Voi jumankekka?! Kenet täällä täytyy lahjoa, jotta pääsisi uimaan ilman, että lauma mummoja hönkii koko ajan niskaan??
Olen yrittänyt. Olen käynyt Yrjönkadulla, Pirkkolassa, Jakomäen uimahallissa, Tikkurilassa ja Mäkelänrinteen uimakeskuksessakin. Vaan ei. Menit ihan mihin aikaan tahansa, ennen tai jälkeen työpäivän, allas on täynnä hiljaa eteenpäin kelluvia mummoja ja paappoja tai supersulavasti tuhatta ja sataa kauhovia uimaseuralaisia. Valinnanvapaus on huikea; voit joko törmäillä kellukkeisiin tai jäädä pikajyrien alle. On näemmä mahdotonta yhdistää kokopäivätyö ja uiminen. Pitäisi valita jompikumpi.
Oi, missä, missä täällä kirotulla pääkaupunkiseudulla saisi uida rauhassa?!? Pitääkö minun ostaa oma uimahalli, vai?
tiistaina, maaliskuuta 20, 2007
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Turhia leikkauksia
Yle uutisoi tänään tapauksesta, jossa poikansa ympärileikkauttanut äiti oli joutunut hovioikeuteen saakka syytettynä pahoinpitelystä. Hovioikeus katsoi, että uskonnollisista syistä tehdyt ympärileikkaukset eivät ole lainvastaisia.
Toisin sanoen, uskonnollisista syistä vanhemmat saavat aiheuttaa pojilleen pysyviä ruumiin vammoja ja silpoa heitä. Minusta linjaus on jokseenkin älytön. Kuinka voi olla, että kenelläkään ei ole oikeutta käydä aikuisen miehen penikseen väkisin käsin ja silpoa esinahka irti, mutta kun kyseessä onkin lapsi, näin saa tehdä?
Eikä siinä vielä kaikki, pahin seuraa:
Sosiaali- ja terveysministeriössä yritetään tänä vuonna vääntää voimaan jo vuosia kiistelty laki, joka sallisi poikien ympärileikkaukset julkisissa sairaaloissa.
Siis Suomessa tahdotaan saattaa voimaan laki, jonka mukaan ympärileikkaukset ovat kaikin puolin ok - ja joka mahdollisesti pakottaisi lääkärit suostumaan leikkaukseen vastoin tahtoaankin. Nykyäänhän osa leikkauksista suoritetaan sairaaloissa, mutta paljon on lääkäreitä, jotka kieltäytyvät toimenpiteestä, jos sille ei ole lääketieteellisiä perusteita. Ja laki tulee luonnollisesti koskemaan nimenomaan uskonnollisin perustein tehtyjä ympärileikkauksia, sillä lääketieteellisin perustein tehdyt ympärileikkaukset ovat tavallisia lääketieteellisiä operaatioita, joita ei tarvitse lain voimin sallia sen enempää kuin umpisuolenleikkauksiakaan.
Poikien ympärileikkauksen sallimista perustellaan usein sillä, että eihän se aiheuta mitään haittaa eikä vie seksuaalista nautintoa, toisin kuin naisen ympärileikkaus. VErtailu ei kuitenkaan ole täysin käyttökelpoinen, sillä yleisimmät tyttöjen ympärileikkaustyypit olisivat verrattavissa siihen, että miehen terska leikataan kokonaan pois - ja kuka hyvänsä ymmärtänee, että tämä aiheuttaisi jo seksiongelmia. Sen sijaan tyttöjen ympärileikkaukset, joissa poistetaan osa klitoriksen esinahasta, hiukan haavoitetaan klitorista tai häpyhuulia, ovat verrattavissa pojan esinahan poistoon. Eikö nämäkin tulisi silloin sallia uskonnollisin perustein tehtäviksi?
Toivon todella, että moista lakia ei saada aikaan. Ja vielä enemmän toivon, että jonain päivänä lapset Suomessakin saisivat elää ilman, että vanhemmat pyrkivät silpomaan heidän peniksiään. Jos aikuinen ihminen tahtoo hankkiutua eroon esinahastaan uskonnollisista syistä, kaikin mokomin, kunhan kustantaa operaation itse. Lapsiin ei tule koskea.
Toisin sanoen, uskonnollisista syistä vanhemmat saavat aiheuttaa pojilleen pysyviä ruumiin vammoja ja silpoa heitä. Minusta linjaus on jokseenkin älytön. Kuinka voi olla, että kenelläkään ei ole oikeutta käydä aikuisen miehen penikseen väkisin käsin ja silpoa esinahka irti, mutta kun kyseessä onkin lapsi, näin saa tehdä?
Eikä siinä vielä kaikki, pahin seuraa:
Sosiaali- ja terveysministeriössä yritetään tänä vuonna vääntää voimaan jo vuosia kiistelty laki, joka sallisi poikien ympärileikkaukset julkisissa sairaaloissa.
Siis Suomessa tahdotaan saattaa voimaan laki, jonka mukaan ympärileikkaukset ovat kaikin puolin ok - ja joka mahdollisesti pakottaisi lääkärit suostumaan leikkaukseen vastoin tahtoaankin. Nykyäänhän osa leikkauksista suoritetaan sairaaloissa, mutta paljon on lääkäreitä, jotka kieltäytyvät toimenpiteestä, jos sille ei ole lääketieteellisiä perusteita. Ja laki tulee luonnollisesti koskemaan nimenomaan uskonnollisin perustein tehtyjä ympärileikkauksia, sillä lääketieteellisin perustein tehdyt ympärileikkaukset ovat tavallisia lääketieteellisiä operaatioita, joita ei tarvitse lain voimin sallia sen enempää kuin umpisuolenleikkauksiakaan.
Poikien ympärileikkauksen sallimista perustellaan usein sillä, että eihän se aiheuta mitään haittaa eikä vie seksuaalista nautintoa, toisin kuin naisen ympärileikkaus. VErtailu ei kuitenkaan ole täysin käyttökelpoinen, sillä yleisimmät tyttöjen ympärileikkaustyypit olisivat verrattavissa siihen, että miehen terska leikataan kokonaan pois - ja kuka hyvänsä ymmärtänee, että tämä aiheuttaisi jo seksiongelmia. Sen sijaan tyttöjen ympärileikkaukset, joissa poistetaan osa klitoriksen esinahasta, hiukan haavoitetaan klitorista tai häpyhuulia, ovat verrattavissa pojan esinahan poistoon. Eikö nämäkin tulisi silloin sallia uskonnollisin perustein tehtäviksi?
Toivon todella, että moista lakia ei saada aikaan. Ja vielä enemmän toivon, että jonain päivänä lapset Suomessakin saisivat elää ilman, että vanhemmat pyrkivät silpomaan heidän peniksiään. Jos aikuinen ihminen tahtoo hankkiutua eroon esinahastaan uskonnollisista syistä, kaikin mokomin, kunhan kustantaa operaation itse. Lapsiin ei tule koskea.
Elämän tragediaa
Viettäessäni kaksi viikkoa sitten lomaa Pietarissa kävin elokuvissa katsomassa Kirjavan hunnun, joka perustuu W. Somerset Maughamin kirjaan. Koska olin jo aiemmin lukenut jostain maininnan elokuvan traagisuudesta, osaisin odottaa jonkun kuolevan - traagisissa elokuvissa kuolee lähes aina joku keskeinen hahmo - mutta silti elokuva veti mieleni maahan. Melkein tunsin, että minulle on tehty vääryyttä ja iloisuuteni on varastettu tapattamalla pariskunnan toinen osapuoli juuri kun he olivat löytämässä toisensa.
Eniten jäi kaivelemaan se, että elokuvan oli pakko olla traaginen. Sen oli pakko olla traaginen siksi, että se perustui Maughamin kirjaan ja Maugham oli arvostettu kirjailija eritoten 30-luvun Englannissa – ja arvostetut kirjailijat eivät kirjoita onnellisesti päättyvistä romansseista. Eikö Shakespeareakin arvosteta nimenomaan hänen tragedioidensa – Romeo ja Julia, Othello, Hamlet, Macbeth – ansioista, vaikka mies kirjoitti hauskoja vallattomia komedioitakin? Kuinka monta arvostettua komediakirjailijaa tulee mieleen? Kuinka moni heistä on voittanut Nobelin?
Tragiikka on hienoa, ylevää ja syvällisestä. Onnellisesti päättyvät komediat pinnallisia, epäaitoja, naurettavia. Jos tahdot menestyä, kirjoita jotain traagista ja vakavaa.
Ja juuri tämän vuoksi minusta hyvien komedioiden kirjoittajia tulisi arvostaa huomattavasti enemmän kuin nykyään. Hyvää tragediaa ja vakavia, syvällistäkin syvällisempiä elokuvia ja kirjoja suolletaan markkinoille sitä tahtia, että heikompaakin pyörryttää, mutta hyvän komedian taiturit ovat harvassa. Ehkä heitä ilmaantuisi enemmän, jos komedia ja onnelliset loput saisivat vihdoinkin ansaitsemansa arvostuksen? Sillä, vaikka elämässä on paljon kurjuutta ja pahaa, myös onnelliset loput ja riemu ovat todellinen osa sitä, eivät vain harlekiinien sivuilta löytyvää valhetta.
Eniten jäi kaivelemaan se, että elokuvan oli pakko olla traaginen. Sen oli pakko olla traaginen siksi, että se perustui Maughamin kirjaan ja Maugham oli arvostettu kirjailija eritoten 30-luvun Englannissa – ja arvostetut kirjailijat eivät kirjoita onnellisesti päättyvistä romansseista. Eikö Shakespeareakin arvosteta nimenomaan hänen tragedioidensa – Romeo ja Julia, Othello, Hamlet, Macbeth – ansioista, vaikka mies kirjoitti hauskoja vallattomia komedioitakin? Kuinka monta arvostettua komediakirjailijaa tulee mieleen? Kuinka moni heistä on voittanut Nobelin?
Tragiikka on hienoa, ylevää ja syvällisestä. Onnellisesti päättyvät komediat pinnallisia, epäaitoja, naurettavia. Jos tahdot menestyä, kirjoita jotain traagista ja vakavaa.
Ja juuri tämän vuoksi minusta hyvien komedioiden kirjoittajia tulisi arvostaa huomattavasti enemmän kuin nykyään. Hyvää tragediaa ja vakavia, syvällistäkin syvällisempiä elokuvia ja kirjoja suolletaan markkinoille sitä tahtia, että heikompaakin pyörryttää, mutta hyvän komedian taiturit ovat harvassa. Ehkä heitä ilmaantuisi enemmän, jos komedia ja onnelliset loput saisivat vihdoinkin ansaitsemansa arvostuksen? Sillä, vaikka elämässä on paljon kurjuutta ja pahaa, myös onnelliset loput ja riemu ovat todellinen osa sitä, eivät vain harlekiinien sivuilta löytyvää valhetta.
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Töissä on joskus hauskaa
Olin taannoin töissä kahvitauolla ja luin Pressoa. Kesken kaiken ratkesin aivan täysin ja olin purskauttaa teet suustani. Reaktion aiheutti tämä:
http://redmeat.com/redmeat/1996-06-24/index.html
Kyseessä on tietysti hurmaava Bug-Eyed Earl. Luin myöhemmin samana iltana kaikki Earl-sarjakuvat. Se, mitä jäin pohtimaan, on tämä: millainen mahtaa olla Earlin tyttöystävä ja kuinka hän selviää hengissä Earlin kanssa? :D
http://redmeat.com/redmeat/1996-06-24/index.html
Kyseessä on tietysti hurmaava Bug-Eyed Earl. Luin myöhemmin samana iltana kaikki Earl-sarjakuvat. Se, mitä jäin pohtimaan, on tämä: millainen mahtaa olla Earlin tyttöystävä ja kuinka hän selviää hengissä Earlin kanssa? :D
keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007
Häirintä on vain verhottu kohteliaisuus
Iltasanomat uutisoi eilen, että kansanedustajaehdokas Katja Syvärinen syyttää toista ehdokasta, Eero lehteä seksuaalisesta häirinnästä. Blogissaan Syvärinen kertoo asiasta omin sanoin.
En aio ottaa kantaa itse tapaukseen tai arvioida, kuinka todenmukainen ja Syvärisen esitys tilanteesta oli. Myöskään Syvärisen blogikirjoituksen mahdollinen asiattomuus ei kuulu tähän. Minua hämmensivät etupäässä Syvärisen blogiinsa saamat kommentit, joista monissa haukuttiin Syväristä tiukkapipoiseksi ja hermoheikoksi sekä kehotettiin ottamaan Lehden kommentti kohteliaisuutena. Muun muassa nimimerkki Ananas kommentoi seuraavaa:
Onko siinä jotain nyt jotain ihmeellistä jos heteromiestä naiset kiinnostaa? Olisit vaan ylpeä tuollaisesta kommentista. 35 vuotiaana sullakin alkaa olla ne viimeiset ajat käsillä kun joku vielä sun rintoja sillä mielellä katselee.
Ihmissuhteiden aihetta käsittelevän kirjoituksen kommenttiosastolla puolestaan liiskataan Syvärisen ulkonäkö; Syvärinen on yhtä seksikäs kuin A4-paperiarkki.
Nämä ovat vain anonyymikommentteja, mutta toimivat esimerkkejä - ylipäätään näyttää olevan olemassa ihmisiä, joiden mielestä naisten tulisi ottaa kaikki ulkonäköönsä ja seksuaalisuuteensa viittavaa kohteliaisuutena ja olla ylpeitä ja imarreltuja. Jos nainen ei ole ja jopa uskaltaa esittää eriävän mielipiteen, voidaan yksissä tuumin tulla toteamaan, että "sähän oletkin niin ruma, ettei kukaan tommosta kotkaa huolis"?
Ihmettelen, mikä tässä ajatusmallissa oikeastaan on takana. Onko naisen ainoa olemassaolon merkitys olla kaunis ja seksuaalisesti haluttava - ja aivan erityisesti miehiä varten? Kun joku mies kommentoi naisen ulkonäköä, naisen tulisi olla iloinen, että on (yhä) kaunis eli kyvykäs miellyttämään? Ja kun naista oikein tahdotaan loukata, mikä olisi tehokkaampaa kuin ilmoittaa, että ei kukaan mies voi pitää naista seksikkäänä, sillä sehän on naisen elämän ylin tarkoitus: olla seksikäs ja saada miehiltä ihailua sen vuoksi.
En aio ottaa kantaa itse tapaukseen tai arvioida, kuinka todenmukainen ja Syvärisen esitys tilanteesta oli. Myöskään Syvärisen blogikirjoituksen mahdollinen asiattomuus ei kuulu tähän. Minua hämmensivät etupäässä Syvärisen blogiinsa saamat kommentit, joista monissa haukuttiin Syväristä tiukkapipoiseksi ja hermoheikoksi sekä kehotettiin ottamaan Lehden kommentti kohteliaisuutena. Muun muassa nimimerkki Ananas kommentoi seuraavaa:
Onko siinä jotain nyt jotain ihmeellistä jos heteromiestä naiset kiinnostaa? Olisit vaan ylpeä tuollaisesta kommentista. 35 vuotiaana sullakin alkaa olla ne viimeiset ajat käsillä kun joku vielä sun rintoja sillä mielellä katselee.
Ihmissuhteiden aihetta käsittelevän kirjoituksen kommenttiosastolla puolestaan liiskataan Syvärisen ulkonäkö; Syvärinen on yhtä seksikäs kuin A4-paperiarkki.
Nämä ovat vain anonyymikommentteja, mutta toimivat esimerkkejä - ylipäätään näyttää olevan olemassa ihmisiä, joiden mielestä naisten tulisi ottaa kaikki ulkonäköönsä ja seksuaalisuuteensa viittavaa kohteliaisuutena ja olla ylpeitä ja imarreltuja. Jos nainen ei ole ja jopa uskaltaa esittää eriävän mielipiteen, voidaan yksissä tuumin tulla toteamaan, että "sähän oletkin niin ruma, ettei kukaan tommosta kotkaa huolis"?
Ihmettelen, mikä tässä ajatusmallissa oikeastaan on takana. Onko naisen ainoa olemassaolon merkitys olla kaunis ja seksuaalisesti haluttava - ja aivan erityisesti miehiä varten? Kun joku mies kommentoi naisen ulkonäköä, naisen tulisi olla iloinen, että on (yhä) kaunis eli kyvykäs miellyttämään? Ja kun naista oikein tahdotaan loukata, mikä olisi tehokkaampaa kuin ilmoittaa, että ei kukaan mies voi pitää naista seksikkäänä, sillä sehän on naisen elämän ylin tarkoitus: olla seksikäs ja saada miehiltä ihailua sen vuoksi.
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007
Vapaata kauppaa
Kuvaavaa on, että kun Etelä- ja Pohjois-Amerikka tekevät vapaakauppasopimuksen, häviäjiä ovat köyhät. Kun tullimaksuista luovutaan puolin ja toisin, tavarat voivat verottomina ja tullittomina virrata etelästä pohjoiseen ja toisin päin. Tekstiiliteollisuus loikkaa oitis etelään, missä työvoimakustannukset ovat murto-osa pohjoisen kustannuksista ja pohjoisesta virtaa etelään huikean halpaa riisiä.
Suremaan jäävät vain etelän pientilalliset, jotka menettävät tulonsa, työntä ja tilansa ja pohjoisen halpatyöntekijät, joiden palkkiona vapaakauppasopimuksesta on passitus kortistoon.
EU on tuskin erityisen paljon humaanimpi. Kukin ajaa omia etujaan ja liittoutuneella Euroopalla on paljon enemmän panoksia kuin köyhemmillä kolmannen maailman mailla. On jotekin surkuhupaisaa, että EU on yksi maailman suurimmista sokerinviejistä - siis alue, jonka mailla ei ole kustannustehokasta kasvattaa sokerijuurikkaita. Näin voidaan tehdä siksi, että EU kannattelee viljelijöitään pinnalla. Aikanaan, kun viljelijöille maksettiin tukia tuotannon mukaan ja EU oli sitoutunut ostamaan tuotteet, jos ne eivät menneet alle määrätyn minimihinnan kaupaksi, EU oli hukkua oman maataloustuotantonsa tuotteisiin. Nykyään tukia maksetaan tilojen koon mukaan, mikä ei tietenkään lohduta niitä, jotka ovat eniten tukien tarpeessa: pienviljelijöitä.
Köyhille maille EU:n ja USA:n maataloustuotanto on tappavaa myrkkyä. Omavaraisuus on varsin ymmärrettävää, vaikka se saavutetaankin kalliisti, mutta kumpikin porskuttaa kaukana omavaraisuusrajan takana. USA sylkee etelään halpaa maissia ja riisiä, mikä ajaa etelän viljelijät konkurssiin, EU täyttää maailman markkinat sokerilla. Rikkailla on tähän varaa, köyhillä ei - ja köyhät sen kun jatkavat köyhtymistä.
Jonain päivänä se köyhyys puree meitä omaan nilkkaan. Merkit ovat jo näkyvissä Mexikon rajalla ja Espanjan ja Italian rannikoilla.
Suremaan jäävät vain etelän pientilalliset, jotka menettävät tulonsa, työntä ja tilansa ja pohjoisen halpatyöntekijät, joiden palkkiona vapaakauppasopimuksesta on passitus kortistoon.
EU on tuskin erityisen paljon humaanimpi. Kukin ajaa omia etujaan ja liittoutuneella Euroopalla on paljon enemmän panoksia kuin köyhemmillä kolmannen maailman mailla. On jotekin surkuhupaisaa, että EU on yksi maailman suurimmista sokerinviejistä - siis alue, jonka mailla ei ole kustannustehokasta kasvattaa sokerijuurikkaita. Näin voidaan tehdä siksi, että EU kannattelee viljelijöitään pinnalla. Aikanaan, kun viljelijöille maksettiin tukia tuotannon mukaan ja EU oli sitoutunut ostamaan tuotteet, jos ne eivät menneet alle määrätyn minimihinnan kaupaksi, EU oli hukkua oman maataloustuotantonsa tuotteisiin. Nykyään tukia maksetaan tilojen koon mukaan, mikä ei tietenkään lohduta niitä, jotka ovat eniten tukien tarpeessa: pienviljelijöitä.
Köyhille maille EU:n ja USA:n maataloustuotanto on tappavaa myrkkyä. Omavaraisuus on varsin ymmärrettävää, vaikka se saavutetaankin kalliisti, mutta kumpikin porskuttaa kaukana omavaraisuusrajan takana. USA sylkee etelään halpaa maissia ja riisiä, mikä ajaa etelän viljelijät konkurssiin, EU täyttää maailman markkinat sokerilla. Rikkailla on tähän varaa, köyhillä ei - ja köyhät sen kun jatkavat köyhtymistä.
Jonain päivänä se köyhyys puree meitä omaan nilkkaan. Merkit ovat jo näkyvissä Mexikon rajalla ja Espanjan ja Italian rannikoilla.
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007
Fanikerho Kuroselle?
Susan Kuronen totisesti jakaa mielipiteitä. Jotkut ovat toivottaneet hänet Danten alimpaan Helvettiin, toiset pitävät Kurosta loistotyyppinä ja naisten esitaistelijana. Oman mielipiteeni olen jo tuonut julki, samoin ovat tehneet esimerkiksi Iines ja Tiina Kaarela (ainakin Iineksen samaisen jutun kommenttiosastolla).
Itse olen ehkä kallistunut enemmän vaihtoehto ykkösen kannalle, joskaan en sentään toivota Kurosta Helvettiin enkä pidä häntä ainoana syypäänä; ilman keltaista lehdistöä ja sensaationnälkäistä raatelijakansaa myllytys olisi huomattavasti vaimeampi. Kaarela ja Iines sen sijaan näkevät Kurosen positiivisena ilmiönä ja yhteiskunnan sortamana marttyyrina, jonka paljastukset ovat lähinnä sankaritekoja naisten uljaalla marssilla kohti tasa-arvoa. Lenita liittyi taannoin televisiossa tähän joukkoon ilmoitettuaan, että Kuros-parka se tässä sorrettu yksilö on.
Myönnän, että olin jopa hiukan hämmästynyt. Tätäkö se tasa-arvon ja naisten asian ajaminen nyt sitten on? Nainen on aina se sorrettu osapuoli, teki hän mitä hyvänsä. Kuronen lauloi suhteensa saloja julki kauan ennen kuin sai rukkaset käteensä, mutta silti hän on se hyvä, hyväksikäytetty marttyyriparka! Ja tilanne tietysti ylipäätään kuvastaa naisten alisteista asemaa; ei parane yksinhuoltajan hummailla pääministerin kanssa, moinen sosiaalisen nousun yritys kostautuu tekstiviestibänkseinä. Nyt on paha pääministerisusi käynyt nusaisemassa kilttiä punahilkaa ja saatuaan pimppaa karkasi hakemaan itselleen salonkikelpoisempaa alfanaarasta puolisokseen.
Ensinnäkin, minusta on käsittämätöntä ja äärettömän turhauttavaa, että tämä naisasiajuttu liitetään ihan kaikkeen, mikä kenties hiukkasenkin haiskahtaa naiselta. Esimerkiksi Karpelaa ei nykyään voi mistään kritisoida, koska kaikki kritiikki johtuu kateudesta; Tanja on ”kaunis” nainen ja ministeri. Mitään asiallisia kritisointiperusteita ei kenelläkään voi olla, kriitikoita vain nyppii se, että entinen missi, ”kaunotar” (joudun laittamaan sulkuihin, koska minusta Tanja ei ole kaunis) ja nainen on päässyt vallankahvaan. Sama pätee nyt sitten Kuroseen. Paranisi olla paheksumatta Kurosta, sillä hänhän se tässä on loukattu, poljettu ja piinattu osapuoli.
Ikävä kyllä koko juttu löyhkää jo metrien päähän. Kaarelan mielestä Kurosen tarina on opetus siitä, ettei naisen parane yritellä sosiaalista nousua miehen avulla – paitsi että naiset ovat kautta aikain näin tehneet ja se on ollut naisille paljon hyväksytympää kuin miehille. Miehet ovat sitä paitsi perinteisesti tahtoneet hiukan "alapuolellaan" olevan naisen, kun taas naiset hakevat "yläpuolellaan" olevaa miestä. Ja nyt yhtäkkiä Kurosen myötä asetelma kääntyisikin nurin kurin? Naiset, pysytelkää lestissänne älkääkä etsikö miestä "yläpuoleltanne"? Koko pitkä ihmisen historia on pyyhkäisy Kurosen vanavedessä viemäriin!
Ja tietysti oli väärin olettaa ja toivoa, että Kuronen pitäisi päänsä kiinni parisuhteestaan – katsokaas, naisten on aina edellytetty kärsivän hipihipihiljaa, kun taas miesten mainetta seikkailut vain kiillottavat. No, Vanhasen mainetta tapaus on kyllä kohentanut. Nekin, jotka eivät sinänsä Vanhasesta pidä, myöntävät usein, että Kurosen tempaus oli likainen eivätkä jaksa paheksua edes tekstiviestillä jättämistä. Minustakin on väärin ja törkeää jättää kumppani tekstiviestillä, mutta jos olisin seurustellut jonkun Kurosen kaltaisen papukaijan kanssa, en olisi vaivautunut edes näpyttelemään tekstiviestiä. Sekin olisi ollut liian henkilökohtainen ja ystävällinen ele.
Kurosta ei inhota, koska hän on nainen. Häntä ei inhota siksi, että hän rikkoo jotain mystisiä naislokeriuden rajoja. Kuronen rikkoi yksinkertaisesti inhimillisyyden sääntöä: nykyisestä ja/tai entisestä kumppanista ei juoruta tuntemattomille ilman kumppanin nimenomaista lupaa. Kurosella ei selkeästi ollut tätä lupaa, joten turha parkua, kun itse on maito maahan kaadettu. Ihmisillä, myös päänimisterillä on oikeus yksityiselämään ja Kuronen ei vain varastanut sitä vaan myös rahastaa sillä.
Ja kaikki ne Kurosen kirjan ostajat avustavat Kurosta hänen toimissaan. Sietäisivät saada kirveleviä näppylöitä käsiinsä jokaikinen kerta, kun edes vilkaisevat ostokseensa päin. Eittämättä monet näistä nostavat tekopyhyyden uusiin huippulukemiin julkisesti paheksumalla Kurosta samalla, kun silmät sensaationnälästä kiiluen, kieli suusta roikkuen lukevat vastenmielistä ryöstösaalistaan.
Itse olen ehkä kallistunut enemmän vaihtoehto ykkösen kannalle, joskaan en sentään toivota Kurosta Helvettiin enkä pidä häntä ainoana syypäänä; ilman keltaista lehdistöä ja sensaationnälkäistä raatelijakansaa myllytys olisi huomattavasti vaimeampi. Kaarela ja Iines sen sijaan näkevät Kurosen positiivisena ilmiönä ja yhteiskunnan sortamana marttyyrina, jonka paljastukset ovat lähinnä sankaritekoja naisten uljaalla marssilla kohti tasa-arvoa. Lenita liittyi taannoin televisiossa tähän joukkoon ilmoitettuaan, että Kuros-parka se tässä sorrettu yksilö on.
Myönnän, että olin jopa hiukan hämmästynyt. Tätäkö se tasa-arvon ja naisten asian ajaminen nyt sitten on? Nainen on aina se sorrettu osapuoli, teki hän mitä hyvänsä. Kuronen lauloi suhteensa saloja julki kauan ennen kuin sai rukkaset käteensä, mutta silti hän on se hyvä, hyväksikäytetty marttyyriparka! Ja tilanne tietysti ylipäätään kuvastaa naisten alisteista asemaa; ei parane yksinhuoltajan hummailla pääministerin kanssa, moinen sosiaalisen nousun yritys kostautuu tekstiviestibänkseinä. Nyt on paha pääministerisusi käynyt nusaisemassa kilttiä punahilkaa ja saatuaan pimppaa karkasi hakemaan itselleen salonkikelpoisempaa alfanaarasta puolisokseen.
Ensinnäkin, minusta on käsittämätöntä ja äärettömän turhauttavaa, että tämä naisasiajuttu liitetään ihan kaikkeen, mikä kenties hiukkasenkin haiskahtaa naiselta. Esimerkiksi Karpelaa ei nykyään voi mistään kritisoida, koska kaikki kritiikki johtuu kateudesta; Tanja on ”kaunis” nainen ja ministeri. Mitään asiallisia kritisointiperusteita ei kenelläkään voi olla, kriitikoita vain nyppii se, että entinen missi, ”kaunotar” (joudun laittamaan sulkuihin, koska minusta Tanja ei ole kaunis) ja nainen on päässyt vallankahvaan. Sama pätee nyt sitten Kuroseen. Paranisi olla paheksumatta Kurosta, sillä hänhän se tässä on loukattu, poljettu ja piinattu osapuoli.
Ikävä kyllä koko juttu löyhkää jo metrien päähän. Kaarelan mielestä Kurosen tarina on opetus siitä, ettei naisen parane yritellä sosiaalista nousua miehen avulla – paitsi että naiset ovat kautta aikain näin tehneet ja se on ollut naisille paljon hyväksytympää kuin miehille. Miehet ovat sitä paitsi perinteisesti tahtoneet hiukan "alapuolellaan" olevan naisen, kun taas naiset hakevat "yläpuolellaan" olevaa miestä. Ja nyt yhtäkkiä Kurosen myötä asetelma kääntyisikin nurin kurin? Naiset, pysytelkää lestissänne älkääkä etsikö miestä "yläpuoleltanne"? Koko pitkä ihmisen historia on pyyhkäisy Kurosen vanavedessä viemäriin!
Ja tietysti oli väärin olettaa ja toivoa, että Kuronen pitäisi päänsä kiinni parisuhteestaan – katsokaas, naisten on aina edellytetty kärsivän hipihipihiljaa, kun taas miesten mainetta seikkailut vain kiillottavat. No, Vanhasen mainetta tapaus on kyllä kohentanut. Nekin, jotka eivät sinänsä Vanhasesta pidä, myöntävät usein, että Kurosen tempaus oli likainen eivätkä jaksa paheksua edes tekstiviestillä jättämistä. Minustakin on väärin ja törkeää jättää kumppani tekstiviestillä, mutta jos olisin seurustellut jonkun Kurosen kaltaisen papukaijan kanssa, en olisi vaivautunut edes näpyttelemään tekstiviestiä. Sekin olisi ollut liian henkilökohtainen ja ystävällinen ele.
Kurosta ei inhota, koska hän on nainen. Häntä ei inhota siksi, että hän rikkoo jotain mystisiä naislokeriuden rajoja. Kuronen rikkoi yksinkertaisesti inhimillisyyden sääntöä: nykyisestä ja/tai entisestä kumppanista ei juoruta tuntemattomille ilman kumppanin nimenomaista lupaa. Kurosella ei selkeästi ollut tätä lupaa, joten turha parkua, kun itse on maito maahan kaadettu. Ihmisillä, myös päänimisterillä on oikeus yksityiselämään ja Kuronen ei vain varastanut sitä vaan myös rahastaa sillä.
Ja kaikki ne Kurosen kirjan ostajat avustavat Kurosta hänen toimissaan. Sietäisivät saada kirveleviä näppylöitä käsiinsä jokaikinen kerta, kun edes vilkaisevat ostokseensa päin. Eittämättä monet näistä nostavat tekopyhyyden uusiin huippulukemiin julkisesti paheksumalla Kurosta samalla, kun silmät sensaationnälästä kiiluen, kieli suusta roikkuen lukevat vastenmielistä ryöstösaalistaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)