään yleensä epäliikunnallisina ja muutenkin surkeina liikunnassa, jos vain erehtyvätkin joskus yrittämään. Minä olin tietysti teininä reippaasti paksumpi kuin superuimari Tammy van Wisse, mutta uimisessa olin hyvä. Olin reilusti paras kaikista luokan tytöistä ja pidin uimisesta. Ei mikään ihme sinänsä, kun jälkeen päin ajattelee. Vaikka olin lihava, läskin alla oli piilossa lihaksia, joilla laiheliiniluokkatoverini eivät juuri voineet ylpeillä. Juoksussa yms. en pärjännyt, sillä silloin minun piti kantaa läskini, mikä rasitti. Uinnissa sen sijaan vesi kantoi läskin ja minä pistelin lihaksillani menemään. Samoin räjähtävää voimaa löytyi; vauhdittomassa pituushypyssä ja (aika yllättäen) korkeushypyssä olin luokkani paras.
Voimistelussa olin myös hyvä, mikä johtunee pitkälti notkeudestani. Kun laihat luokkatoverini yrittivät tuskaillen venyä edes säällisiin lukemiin kuntotestissa, minä tulin, istuin ja läväytin käteni yli 100 prosentin rajan ilman mitään ongelmia. Lihavimmillanikin sain vaivatta koko kämmenet lattiaan ja nenän polviini. Onneksi liikunnanopettajani ei ollut perinteinen ”ei läskeistä ole mihinkään” –tapaus vaan antoi numeroita ihan suoritusten mukaan. Voimistelusta saamani yhdeksikkö nostikin numeronia todistuksessa pykälän ylöspäin.
Turhan moni pulleampi ihminen ajattelee, että koska hän on pullea, hänestä ei ole liikkumaan – hän on automaattisesti huono ja kyvytön, tekipä mitä hyvänsä. Tämä on hyvin ikävä kehityskulku, koska terveyden kannalta ratkaisevinta ei ole ylikilojen määrä (kun puhutaan lievästä ylipainosta, merkittävä ylipaino on eri asia) vaan kunto. Ylipainoinenkin voi olla ihan hyvässä kunnossa, jos hän vain liikkuu. Ylikilot eivät niinkään rajoita liikkumista kuin lajivalikoimaa; juoksu ei ehkä ole hyvä idea, mutta uinti on loistava laji. Eikä pulleampi tapaus ole välttämättä toivoton tanssia tai voimistelijakaan.
Liikunta on hyväksi kaikille, myös pyöreämmille tapauksille. Heidän pitäisi vain löytää lajinsa. :)
Dokumentti opetti minulle paljon uutta. Esimerkiksi, sitähän kuvittelee, että kestävyysurheilijat ovat hoikkia, rasvattomia ja kiinteitä kuin superpallot. Näin asia ei kuitenkaan ole; marantontuimarit ovat nimittäin läskejä. Eivät tietenkään perinteisellä sohvasorsa-tavalla läskejä vaan urheilijamaisella tavalla rasvakkaita. Heidän kuntonsa on erinomainen ja he suorittavat huikeita fyysisiä suorituksia, mutta kantavat samalla runsasta rasvavarastoa kehossaan – naispuolisen maratonuimarin kehosta voi olla rasvaa 30 %.
Tähän on kolme syytä. Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että ihra pitää lämpöä. Maratonuimarit uivat yleensä pitkiä matkoja luonnonvesissä tehtaillen ennätyksiä Guinnessin ennätysten kirjaan (esim. Englannin kanaalin ylitys) ja luonnonvedet ovat verraten kylmiä; lämpötila voi laskea hyvinkin n. 10 asteeseen tai alle. Tällöin uimarin pelastaa uhkaavalta hypotermialta vain kaksi asiaa: lihasten liikkumisesta syntyvä lämpö ja runsas, eristävä rasvakerros ihon alla.
Toiseksi, rasva on tehokas energiavarasto. Kun hiilihydraatit loppuvat ja uinti jatkuu, kehon on kehitettävä jostain energiaa jaksaakseen. Viimeinen rasvakerroksen suoma apu on sen taipumus kellua veden pinnalla, mikä vähentää energian tarvetta. Näiden kahden viimeisen kohdan suhteen naisilla on miehiin nähden selvä etu, sillä naisen kehossa on luonnostaan enemmän rasvaa kuin miehen. Näin naisella on suuremmat energia reservit käytössään ja parempi kelluntakyky.
Pullukoitahan pidetään yleensä epäliikunnallisina ja muutenkin surkeina liikunnassa, jos vain erehtyvätkin joskus yrittämään. Minä olin tietysti teininä reippaasti paksumpi kuin superuimari Tammy van Wisse, mutta uimisessa olin hyvä. Olin reilusti paras kaikista luokan tytöistä ja pidin uimisesta. Ei mikään ihme sinänsä, kun jälkeen päin ajattelee. Vaikka olin lihava, läskin alla oli piilossa lihaksia, joilla laiheliiniluokkatoverini eivät juuri voineet ylpeillä. Juoksussa yms. en pärjännyt, sillä silloin minun piti kantaa läskini, mikä rasitti. Uinnissa sen sijaan vesi kantoi läskin ja minä pistelin lihaksillani menemään. Samoin räjähtävää voimaa löytyi; vauhdittomassa pituushypyssä ja (aika yllättäen) korkeushypyssä olin luokkani paras.
Voimistelussa olin myös hyvä, mikä johtunee pitkälti notkeudestani. Kun laihat luokkatoverini yrittivät tuskaillen venyä edes säällisiin lukemiin kuntotestissa, minä tulin, istuin ja läväytin käteni yli 100 prosentin rajan ilman mitään ongelmia. Lihavimmillanikin sain vaivatta koko kämmenet lattiaan ja nenän polviini. Onneksi liikunnanopettajani ei ollut perinteinen ”ei läskeistä ole mihinkään” –tapaus vaan antoi numeroita ihan suoritusten mukaan. Voimistelusta saamani yhdeksikkö nostikin numeronia todistuksessa pykälän ylöspäin.
Turhan moni pulleampi ihminen ajattelee, että koska hän on pullea, hänestä ei ole liikkumaan – hän on automaattisesti huono ja kyvytön, tekipä mitä hyvänsä. Tämä on hyvin ikävä kehityskulku, koska terveyden kannalta ratkaisevinta ei ole ylikilojen määrä (kun puhutaan lievästä ylipainosta, merkittävä ylipaino on eri asia) vaan kunto. Ylipainoinenkin voi olla ihan hyvässä kunnossa, jos hän vain liikkuu. Ylikilot eivät niinkään rajoita liikkumista kuin lajivalikoimaa; juoksu ei ehkä ole hyvä idea, mutta uinti on loistava laji. Eikä pulleampi tapaus ole välttämättä toivoton tanssia tai voimistelijakaan.
Liikunta on hyväksi kaikille, myös pyöreämmille tapauksille. Heidän pitäisi vain löytää lajinsa. :)
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Vihan päivä
Vihavihavihavihavihaviha!!! Ngniäääääääääääh! Mihin voin purkautua, mihinmihinmihin??
Olen idioottien ympäröimä. Jos voisin, haukkuisin nimeltä mainiten ne työpaikkani turpot ja urpot, jotka tänään meinaavat kaataa kärsivällisyyden kuppini nurin. Yksi ei usko, että teen työni vaan muistuttaa aina: "laitathan ne tiedot, kun on valmis." Mitähän se tekisi, jos joskus vastaisin: "No en laita, vituttaako?!" Toinen lykkää työnsä minulle eikä edes kerro, mitä pitäisi tehdä. Kolmas on muuten vaan käsittämätön sählä. Neljäs huutaa luuriin kuin köhästä kärsivä palosireeni ja valittaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Sitten voidaan samaan syssyyn lykätä pari osastoa, joiden vakiovastaus mihin hyvänsä kysymykseen on: "emmätiiä." Miten niin _et tiedä_?! Se on sinun työtäsi tietää!
Aina silloin tällöin harkitsen ohjusiskua työpaikkani tiettyihin pisteisiin.
Haluaisin sanoa ihmisille suorat sanat. Haluaisin vuodattaa heidän niskaansa kaiken sen liejun, josta muodostuu mielipiteeni heistä. Olen tietysti liian pelkuri ja kohtelias tehdäkseni tätä kasvokkain, mutta entäpä sitten netissä? No ei. Luin taannoin erään kirjan, joka vaikutti minuun siten, että yritän hillitä kielenkäyttöäni ja ainakin vaikuttaa sovinnollisemmalta. Tämä tietysti tarkoittaa, että en voi kertoa tietyille persoonille, mitä mieltä heidän käytöksestään ja luonteestaan olen. Periaatteessa tämä on hyvä juttu ja olen ihan omin avuinkin sitä mieltä, että moinen "kertominen" on turhaa. Kukaan ei hyötyisi siitä mitään.
Mutta joskus sitä kerta kaikkiaan tekee mieli hakata päätään seinään silkasta turhautumisesta. Kuinka joku voi käyttäytyä noin? Kuinka se ei näe eikä ymmärrä? Raaaaaaaaaah!
No, minkäs teet. Kun ei voi niin ei voi. Tänään on selkeästi vihapäivä. Täytyy kehittää stressilelu jostain.
Pomo: "Hei Arawni, mitä sinä teet?"
Minä: "Jaa, en paljon mitään, hakkaan vain palasiksi tätä meidän uutta, superhienoa ja sikakallista printterimonistintulostinskanneriamme."
*rynks rynks, riks, raaaaaks, poks, mäts*
Pomo: "Aijaa..."
Olen idioottien ympäröimä. Jos voisin, haukkuisin nimeltä mainiten ne työpaikkani turpot ja urpot, jotka tänään meinaavat kaataa kärsivällisyyden kuppini nurin. Yksi ei usko, että teen työni vaan muistuttaa aina: "laitathan ne tiedot, kun on valmis." Mitähän se tekisi, jos joskus vastaisin: "No en laita, vituttaako?!" Toinen lykkää työnsä minulle eikä edes kerro, mitä pitäisi tehdä. Kolmas on muuten vaan käsittämätön sählä. Neljäs huutaa luuriin kuin köhästä kärsivä palosireeni ja valittaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Sitten voidaan samaan syssyyn lykätä pari osastoa, joiden vakiovastaus mihin hyvänsä kysymykseen on: "emmätiiä." Miten niin _et tiedä_?! Se on sinun työtäsi tietää!
Aina silloin tällöin harkitsen ohjusiskua työpaikkani tiettyihin pisteisiin.
Haluaisin sanoa ihmisille suorat sanat. Haluaisin vuodattaa heidän niskaansa kaiken sen liejun, josta muodostuu mielipiteeni heistä. Olen tietysti liian pelkuri ja kohtelias tehdäkseni tätä kasvokkain, mutta entäpä sitten netissä? No ei. Luin taannoin erään kirjan, joka vaikutti minuun siten, että yritän hillitä kielenkäyttöäni ja ainakin vaikuttaa sovinnollisemmalta. Tämä tietysti tarkoittaa, että en voi kertoa tietyille persoonille, mitä mieltä heidän käytöksestään ja luonteestaan olen. Periaatteessa tämä on hyvä juttu ja olen ihan omin avuinkin sitä mieltä, että moinen "kertominen" on turhaa. Kukaan ei hyötyisi siitä mitään.
Mutta joskus sitä kerta kaikkiaan tekee mieli hakata päätään seinään silkasta turhautumisesta. Kuinka joku voi käyttäytyä noin? Kuinka se ei näe eikä ymmärrä? Raaaaaaaaaah!
No, minkäs teet. Kun ei voi niin ei voi. Tänään on selkeästi vihapäivä. Täytyy kehittää stressilelu jostain.
Pomo: "Hei Arawni, mitä sinä teet?"
Minä: "Jaa, en paljon mitään, hakkaan vain palasiksi tätä meidän uutta, superhienoa ja sikakallista printterimonistintulostinskanneriamme."
*rynks rynks, riks, raaaaaks, poks, mäts*
Pomo: "Aijaa..."
Grrrrr
Tämä talvi on kyllä ollut pettymys monessakin suhteessa. Anteeksi, siis tämä pitkälle venynyt syksy on ollut pettymys; ei lunta, ei pakkasta, vain vettä, vettä, vettä ja vielä enemmän VETTÄ. Kun kerrankin on pari astetta pakkasta ja sataa lunta, seuraavana päivänä Helsinki tulvii loskaa ja likaista, hyhmäistä vettä, jota autot riemuissaan roiskuttelevat jalankulkijoiden housuille. Voi kiitos.
Lisäksi on pimeää, nahkeaa ja minua väsyttää. Koko ajan.
Näyttää siltä, että minulla ei tänä talvena ole juuri muuta kuin rahaa. Voisin lohduttautua edes shoppailemalla kivoja vaatteita, mutta eipä tietenkään. Olen liian paksu mahtuakseni mihinkään.
Kaikki on siis kerrassaan erinomaisesti. Onkohan kodin putkimies muuten niin pahanmakuista, kuin väitetään? Sitä olisi vielä jäljellä...
Lisäksi on pimeää, nahkeaa ja minua väsyttää. Koko ajan.
Näyttää siltä, että minulla ei tänä talvena ole juuri muuta kuin rahaa. Voisin lohduttautua edes shoppailemalla kivoja vaatteita, mutta eipä tietenkään. Olen liian paksu mahtuakseni mihinkään.
Kaikki on siis kerrassaan erinomaisesti. Onkohan kodin putkimies muuten niin pahanmakuista, kuin väitetään? Sitä olisi vielä jäljellä...
lauantaina, tammikuuta 06, 2007
Se selvitys
Niin. Ei varmaan olisi pitänyt kirjoittaa edellistä juttua, mutta tehty mikä tehty. Minulla vain nyt oli töissä kuolettavan tylsää ja ajattelin kokeilla, voisinko kirjoittaa jutun, joka on raameiltaan kunnossa, mutta asiasisällöltään pelkkää naurettavaa roskaa - ja huomaisiko kukaan. Näin myöhemmin ajateltuna idea ei kuulosta enää kovin hauskalta vaan minkäs teet...
Laitan nyt varmemmaksi vakuudeksi varsinaiset mielipiteeni tähän.
1.) H&M ja pedofilia
Tässä asiassa olen kyllä enemmistön kannalta enkä linkittäisi edes seksikkäimpiä mainoskuvia pedofiliaan. Kuten Pekka Eskimokin tuolla edellisen kommenteissa totesi, pedofilia on kiinnostusta lapsiin. Teini, joka pukeutuu houkuttelevasti, ei kiihota pedofiilia vaan miehiä, jotka ovat kiinnostuneita nuorista naisista. Näin ollen en usko, että seksin kylläisten mainoskuvien kieltäminen vaikuttaisi pedofilian suhteen suuntaan tai toiseen. Eikä niitä mielestäni voi kieltää sillä perusteella, että "ei ole todistettu, etteivät ne vaikuta". Kyseinen peruste on täysin mielivaltainen, jolla voitaisiin perustella ihan minkä hyvänsä poistaminen, koska juuri mistään ei ole todistettu, että se ei vaikuttaisi pedofiliaan lisäävästi.
2.) Miehet ja lapset
Pedofiileistä suurin osa on miehiä, totta. Suurin osa miehistä ei kuitenkaan ole pedofiilejä. Yhteisö, joka alkaa suhtautua kaikkiin miehiin pelolla ja hysterialla, koska pieni osa miehistä käyttää hyväkseen lapsia, ei ole mielestäni terve yhteisö. Terve yhteisö ei kiellä isää olemasta kahden yli kolmivuotiaan tyttärensä kanssa eikä miestä istumasta bussiin lapsen viereen. Terve yhteisö kyllä varautuu uhkaan, mutta se ei tee sitä pelkäämällä kaikkia miehiä vaan esimerkiksi tarkistamalla kaikkien lasten kanssa työskentelevien taustat, rapsauttamalla kovempia tuomioita pedofiliasta ja varoittamalla lapsia esim. namusedistä. Loppujen lopuksi pedofiileissä on aika paljon lasten sukulaisia, isiä,isäpuoli,setiä,enoja,isoisiä (ei tahdo sanoa, että suuri osa miessukulaisista olisi pedofiileja vaan että siinä pedofiilien pienessä joukossa on kohtuullinen otansa uhriensa sukulaisia). Ei sukulaisilta voida suojella istumakielloilla - en edes kunnolla tiedä, millä muulla voitaisiin kuin että lasten kanssa tekemisissä olevien olisi vain syytä olla valppaina. Toisaalta, heidän olisi myös oltava valppaina sen puolesta, etteivät syytä aiheetta. Voidaan olettaa, että aiheettomia syytöksiä tapahtuu väistämättä jonkin verran, mutta niiden määrä tulisi pitää niin alhaalla kuin mahdollista. Pedofilia on rikoksista ehkä leimaavin; siitä ei pääse eroon, vaikka syyttömyys olisi kiveenkirjoitettu. Muiden silmissä pedofiliasta syytetty on lopun ikäänsä pedofiili ja se on omiaan tuhoamaan kenen hyvänsä elämän.
3.) Eroottisten mainoskuvien kielto
Tähän vastaisin kyllä ja itse asiassa osittain lastensuojelullisin perusteinkin. Kyse ei kuitenkaan ole pedofiliasta (itse asiassa ennen Närettä en ollut edes ajatellutkaan, että hennesin eroottisilla mainoksilla voisi olla yhteys pedofiliaan) vaan siitä, että lapsille suunnatussa mainonnassa ei saisi olla erityisemmin seksiä ja kadunvarsimainonta lasketaan lapsiin kohdistuvaksi mainonnaksi. Tämä johtuu ihan siitä, että lapsi ei voi niitä mainoksia kaupungilla välttää, oli hän kohderyhmää eli ei. Elämättömällä oli tähän liittyen loistava huomio Benropen blogissa; nykyään lapset eivät juurikaan näe "normaalia" seksiä vanhempiensa välillä vaan muodostavat kuvan seksistä juuri mainosten, elokuvien, pornon yms. avulla. En oikein tiedä, miten tätä voisi muuttaa, mutta hyvältä se ei kuulosta.
Oma lehmä on silti suurempi; minusta aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus itse päättää, milloin hän katsoo erotiikkaa ja milloin ei. Jos kaduilla on valtavia mainosplakaatteja, joissa nainen keskistelee pikkupikkuliiveissä selkeästi eroottisessa asennossa orgastinen ilme kasvoillaan, ihmiseltä viedään se oikeus valita itse, milloin katsoo seksiä ja milloin ei. On vähän liikaa vaadittu, että ihmiset pysyisivät kodeissaan esim. Hennesin mainoskampanjan aikana.
Tämä on tietysti jossain määrin veteen piirretty viiva. Kyse ei nimittäin ole minun mielestäni alusvaatemainoksista sinänsä vaan nimenomaan eroottisista alusvaatemainoksista. Nykyiset Beartin kuvat eivät mielestäni menisi hyökkäävän erotiikan piikkiin eivätkä mene esim. Lindexin tai Seppälän alusvaatemainokset. Dove on mainostanut televisiossa voiteitaan alusvaatteisillaan olevilla naisilla, mutta ne naiset eivät näyttäydy "tule ja pane mua" -naisina vaan naisina, joilla on keskenään hauskaa. Minua vaivasi aikoinaan se Hennesin muutaman vuoden takainen mainoskampanja, jossa naiset tosiaan näyttivät siltä, kuin kerjäisivät kyrpää sisäänsä juuri NYT.
4.) Lapset, nuoret ja seksi
Tyttöjen pukeutumisen seksualisoituminen kyllä huolettaa minua. Ei niinkään siksi, että ajattelisin sen houkuttelevan pedofiileja vaan siksi, mitä se tekee nuorille tytöille. Jos ja kun alle kymmenkesäisille kaupataan seksikkäitä bikinejä, siinä on minusta jotain mätää. Mitä se lapsi laittaa bikineihin? ketä varten se pukeutuu kuin ala-ikäinen Pamela? Mutta ennen kaikkea, kuka ihme niitä vetimiä ostaa?! Meinaan, alle kymmenkesäinen ei pukeudu itse vaan vanhemmat ostavat ne vaatteet. Lapsi mahdollisesti osallistuu valintoihin, mutta lopullisen päätöksen tekevät vanhemmat. Jotkut vanhemmat siis pukevat tyttönsä pieniksi seksipommeiksi. Miksi?!
Tähän ehkä liittyy tietyllä tavalla se heittoni äijien saunailloista. On totta, etten tiedä, mitä niistä puhutaan. Olen kuitenkin hengaillut irkkikanavalla, jolla aikuiset miehet kuolaavat irc-gallerian ala-ikäisiä teinityttöjä. Ei se ole sinänsä väärin, mutta minusta se on jollain tasolla hyvin vastenmielistä, kun aikuiset äijät läähättävät 15-vuotiaiden perään. Eikä kyse ole siitä, että aikuiset miehet pitäisivät teinejä kiihottavina - se ei ole minusta vastenmielistä - vaan siitä, että nämä äijät läähättävät, kuolaavat ja ulvovat näistä tytöistä irkkikanavalla. Mutta, tämä on tietysti oma henkilökohtainen tunnejuttuni ja toistaiseksi minulla lienee oikeus pitää vastenmielisenä sitä, mitä ikinä haluankaan.
Mutta, äijät kuolaavat varmaan siksikin, että teinit pukeutuvat ja poseeraavat seksikkäästi. En oikein tiedä, onko se hyvä asia. En tiedä, mistä malli tulee. En tiedä, kumpi on ikävämpää; se, että teini tälläytyy seksipupuksi vai se, että äijänkoriläät tulevat sitten kourimaaan ja/tai kommentoimaan tätä teiniä. Käsittääkseni aika moni teini hakeekin tuolla hyväksyntää. Kun saa huomiota aikuisilta miehiltä, sitä on itsekin aika aikuinen ja hyvä tyyppi. Olen myös ymmärtänyt, että aika moni myöhemmin katuu teini-ikänsä sekoiluja, eritoten, jos niihin kuuluu seksi aikuisen kanssa. Ja aikuisella tarkoitan nyt "selkeästi aikuista" - en osaa asettaa selviä ikärajoja, mutta esim. yhdistelmä 30-vuotias mies ja 15-vuotias tyttö on minusta epäilyttävä.
Laitan nyt varmemmaksi vakuudeksi varsinaiset mielipiteeni tähän.
1.) H&M ja pedofilia
Tässä asiassa olen kyllä enemmistön kannalta enkä linkittäisi edes seksikkäimpiä mainoskuvia pedofiliaan. Kuten Pekka Eskimokin tuolla edellisen kommenteissa totesi, pedofilia on kiinnostusta lapsiin. Teini, joka pukeutuu houkuttelevasti, ei kiihota pedofiilia vaan miehiä, jotka ovat kiinnostuneita nuorista naisista. Näin ollen en usko, että seksin kylläisten mainoskuvien kieltäminen vaikuttaisi pedofilian suhteen suuntaan tai toiseen. Eikä niitä mielestäni voi kieltää sillä perusteella, että "ei ole todistettu, etteivät ne vaikuta". Kyseinen peruste on täysin mielivaltainen, jolla voitaisiin perustella ihan minkä hyvänsä poistaminen, koska juuri mistään ei ole todistettu, että se ei vaikuttaisi pedofiliaan lisäävästi.
2.) Miehet ja lapset
Pedofiileistä suurin osa on miehiä, totta. Suurin osa miehistä ei kuitenkaan ole pedofiilejä. Yhteisö, joka alkaa suhtautua kaikkiin miehiin pelolla ja hysterialla, koska pieni osa miehistä käyttää hyväkseen lapsia, ei ole mielestäni terve yhteisö. Terve yhteisö ei kiellä isää olemasta kahden yli kolmivuotiaan tyttärensä kanssa eikä miestä istumasta bussiin lapsen viereen. Terve yhteisö kyllä varautuu uhkaan, mutta se ei tee sitä pelkäämällä kaikkia miehiä vaan esimerkiksi tarkistamalla kaikkien lasten kanssa työskentelevien taustat, rapsauttamalla kovempia tuomioita pedofiliasta ja varoittamalla lapsia esim. namusedistä. Loppujen lopuksi pedofiileissä on aika paljon lasten sukulaisia, isiä,isäpuoli,setiä,enoja,isoisiä (ei tahdo sanoa, että suuri osa miessukulaisista olisi pedofiileja vaan että siinä pedofiilien pienessä joukossa on kohtuullinen otansa uhriensa sukulaisia). Ei sukulaisilta voida suojella istumakielloilla - en edes kunnolla tiedä, millä muulla voitaisiin kuin että lasten kanssa tekemisissä olevien olisi vain syytä olla valppaina. Toisaalta, heidän olisi myös oltava valppaina sen puolesta, etteivät syytä aiheetta. Voidaan olettaa, että aiheettomia syytöksiä tapahtuu väistämättä jonkin verran, mutta niiden määrä tulisi pitää niin alhaalla kuin mahdollista. Pedofilia on rikoksista ehkä leimaavin; siitä ei pääse eroon, vaikka syyttömyys olisi kiveenkirjoitettu. Muiden silmissä pedofiliasta syytetty on lopun ikäänsä pedofiili ja se on omiaan tuhoamaan kenen hyvänsä elämän.
3.) Eroottisten mainoskuvien kielto
Tähän vastaisin kyllä ja itse asiassa osittain lastensuojelullisin perusteinkin. Kyse ei kuitenkaan ole pedofiliasta (itse asiassa ennen Närettä en ollut edes ajatellutkaan, että hennesin eroottisilla mainoksilla voisi olla yhteys pedofiliaan) vaan siitä, että lapsille suunnatussa mainonnassa ei saisi olla erityisemmin seksiä ja kadunvarsimainonta lasketaan lapsiin kohdistuvaksi mainonnaksi. Tämä johtuu ihan siitä, että lapsi ei voi niitä mainoksia kaupungilla välttää, oli hän kohderyhmää eli ei. Elämättömällä oli tähän liittyen loistava huomio Benropen blogissa; nykyään lapset eivät juurikaan näe "normaalia" seksiä vanhempiensa välillä vaan muodostavat kuvan seksistä juuri mainosten, elokuvien, pornon yms. avulla. En oikein tiedä, miten tätä voisi muuttaa, mutta hyvältä se ei kuulosta.
Oma lehmä on silti suurempi; minusta aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus itse päättää, milloin hän katsoo erotiikkaa ja milloin ei. Jos kaduilla on valtavia mainosplakaatteja, joissa nainen keskistelee pikkupikkuliiveissä selkeästi eroottisessa asennossa orgastinen ilme kasvoillaan, ihmiseltä viedään se oikeus valita itse, milloin katsoo seksiä ja milloin ei. On vähän liikaa vaadittu, että ihmiset pysyisivät kodeissaan esim. Hennesin mainoskampanjan aikana.
Tämä on tietysti jossain määrin veteen piirretty viiva. Kyse ei nimittäin ole minun mielestäni alusvaatemainoksista sinänsä vaan nimenomaan eroottisista alusvaatemainoksista. Nykyiset Beartin kuvat eivät mielestäni menisi hyökkäävän erotiikan piikkiin eivätkä mene esim. Lindexin tai Seppälän alusvaatemainokset. Dove on mainostanut televisiossa voiteitaan alusvaatteisillaan olevilla naisilla, mutta ne naiset eivät näyttäydy "tule ja pane mua" -naisina vaan naisina, joilla on keskenään hauskaa. Minua vaivasi aikoinaan se Hennesin muutaman vuoden takainen mainoskampanja, jossa naiset tosiaan näyttivät siltä, kuin kerjäisivät kyrpää sisäänsä juuri NYT.
4.) Lapset, nuoret ja seksi
Tyttöjen pukeutumisen seksualisoituminen kyllä huolettaa minua. Ei niinkään siksi, että ajattelisin sen houkuttelevan pedofiileja vaan siksi, mitä se tekee nuorille tytöille. Jos ja kun alle kymmenkesäisille kaupataan seksikkäitä bikinejä, siinä on minusta jotain mätää. Mitä se lapsi laittaa bikineihin? ketä varten se pukeutuu kuin ala-ikäinen Pamela? Mutta ennen kaikkea, kuka ihme niitä vetimiä ostaa?! Meinaan, alle kymmenkesäinen ei pukeudu itse vaan vanhemmat ostavat ne vaatteet. Lapsi mahdollisesti osallistuu valintoihin, mutta lopullisen päätöksen tekevät vanhemmat. Jotkut vanhemmat siis pukevat tyttönsä pieniksi seksipommeiksi. Miksi?!
Tähän ehkä liittyy tietyllä tavalla se heittoni äijien saunailloista. On totta, etten tiedä, mitä niistä puhutaan. Olen kuitenkin hengaillut irkkikanavalla, jolla aikuiset miehet kuolaavat irc-gallerian ala-ikäisiä teinityttöjä. Ei se ole sinänsä väärin, mutta minusta se on jollain tasolla hyvin vastenmielistä, kun aikuiset äijät läähättävät 15-vuotiaiden perään. Eikä kyse ole siitä, että aikuiset miehet pitäisivät teinejä kiihottavina - se ei ole minusta vastenmielistä - vaan siitä, että nämä äijät läähättävät, kuolaavat ja ulvovat näistä tytöistä irkkikanavalla. Mutta, tämä on tietysti oma henkilökohtainen tunnejuttuni ja toistaiseksi minulla lienee oikeus pitää vastenmielisenä sitä, mitä ikinä haluankaan.
Mutta, äijät kuolaavat varmaan siksikin, että teinit pukeutuvat ja poseeraavat seksikkäästi. En oikein tiedä, onko se hyvä asia. En tiedä, mistä malli tulee. En tiedä, kumpi on ikävämpää; se, että teini tälläytyy seksipupuksi vai se, että äijänkoriläät tulevat sitten kourimaaan ja/tai kommentoimaan tätä teiniä. Käsittääkseni aika moni teini hakeekin tuolla hyväksyntää. Kun saa huomiota aikuisilta miehiltä, sitä on itsekin aika aikuinen ja hyvä tyyppi. Olen myös ymmärtänyt, että aika moni myöhemmin katuu teini-ikänsä sekoiluja, eritoten, jos niihin kuuluu seksi aikuisen kanssa. Ja aikuisella tarkoitan nyt "selkeästi aikuista" - en osaa asettaa selviä ikärajoja, mutta esim. yhdistelmä 30-vuotias mies ja 15-vuotias tyttö on minusta epäilyttävä.
perjantaina, tammikuuta 05, 2007
Pedofiili iskee
Kun Blogistanissa (kuinka kommunistinen nimi!) tapahtuu, rientää paikalle kostajamme mustassa viitassaan ja puputossuissaan (kostajan on huolehdittava terveydestään ja pidettävä jalkansa lämpiminä). Tällä kertaa kostaja yhdellä viittansa liepeen liehautuksella tarttuu kuohuvaan lasiin ja ryystää sen tyhjäksi.
No, se tajunnanvirrasta. Sitten asiaa; alusvaatteita ja pedofiliaa on käsitelty siellä, täällä ja senkin päällä – viittaamatta siis itse Siihen – hyvinkin kiihkeästi. Potin räjäytti Saara, joka kirjoituksessaan paheksui Mitvitin aikaisempaa tunnelmointia siitä, mitä pedofiliahysteria miehille voi aiheuttaa. Mitvit iski takaisin tahattomina tukijoinaan Eräs Saara ja Benrope. (Tai mistäs minä tietäisin, mitä yya-sopimuksia Blogistaniassa solmitaan.)
Huh! Tulipahan linkitettyä! Ja sitten lusikka soppaan.
Mielestäni lastensuojelun on mentävä kaiken edelle. Tietysti on hiukan liioiteltua esimerkiksi se, että Israelissa ortodoksijuutalainen isä ei saisi olla yli kolmivuotiaan tyttärensä kanssa enää kahden keskenään tai että aikuinen mies ei saisi bussissa istua lapsen viereen, mutta ikävä tosiasia on, että suuri leijonanosa pedofiileistä on miehiä. Tällöin on minusta melko ymmärrettävää, että äidit pelkäävät nimenomaan miehiä ja suojelevat lapsiaan heiltä.
Osa sitä suojelua on seksin siivoaminen toreilta ja turuilta. Nykyään lastenosastoillakin kaupataan jo sieviä bikineitä ja yhä nuorempien tytöntylleröiden oletetaan miellyttävän miesten silmää. Hennesin mainoksilla on epäilemättä osuutensa tähän. Onhan Emmanuelle Beart eittämättömän kaunis nainen, mutta ei ole sopivaa esitellä häntä alusvaatteisillaan mallina nuorille tyttölapsille. Paitsi että nainen on näissä mainoksissa puettu miestä miellyttääkseen, hänet on myös asetettu miehen katseen kohteeksi; nainen on objeksi, miehen haluja varten oleva nukke. Tähän me siis lapsemme kasvatamme, miehen seksileluiksi. Ja sitähän sanotaan, että sellainen tytär millainen äiti; lapset katsovat väistämättä meistä mallia ja nähdessään, kuinka nainen ostaa seksillä hyväksyntää miehiltä, tyttö alkaa tehdä sitä myös. Ei varmaan mene kauaa, kun kymmenkesäisille ryhdytään kaupittelemaan korseletteja ja stay up –sukkia.
Mitä tulee miehiin, miesten tulisi nyt vain hyväksyä se, että he ovat seksin suhteen väkivaltaisempi ja tuhoavampi sukupuoli ja sen vuoksi myös viattomat miehet joutuvat kärsimään niistä rikoksista, joita heidän ilkeämmät sukupuolensa edustajat tekevät. Miehet ovat ne, jotka harjoittavat seksuaalista väkivaltaa sekä naisia, tyttöjä, poikia että jopa toisia miehiä kohtaan.
Pahinta on, että yhä nuorempien ja nuorempien tyttöjen himoitsemisesta tulee yhtä sallitumpaa ja sallitumpaa. Äijät kertovat keskinäisissä saunailloissaan rasvaisia vitsejä naapurin, kuinka himottaisi tuikkia sitä naapurin 16-vuotiasta, surffaavat netissä etsimässä kuvia, joita pahasta maailmasta ymmärtämättömät tytöt ovat uskaltaneet nettiin laittaa ja kourivat törkeästi 14-kesäisten rintoja ja takapuolia. Jos tyttö sattuu olemaan vähän varhaiskypsä, joku setä tulee takuulla tuijottelemaan ja kommentoimaan hänen rintojaan.
Ihan oikeasti miehet, ettekö te häpeä? Millainen perverssi kourii 14-vuotiasta ja vieläpä kehuskelee sillä kavereilleen? Siitä ei ole enää pitkä matka siihen, kun himoitaan vieläkin nuorempia tyttöjä ja koska miehet selkeästi hallitsevat impulssinsa niin huonosti, himot purkautuvat usein teoiksi. Mielenkiintoista on myös se, kuinka kiihkeästi juuri miehet puolustavat näitä katujen pornokuvia. Jos he eivät niitä tarkkailisi eivätkä niistä kiihottuisi, miksi sillä on heille niin suuri merkitys, että kuvat pysyvät? Eivätkö miehet voi tehdä tätä pientä uhrausta edes lasten takia?
Kyllä Näre oli oikeassa, Hennesin kampanja on hyvin piilopedofiilinen ihan mallin iästä huolimatta. Eikä Beart edes näytä niissä kuvissa ikäiseltään.
No, se tajunnanvirrasta. Sitten asiaa; alusvaatteita ja pedofiliaa on käsitelty siellä, täällä ja senkin päällä – viittaamatta siis itse Siihen – hyvinkin kiihkeästi. Potin räjäytti Saara, joka kirjoituksessaan paheksui Mitvitin aikaisempaa tunnelmointia siitä, mitä pedofiliahysteria miehille voi aiheuttaa. Mitvit iski takaisin tahattomina tukijoinaan Eräs Saara ja Benrope. (Tai mistäs minä tietäisin, mitä yya-sopimuksia Blogistaniassa solmitaan.)
Huh! Tulipahan linkitettyä! Ja sitten lusikka soppaan.
Mielestäni lastensuojelun on mentävä kaiken edelle. Tietysti on hiukan liioiteltua esimerkiksi se, että Israelissa ortodoksijuutalainen isä ei saisi olla yli kolmivuotiaan tyttärensä kanssa enää kahden keskenään tai että aikuinen mies ei saisi bussissa istua lapsen viereen, mutta ikävä tosiasia on, että suuri leijonanosa pedofiileistä on miehiä. Tällöin on minusta melko ymmärrettävää, että äidit pelkäävät nimenomaan miehiä ja suojelevat lapsiaan heiltä.
Osa sitä suojelua on seksin siivoaminen toreilta ja turuilta. Nykyään lastenosastoillakin kaupataan jo sieviä bikineitä ja yhä nuorempien tytöntylleröiden oletetaan miellyttävän miesten silmää. Hennesin mainoksilla on epäilemättä osuutensa tähän. Onhan Emmanuelle Beart eittämättömän kaunis nainen, mutta ei ole sopivaa esitellä häntä alusvaatteisillaan mallina nuorille tyttölapsille. Paitsi että nainen on näissä mainoksissa puettu miestä miellyttääkseen, hänet on myös asetettu miehen katseen kohteeksi; nainen on objeksi, miehen haluja varten oleva nukke. Tähän me siis lapsemme kasvatamme, miehen seksileluiksi. Ja sitähän sanotaan, että sellainen tytär millainen äiti; lapset katsovat väistämättä meistä mallia ja nähdessään, kuinka nainen ostaa seksillä hyväksyntää miehiltä, tyttö alkaa tehdä sitä myös. Ei varmaan mene kauaa, kun kymmenkesäisille ryhdytään kaupittelemaan korseletteja ja stay up –sukkia.
Mitä tulee miehiin, miesten tulisi nyt vain hyväksyä se, että he ovat seksin suhteen väkivaltaisempi ja tuhoavampi sukupuoli ja sen vuoksi myös viattomat miehet joutuvat kärsimään niistä rikoksista, joita heidän ilkeämmät sukupuolensa edustajat tekevät. Miehet ovat ne, jotka harjoittavat seksuaalista väkivaltaa sekä naisia, tyttöjä, poikia että jopa toisia miehiä kohtaan.
Pahinta on, että yhä nuorempien ja nuorempien tyttöjen himoitsemisesta tulee yhtä sallitumpaa ja sallitumpaa. Äijät kertovat keskinäisissä saunailloissaan rasvaisia vitsejä naapurin, kuinka himottaisi tuikkia sitä naapurin 16-vuotiasta, surffaavat netissä etsimässä kuvia, joita pahasta maailmasta ymmärtämättömät tytöt ovat uskaltaneet nettiin laittaa ja kourivat törkeästi 14-kesäisten rintoja ja takapuolia. Jos tyttö sattuu olemaan vähän varhaiskypsä, joku setä tulee takuulla tuijottelemaan ja kommentoimaan hänen rintojaan.
Ihan oikeasti miehet, ettekö te häpeä? Millainen perverssi kourii 14-vuotiasta ja vieläpä kehuskelee sillä kavereilleen? Siitä ei ole enää pitkä matka siihen, kun himoitaan vieläkin nuorempia tyttöjä ja koska miehet selkeästi hallitsevat impulssinsa niin huonosti, himot purkautuvat usein teoiksi. Mielenkiintoista on myös se, kuinka kiihkeästi juuri miehet puolustavat näitä katujen pornokuvia. Jos he eivät niitä tarkkailisi eivätkä niistä kiihottuisi, miksi sillä on heille niin suuri merkitys, että kuvat pysyvät? Eivätkö miehet voi tehdä tätä pientä uhrausta edes lasten takia?
Kyllä Näre oli oikeassa, Hennesin kampanja on hyvin piilopedofiilinen ihan mallin iästä huolimatta. Eikä Beart edes näytä niissä kuvissa ikäiseltään.
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Ettäs tiedätte
Ja minähän en panis ketään, ettäs tiedätte!
Paitsi ehkä Ken Watanabea ja sitäkin vain sillä ehdolla, että se suostuisi käyttämään samurai-asua.
Paitsi ehkä Ken Watanabea ja sitäkin vain sillä ehdolla, että se suostuisi käyttämään samurai-asua.
Lahjatta jäänyt
Mitä xittua?! Olen tässä lueskellut, kuinka bloggaajat saavat toisilta bloggaajilta ja lukijoilta joulukortteja ja -lahjoja. Entä minä?! En minä saanut yhtään korttia yhdeltäkään bloggaajalta, lahjoista nyt puhumattakaan. Ja minulla oli synttäritkin 30.12. eikä silloinkaan herunut. Mikä huutava vääryys! Tiesin, että te vihaatte minua kaikki, tiesin sen!
Nyt se suklaarasia tänne niinku olis jo, PERKELE!
Nyt se suklaarasia tänne niinku olis jo, PERKELE!
Vaatimatonta raivoa työpaikalla
Niin, muistakaamme myös se, että tänäkään vuonna opiskelijalle ei heru lisää rahaa. Eiväthän opiskelijat tarvitse rahaa, he elävät tenttikirjoilla ja nuoruuden innolla (tämänkö takia tunnen itseni tänään niin... ortodoksiksi?).
Olen tällä hetkellä kokopäivätöissä ja saan ihan mukavasti palkkaa huomioon ottaen ikäni, työkokemukseni ja koulutustasoni. Erityisen riemastuttavaa on se, että tästä palkasta minun on nyt maksettava Kelalle yli 1500e maaliskuun loppuun mennessä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olin niin törkeä sika, että tein viime vuonna paljon enemmän töitä kuin on opiskelijalle eduksi. Opiskelija ei saa ylittää tiettyä elintasoa ilman, että hänen on siirryttävä kokopäivätöihin. Jollekulle voi tulla yllätyksenä, että kokopäivätyö ihan oikeasti haittaa opiskelua.
Koko opiskelijoiden tilanne on absurdi. Päättäjien tahto näyttää olevan seuraava:
1.)keväällä lukiolainen pänttää pääsykokeisiin ja putkahtaa ulos lukiosta
2.)samana syksynä ex-lukiolainen aloittaa opiskelijana jossain laitoksessa
3.)opiskelija valmistuu oikein nopeasti (maisteriksi viidessä vuodessa, mutta jos on nopeampi, hyvä juttu)
4.)vastavalmistunut maisteri sukeltaa työelämään.
Kohdassa 1. mainitaan lukiolaiset tietystä syystä; lukiolaiset ovat "eliittiä", sillä heidän oletetaan suunnistavan suoraan korkeakouluihin. Yleisesti myönnetään, että suoraan yläasteelta ammattikouluihinkin siirtyviä tarvitaan, mutta heihin suhtaudutaan vähän kuin roskaväkeen; amiksiin menevät vain ne, jotka ovat liian pöllöjä jatkaakseen lukion kautta korkeakouluun. Koska suomalaisten ykköshyve on koulutus, sitä arvostetaan yli kaiken. Lukiolainen on automaattisesti parempi kuin amislainen ja yliopistossa opiskeleva suorastaan puolijumala - siitäkin huolimatta, että ompelualan amislainen avaa aikanaan yrityksen ja tienaa itse rahansa, kun taas herra humanisti (pääaine: uskontotiede, suuntautumisena feministinen uskontotiede ja muinaisukosnnot; sivuaineet: folkloristiikka, swahili ja kieliteoria) päätyy kortistoon tai vähintäänkin jonnekin muualle kuin sille alalle, jolle hänet kalliisti koulutettiin.
Suurin murhe on kuitenkin peikko nimeltä "välivuosi". Kakkoskohdan mukaan sellaista ei saa viettää. Eijei, uudenuutukainen lukiolainen ponnahtaa ulos lukioputkesta vain kiiruhtaakseen kiireen vilkkaa opintoputkeen. Välivuoden uhkana nimittäin se, että lukiolainen harhautuu matkallaan opintoputkeen; pahimmillaan hän ei koskaan päädy sinne keksittyään, että muutakin voi tehdä. Kun lukiolaisia pelotellaan välivuodella ensimmäisistä koulupäivistä lähtien ja kun pääsykokeissa tuoreet ylioppilaat saavat lisäpisteitä, sivuutetaan tylysti se, että välivuosi tai muutama voi säästää yksilölle ja yhteiskunnalle sekä voimia, aikaa että rahaa. Kovin moni ei lukion jälkeenkään ole varma, mitä haluaisi tehdä. Sitä haetaan alalle, joka on superhypertrendikäs ja kiva, todetaan parin vuoden kuluttua, että tämä on pyllystä, vaihdetaan tiedekuntaa ja aloitetaan alusta. Tämä ihan faktisesti pidentää opintoaikaa ja maksaa yhteiskunnalle rahaa. Opiskelija taas vittuuntuu ja turhautuu, ja pahimmillaan lyö koko homman läskiksi ja karkaa töihin. Moikka.
Tietenkään aina ei käy näin, ei välivuosi ole välttämätön. Ongelma vain on, että se on demonisoitu ikiaikaiseksi pahaksi, jota vastaan on kaikin voimin taisteltava. Välivuosi antaa opiskelijalle mahdollisuuden arvioida, mitä hän tahtoo tulevaisuudessa tehdä, kokeilla eri suuntalinjoja ja kenties ansaita hiukan pesämunaa opintoja varten. Itse vietin välivuoteni Englannissa au pairina. Välivuoteni ansiosta fysiikan opinnot vaihtuivat uskontotieteen opintoihin, opin puhumaan ja lukemaan sujuvasti englantia (arvokas taito ihmiselle, joka ei sitä koulussa opiskellut) ja tutustuin elämään ulkomailla.
Kohdassa 3.) mennään jo sisälle yliopistoon. Itse aloitin opintoni intoa puhkuen vain todetakseni, että yliopisto on viidakko, jossa vain vahvat selviävät. Jos opiskelija putosi kelkasta, kukaan ei tule ovelle kolkuttamaan. Ainoastaan Kela muistaa inisemällä riittämättömästä opintoviikkomäärästä ja Hoas uhkaa irtisanoa kämpän. Toki ihmisellä on vastutta omista tekosistaan ja tekemättä jättämisistään, mutta silti kuvittelisi, että yliopistolla on jonkinlaista intressiä huolehtia opiskelijoistaan; se nimittäin saa rahaa kustakin valmistuneesta. Sen sijaan opiskelijan silmin yliopisto on valtava monumentti, alati muotoaan ja väriään vaihtava, josta ei ota selvää monivuotinen tutkijakaan. Jokunen vuosi sitten yliopisto otti käyttöönsä Alma-portaalin, jonne kaikki tieto yliopistosta on pakattu. Ongelma vain on, että se tieto on pakattu niin taitavasti piiloon eri linkkien taa, että keskiverto-opiskelija vaipuu psykoosiin. Lienee turha mainitakaan, että vältän almaa kuin ruttoa ja kaivan tarvitsemani tiedot monen mutkan kautta yliopiston yleisiltä sivuilta.
Myös "mahdollisimman nopeasti valmistuminen" kilisyttää hälytyskelloja opiskelijan päässä. Kuinka valmistutaan mahdollisimman nopeasti? No, tietenkin keskittymällä vain ja ainoastaan opintoihinsa. Opiskeluhan on opiskelijan "työtä" eikä hänen muuta työtä tekemän pidä. On ihan hutkimuksilla todettu ja varmennettu, että työssäkäynti opiskelun ohella hidastaa valmistumista.
No, mikä tässä mättää? Kuvitelkaa nyt itsekin: opiskelija painaa kokopäiväopintojen parissa eikä tee töitä -> tuki on pieni, varsinkin kalliiden asuntojen Helsingissä sillä on vaikea elää -> opiskelijaparka nälkiintyy, hätääntyy ja lamaantuu kroonisesta köyhyydestään -> opiskelija ratkaisee ongelman joko lopettamalla opinnot, käymällä vanhempiensa kukkarolla, elämällä puolisonsa siivellä tai menemällä töihin -> opinnot yleensä hidastuvat.
Toisin sanoen, nykyinen yhtälö, jossa tuki on maksimissaan 434e ja opiskelijan olisi valmistuttava oikein nopsaan, on yksinkertaisesti useimmille inhimillisesti mahdotonta. Valtiovalta ei tätä ymmärrä vaan heiluttaa keppiä: ette te saa mennä töihin. Ja liiasta työnteosta tietysti rangaistaan nyhtämällä opiskelijalta tukia takaisin. Tietysti järki sanoo, ettei kokopäivätöissä käyvä opiskelija tarvitse tukia. No, ei tarvitsekaan, mutta minäpä maksan takaisin vuoden takaisia tukia. Silloin en vielä tiennyt ansaitsevani näin paljon eikä se isolle firmalle sopinut, että aloitan työt vasta tammikuussa. Minulla on kyllä varaa maksaa tuet takaisin ja elellä pienessä solukämpässä, mutta se tässä ottaa kaaliin, että menin töihin nimenomaan nostaakseni elintasoani edes vähän. Nyt se ei nouse, koska joudun kiristämään suolivyötä maksaakseni tuet takaisin. Hurei!
No niin, nyt joku kiekaisee: opintolaina! Ei herramajee yksikään terve yksilö ota nykyään lainaa, ellei ole AIVAN pakko eivätkä opiskelijat ole sen epäterveempiä kuin muut. Opiskelijat myös laskelmoivat; lääkisläinen ottaa paljon todennäköisemmin lainaa kuin humanisti, koska paitsi että hänen työllistymisensä on monin verroin varmempaa, hän myös tulee saamaan parempaa palkkaa. Humanistit, kasvatustietelijät ynnä monien muiden alojen opiskelevat ennemmin nälkiintyvät kuin ottavat niskaansa peikon nimeltä Laina. Semminkin, kun valmistumisen jälkeen täytyy kuitenkin ostaa se kämppä ja auto ja ottaa lisää lainaa. Meikäläisen isä, joka täytti pari vuotta sitten 50, makseli lopetti opintolainansa maksamisen vasta muutama vuosi sitten. Ei. Ei. Ei. Ennemmin katuojaan kuin laina. Lama opetti sentään sen.
Helppoa sieltä Arkadianmäeltä on huudella lainoista, kun kansanedustajana voi ihan itse nostaa omaa palkkaansa, nauttia ties minkä sorttisista eduista ja vieläpä kansanedustajan eläkkeestä myöhemmin. Meidän muiden on valitettavasti otettava huomioon ns. elämän realiteetit.
Ja sitten se viimeinen kohta: suit sait sukkelaan työemon syliin. Niin, muutenhan homma on pihvi, bueno ja mycket bra, mutta voisitte näin muun huvin puutteessa näyttää minulle työnantajan, joka ottaa töihin sellaisen ihmisen, joka ei viiteen vuoteen ole tehnyt mitään töitä! Voin nyt ajan säästämiseksi kertoa, että sellaista työnantajaa ei ole. Eikä paljoa ole enää niitäkään, jotka antavat vain kesätöitä. Minunkin työpaikassani kesätyöläisten oletetaan olevan muuna aikana osa-aikatöissä.
Siis ihan oikeasti, missä satumaassa hallitus elelee? Meidän pitäisi opiskella tehokkaasti dieettiruokavalion voimin, valmistua superhypernopeasti, välttää työntekoa ja vielä jonkin todellisuuden nyrjähdyksen kautta työllistyä heti opintojen jälkeen! Mitä vittua?! Voisiko joku lähettää pari ohjusta sinne hallituksen pilvilinnaan? Täältä maasta käsin kuvio näyttää nimittäin niin erilaiselta, että me emme selkeästi elä samassa maassa tai edes samalla planeetalla.
Ei siinä vielä mitään, että opintotuki on, mitä on. Ei siinäkään, että elääkseen joutuu samalla käymään töissä. Jos hallitus reilusti myöntäisi, että tukea ei nosteta, menkää töihin, en naputtaisi. Mutta kun surkeaan elintasoon yhdistetään vielä se, että sitä ei saa nostaa, jotta pääsisi mahdollisimman äkkiä kortistoon, koska kokemattomana ei työllisty, alkavat meikäläisen korvat savuta. Ja pahasti. Kohta tulee uunituoreen toimistorakennuksen kolmas palohälytys ja tällä kertaa se EI ole aiheeton.
Ja kaiken huipuksi, opintoaikojen pituudesta siellä Arkadianmäellä määkivät ne lampaat ihmiset vaatteissa, jotka itse ovat kilpailleet pisimpään opiskelleen lusmun tittelistä!
Toivottavasti taivas putoa niiden niskaan. Tai edes luksusasunnon kattopaneeli.
Olen tällä hetkellä kokopäivätöissä ja saan ihan mukavasti palkkaa huomioon ottaen ikäni, työkokemukseni ja koulutustasoni. Erityisen riemastuttavaa on se, että tästä palkasta minun on nyt maksettava Kelalle yli 1500e maaliskuun loppuun mennessä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olin niin törkeä sika, että tein viime vuonna paljon enemmän töitä kuin on opiskelijalle eduksi. Opiskelija ei saa ylittää tiettyä elintasoa ilman, että hänen on siirryttävä kokopäivätöihin. Jollekulle voi tulla yllätyksenä, että kokopäivätyö ihan oikeasti haittaa opiskelua.
Koko opiskelijoiden tilanne on absurdi. Päättäjien tahto näyttää olevan seuraava:
1.)keväällä lukiolainen pänttää pääsykokeisiin ja putkahtaa ulos lukiosta
2.)samana syksynä ex-lukiolainen aloittaa opiskelijana jossain laitoksessa
3.)opiskelija valmistuu oikein nopeasti (maisteriksi viidessä vuodessa, mutta jos on nopeampi, hyvä juttu)
4.)vastavalmistunut maisteri sukeltaa työelämään.
Kohdassa 1. mainitaan lukiolaiset tietystä syystä; lukiolaiset ovat "eliittiä", sillä heidän oletetaan suunnistavan suoraan korkeakouluihin. Yleisesti myönnetään, että suoraan yläasteelta ammattikouluihinkin siirtyviä tarvitaan, mutta heihin suhtaudutaan vähän kuin roskaväkeen; amiksiin menevät vain ne, jotka ovat liian pöllöjä jatkaakseen lukion kautta korkeakouluun. Koska suomalaisten ykköshyve on koulutus, sitä arvostetaan yli kaiken. Lukiolainen on automaattisesti parempi kuin amislainen ja yliopistossa opiskeleva suorastaan puolijumala - siitäkin huolimatta, että ompelualan amislainen avaa aikanaan yrityksen ja tienaa itse rahansa, kun taas herra humanisti (pääaine: uskontotiede, suuntautumisena feministinen uskontotiede ja muinaisukosnnot; sivuaineet: folkloristiikka, swahili ja kieliteoria) päätyy kortistoon tai vähintäänkin jonnekin muualle kuin sille alalle, jolle hänet kalliisti koulutettiin.
Suurin murhe on kuitenkin peikko nimeltä "välivuosi". Kakkoskohdan mukaan sellaista ei saa viettää. Eijei, uudenuutukainen lukiolainen ponnahtaa ulos lukioputkesta vain kiiruhtaakseen kiireen vilkkaa opintoputkeen. Välivuoden uhkana nimittäin se, että lukiolainen harhautuu matkallaan opintoputkeen; pahimmillaan hän ei koskaan päädy sinne keksittyään, että muutakin voi tehdä. Kun lukiolaisia pelotellaan välivuodella ensimmäisistä koulupäivistä lähtien ja kun pääsykokeissa tuoreet ylioppilaat saavat lisäpisteitä, sivuutetaan tylysti se, että välivuosi tai muutama voi säästää yksilölle ja yhteiskunnalle sekä voimia, aikaa että rahaa. Kovin moni ei lukion jälkeenkään ole varma, mitä haluaisi tehdä. Sitä haetaan alalle, joka on superhypertrendikäs ja kiva, todetaan parin vuoden kuluttua, että tämä on pyllystä, vaihdetaan tiedekuntaa ja aloitetaan alusta. Tämä ihan faktisesti pidentää opintoaikaa ja maksaa yhteiskunnalle rahaa. Opiskelija taas vittuuntuu ja turhautuu, ja pahimmillaan lyö koko homman läskiksi ja karkaa töihin. Moikka.
Tietenkään aina ei käy näin, ei välivuosi ole välttämätön. Ongelma vain on, että se on demonisoitu ikiaikaiseksi pahaksi, jota vastaan on kaikin voimin taisteltava. Välivuosi antaa opiskelijalle mahdollisuuden arvioida, mitä hän tahtoo tulevaisuudessa tehdä, kokeilla eri suuntalinjoja ja kenties ansaita hiukan pesämunaa opintoja varten. Itse vietin välivuoteni Englannissa au pairina. Välivuoteni ansiosta fysiikan opinnot vaihtuivat uskontotieteen opintoihin, opin puhumaan ja lukemaan sujuvasti englantia (arvokas taito ihmiselle, joka ei sitä koulussa opiskellut) ja tutustuin elämään ulkomailla.
Kohdassa 3.) mennään jo sisälle yliopistoon. Itse aloitin opintoni intoa puhkuen vain todetakseni, että yliopisto on viidakko, jossa vain vahvat selviävät. Jos opiskelija putosi kelkasta, kukaan ei tule ovelle kolkuttamaan. Ainoastaan Kela muistaa inisemällä riittämättömästä opintoviikkomäärästä ja Hoas uhkaa irtisanoa kämpän. Toki ihmisellä on vastutta omista tekosistaan ja tekemättä jättämisistään, mutta silti kuvittelisi, että yliopistolla on jonkinlaista intressiä huolehtia opiskelijoistaan; se nimittäin saa rahaa kustakin valmistuneesta. Sen sijaan opiskelijan silmin yliopisto on valtava monumentti, alati muotoaan ja väriään vaihtava, josta ei ota selvää monivuotinen tutkijakaan. Jokunen vuosi sitten yliopisto otti käyttöönsä Alma-portaalin, jonne kaikki tieto yliopistosta on pakattu. Ongelma vain on, että se tieto on pakattu niin taitavasti piiloon eri linkkien taa, että keskiverto-opiskelija vaipuu psykoosiin. Lienee turha mainitakaan, että vältän almaa kuin ruttoa ja kaivan tarvitsemani tiedot monen mutkan kautta yliopiston yleisiltä sivuilta.
Myös "mahdollisimman nopeasti valmistuminen" kilisyttää hälytyskelloja opiskelijan päässä. Kuinka valmistutaan mahdollisimman nopeasti? No, tietenkin keskittymällä vain ja ainoastaan opintoihinsa. Opiskeluhan on opiskelijan "työtä" eikä hänen muuta työtä tekemän pidä. On ihan hutkimuksilla todettu ja varmennettu, että työssäkäynti opiskelun ohella hidastaa valmistumista.
No, mikä tässä mättää? Kuvitelkaa nyt itsekin: opiskelija painaa kokopäiväopintojen parissa eikä tee töitä -> tuki on pieni, varsinkin kalliiden asuntojen Helsingissä sillä on vaikea elää -> opiskelijaparka nälkiintyy, hätääntyy ja lamaantuu kroonisesta köyhyydestään -> opiskelija ratkaisee ongelman joko lopettamalla opinnot, käymällä vanhempiensa kukkarolla, elämällä puolisonsa siivellä tai menemällä töihin -> opinnot yleensä hidastuvat.
Toisin sanoen, nykyinen yhtälö, jossa tuki on maksimissaan 434e ja opiskelijan olisi valmistuttava oikein nopsaan, on yksinkertaisesti useimmille inhimillisesti mahdotonta. Valtiovalta ei tätä ymmärrä vaan heiluttaa keppiä: ette te saa mennä töihin. Ja liiasta työnteosta tietysti rangaistaan nyhtämällä opiskelijalta tukia takaisin. Tietysti järki sanoo, ettei kokopäivätöissä käyvä opiskelija tarvitse tukia. No, ei tarvitsekaan, mutta minäpä maksan takaisin vuoden takaisia tukia. Silloin en vielä tiennyt ansaitsevani näin paljon eikä se isolle firmalle sopinut, että aloitan työt vasta tammikuussa. Minulla on kyllä varaa maksaa tuet takaisin ja elellä pienessä solukämpässä, mutta se tässä ottaa kaaliin, että menin töihin nimenomaan nostaakseni elintasoani edes vähän. Nyt se ei nouse, koska joudun kiristämään suolivyötä maksaakseni tuet takaisin. Hurei!
No niin, nyt joku kiekaisee: opintolaina! Ei herramajee yksikään terve yksilö ota nykyään lainaa, ellei ole AIVAN pakko eivätkä opiskelijat ole sen epäterveempiä kuin muut. Opiskelijat myös laskelmoivat; lääkisläinen ottaa paljon todennäköisemmin lainaa kuin humanisti, koska paitsi että hänen työllistymisensä on monin verroin varmempaa, hän myös tulee saamaan parempaa palkkaa. Humanistit, kasvatustietelijät ynnä monien muiden alojen opiskelevat ennemmin nälkiintyvät kuin ottavat niskaansa peikon nimeltä Laina. Semminkin, kun valmistumisen jälkeen täytyy kuitenkin ostaa se kämppä ja auto ja ottaa lisää lainaa. Meikäläisen isä, joka täytti pari vuotta sitten 50, makseli lopetti opintolainansa maksamisen vasta muutama vuosi sitten. Ei. Ei. Ei. Ennemmin katuojaan kuin laina. Lama opetti sentään sen.
Helppoa sieltä Arkadianmäeltä on huudella lainoista, kun kansanedustajana voi ihan itse nostaa omaa palkkaansa, nauttia ties minkä sorttisista eduista ja vieläpä kansanedustajan eläkkeestä myöhemmin. Meidän muiden on valitettavasti otettava huomioon ns. elämän realiteetit.
Ja sitten se viimeinen kohta: suit sait sukkelaan työemon syliin. Niin, muutenhan homma on pihvi, bueno ja mycket bra, mutta voisitte näin muun huvin puutteessa näyttää minulle työnantajan, joka ottaa töihin sellaisen ihmisen, joka ei viiteen vuoteen ole tehnyt mitään töitä! Voin nyt ajan säästämiseksi kertoa, että sellaista työnantajaa ei ole. Eikä paljoa ole enää niitäkään, jotka antavat vain kesätöitä. Minunkin työpaikassani kesätyöläisten oletetaan olevan muuna aikana osa-aikatöissä.
Siis ihan oikeasti, missä satumaassa hallitus elelee? Meidän pitäisi opiskella tehokkaasti dieettiruokavalion voimin, valmistua superhypernopeasti, välttää työntekoa ja vielä jonkin todellisuuden nyrjähdyksen kautta työllistyä heti opintojen jälkeen! Mitä vittua?! Voisiko joku lähettää pari ohjusta sinne hallituksen pilvilinnaan? Täältä maasta käsin kuvio näyttää nimittäin niin erilaiselta, että me emme selkeästi elä samassa maassa tai edes samalla planeetalla.
Ei siinä vielä mitään, että opintotuki on, mitä on. Ei siinäkään, että elääkseen joutuu samalla käymään töissä. Jos hallitus reilusti myöntäisi, että tukea ei nosteta, menkää töihin, en naputtaisi. Mutta kun surkeaan elintasoon yhdistetään vielä se, että sitä ei saa nostaa, jotta pääsisi mahdollisimman äkkiä kortistoon, koska kokemattomana ei työllisty, alkavat meikäläisen korvat savuta. Ja pahasti. Kohta tulee uunituoreen toimistorakennuksen kolmas palohälytys ja tällä kertaa se EI ole aiheeton.
Ja kaiken huipuksi, opintoaikojen pituudesta siellä Arkadianmäellä määkivät ne lampaat ihmiset vaatteissa, jotka itse ovat kilpailleet pisimpään opiskelleen lusmun tittelistä!
Toivottavasti taivas putoa niiden niskaan. Tai edes luksusasunnon kattopaneeli.
Omaa Kokemusta väsyttää
Olen väsynyt ihmisiin. Olen väsynyt siihen, kuinka omat kokemukset ovat Pyhä Raamattu, Jumala, Jeesus, Buddha ja kaikki maailman jumaluudet ynnä pari esi-isää päälle eikä niiden ulkopuolella ole mitään, ei edes tyhjyyttä. Kun Oma Kokemus puhuu, koko maailman täytyy vaieta. Kun Oma Kokemus kiukuttelee ja heittäytyy lattialle potkimaan ja parkumaan, muiden täytyy vain ymmärtää, sillä Oma Kokemus -parka on kokenut kovia.
Olen väsynyt siihen, että jos joku on joskus kolauttanut päänsä vastakkaisen sukupuolen kanssa, vastakkainen sukupuoli on sen jälkeen demonisen Saatanan ruumiillistuma eikä sitä saa kyseenalaistaa, koska muuten tehdään vääryyttä Omalle Kokemukselle. Jos joku muu sanoo, että hänen Oma Kokemuksensa on eri mieltä, päänsä kolauttaneen Oma Kokemus heittäytyy kirkumaan ja ulvomaan - onhan loukkaus sentään sanoin kuvaamaton. Kun jonkun Oma Kokemus on, että juuri mitään ympäristön paineita ei ole ja normit ovat lähinnä hauska juttu, josta voi lukea antropologian kirjoista, kyseenalaistajat ovat vain väärässäolevia raukkaparkoja.
Oma Kokemus on jumala ja sinä olet hänen profeettansa.
Ja minä olen väsynyt. Niin kovin väsynyt.
Olen väsynyt siihen, että jos joku on joskus kolauttanut päänsä vastakkaisen sukupuolen kanssa, vastakkainen sukupuoli on sen jälkeen demonisen Saatanan ruumiillistuma eikä sitä saa kyseenalaistaa, koska muuten tehdään vääryyttä Omalle Kokemukselle. Jos joku muu sanoo, että hänen Oma Kokemuksensa on eri mieltä, päänsä kolauttaneen Oma Kokemus heittäytyy kirkumaan ja ulvomaan - onhan loukkaus sentään sanoin kuvaamaton. Kun jonkun Oma Kokemus on, että juuri mitään ympäristön paineita ei ole ja normit ovat lähinnä hauska juttu, josta voi lukea antropologian kirjoista, kyseenalaistajat ovat vain väärässäolevia raukkaparkoja.
Oma Kokemus on jumala ja sinä olet hänen profeettansa.
Ja minä olen väsynyt. Niin kovin väsynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
