Mitä ei näe, sitä ei ole

Koska minun on käsitetty olevan melko aggressiivinen tapaus tai ainakin suhtautuvani joihinkin asioihin melko aggressiivisesti, yritän pysyä rauhallisena edes tämän kirjoituksen ajan. :) Koska sananvapaus on tapetilla ja minua muistutettiin siitä tänään taas lykkäämällä käteeni kutsu sensuurin vastaiseen mielenosoitukseen, pysyttelen vielä hetken tässä aiheessa.

Ikkuna-Iineksen blogissa on ollut laajahko keskustelu lapsipornoon kohdistuvasta nettisensuurista. Erityisesti Johannes Knetkmanin kommentit ovat lukemisen arvoisia, jos jotakuta kiinnostaa kyseiseen mammuttikeskusteluun perehtyä.

Oma mielipiteeni ei ole erityisen suosiollinen lapsipornon nettisensuurille. Suuri ongelma kyseisessä sensuurissa on se, että se ei yksinkertaisesti toimi. Sensuurilistalle on päätynyt sille kuulumattomia sivuja, kuten esimerkiksi Thaimaan prinsessan muistosivut. Thaimaa onkin käsittääkseni purnannut tätä vastaan - kansainvälinen selkkaus olisi kyllä melko napakka näpäytys Suomen viranomaisille. ;) Kaiken kaikkiaan listan sivuista varsinaista lapsipornoa oli ilmeisesti alle 10 %. 90 % on mielestäni aika lailla liian suuri oheisvahinko, vaikka ajateltaisiinkin, että täydellistä osumatarkkuutta ei vaadita. Nythän ei vaadita minkäänlaista osumatarkkuutta. Internet-asiantuntijat selittävät päät punaisina, miksei lista voi teknisesti toimia, mutta eihän sitä uskota. Se on mielestäni aika hämmentävää, mutta ilmeisesti se on niin, että nykyään kaikki ovat asiantuntijoita kaikilla aloilla, kuten joskus netistä luin.

Silti, periaatteellinen ongelma on minusta vielä suurempi kuin se, että sensuuri ei teknisesti toimi. En tarkoita sitä periaatteellista ongelmaa, onko sensuuri ylipäätään hyväksyttyä vai ei eli voiko tarkoitus pyhittää teot. Sekin on kyllä ongelma, mutta nyt ajattelen verho-ongelmaa; lapsipornon nettisensuuri on oikeastaan vain verho, jolla ilmiö peitellään tavallisten kansalaisten silmiltä, jonka seurauksena ja ansiosta tavallinen kansa voi leikkiä, ettei ilmiötä olekaan. Suurin osa kuitenkin ymmärtää ja tietää, että nettisensuurilla ei suinkaan vahingoiteta tai edes erityisemmin vaikeuteta pedofiilien toimia. Lapsiporno kuvataan pääosin maissa, jotka ovat "villiä länttä" tämän asian suhteen ja tiedostot liikkuvat pitkin salattuja yhteyksiä, joihin sensuuri ei vaikuta lainkaan. Sensuuri vaikuttaa käytännössä vain siihen, että ne, jotka eivät muutenkaan haluaisi katsoa lapsipornoa, eivät vahingossa saa sitä silmiensä eteen eivätkä pedofiilit pääse piilottelemaan lapsipornokuvia viattomiin tiedostoihin - mikä epäilemättä on ollut heidän rakkain harrastuksensa. ;)

Tämä huolestuttaa minua siksi, että pelkään sen menevän "ei näy, ei kuulu = ei ole olemassa" -tyyliseen menoon. Kun valtiovalta ja virkakoneisto pohtii, mitä tehdä lapsipornolle ja pedofilialle, sillä on käytössään keinoja, jotka ovat kalliita, ei-näkyviä, mutta jossain määrin tulosta tuottavia (esim. poliisien soluttautuminen pedofiilirinkeihin) ja/tai keinoja, jotka ovat suhteellisen halpoja, erityisen näyttäviä, mutta melkoisen tehottomia. Näistä jälkimmäisistä näyttävin on ehkä nettisensuuri; siinähän kansalaiset pääsevät itse näkemään, että valtiovalta todella tekee jotain. Pedofiilien rinkeihin soluttautuvia poliiseja kansalaiset eivät tietenkään näe, joten heillä ei ole todisteita, tehdäänkö tätä lainkaan.

Toivon, että valtiovalta käyttää myös niitä kalliimpia ja hankalampia keinoja eikä pyri vain silittelemään kansalaistensa päitä teeskennellen, että jotain tehdään, vaikka ainoa aktiivinen teko on verhon vetäminen ruman näytelmän eteen, esittäjien jatkaessa groteskia näytöstään verhojen takana. Minun ei auta muu kuin toivoa, sillä niitä muita keinoja en voi nähdä.

Ja ai niin, se mielenosoitus - se on Kiasman luona ti 4.3. klo 12:30. Vähemmän kyyniset ihmiset voivat intoutua jopa osallistumaan.