Kun maidosta tuli epäterveellistä

Olen kykenemätön muodostakaan selkeitä, napakoita lauseita, joista voi sanojen takaa löytää jonkun ajatuksenkin. Siksi aion sanoa sanottavani vain lyhyesti ja tylysti.

Kiinassa velloo maitoskandaali. Välikädet ovat lisänneet maitoon vettä ja melamiinia saadakseen enemmän rahaa. Osa maitoyhtiöistä oli vapautettu viranomaisten laatutesteistä. Ne eivät lunastaneet niille osoitettua luottamusta - ne eivät testanneet omaa maitoaan vaan päästivät melamiinimaidon kauppoihin. Tuhansia lapsia sairastui ja joitakin on kuollut.

Ja juuri tämän takia tarvitaan jokin ulkopuolinen taho asettamaan yhtiöille tietyt säännöt ja rajat, joiden puitteissa ne saavat toimia ja kilpailla. Valvontaa ei koskaan saa jättää yhtiöiden itsensä vastuulle.

Laskun maksamme me kuluttajat.

I love iBook

On kummallista olla jälleen luennoilla. Olin silloin joskus vuoden töissä ja sen jälkeen on ollut vaikeaa päästä kiinni opiskelurytmiin - ja vaikeaa laskea elintaso opiskelun edellyttämälle tasolle. Olen kyllä yhä töissä eli en elä vain opintotuella, mutta eiväthän tulot silti ole samat.

Olen todellakin luennolla juuri tällä hetkellä. Kiitän teknologiaa siitä, että kykenen naputtamaan tätä tekstin kesken luennon - kiitän kohtuullisen pientä kannettavaani iBookia. En enää ymmärrä, miten selvisin luennoilla ennen kuin hankin tietokoneen. Silloinhan kaikki piti kirjoittaa käsin! No, toden nimessä se ei ollut se pahin ongelma vaan se, että minulla on levottomat kädet. Hyvin levottomat kädet. En voi vain pitää käsiäni paikoillaan vaan ne tekevät koko ajan jotain, piirtävät, näpertävät, hipelöivät, hypistelevät. Kahvilassa minulla on tapana näperreillä hiusteni kanssa, kierrellä niitä, tehdä niihin solmuja. Aiemmin luennoilla piirsin muistiinpanoni täyteen barbinaisia ja kenkiä. Virkkaamisesta oli aika paljon apua, jos ja kun jaksoin tehdä sitä, mutta kahvilassa jonkun toverin kanssa ei kehtaa virkata. Sitä virkkuuta kun kuitenkin pitää vilkuilla koko ajan.

iBook on siitä kova, että se työllistää sormeni koko luennoksi. Napunapunapu!

Toinen hupaisa anekdootti liittyen kannettavaan masiinaani: olen tällä hetkellä venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen luennolla. Olen ainoa tietokoneellinen täällä. Tämä on ihan tyypillisti humanistisen luennoilla, aika harvoin siellä on muilla koneita. Mutta kun kävin viime vuonna eräällä valtiotieteen laitoksen luennolla, siellä vähintään joka toisella oli kone.

Niin ne toiset ovat varakkaampia kuin toiset. Osasyy voi tietysti olla sekin, josko humanisteilla on jotain kannettavia vastaan luennoilla. Minusta kannettava on mahdottoman kätevä enkä enää halua käsin kirjoittaa. Muistiinpanoja pystyy kirjoittamaan todella nopeasti, katsetta ei ole jatkuvasti pakko kääntää kalvolta muistiinpanoihin, jottei kirjoittaisi päin seiniä, muistiinpanoista tulee erittäin selkeästi luettavat ja niitä voi helposti kopioida pelkästään kopioimalla tiedostoja. Miksi kukaan enää kirjoittaa käsin, jos hän sattumoisin voisi kirjoittaa koneella?...

Ei niin, että millään lailla paheksuisin. Tämä vain on niin pahuksen kätevää.

Palaamisia

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kirjoitan nyt, koska tulin luvanneeksi. Näemmä minulla on enemmänkin kuin yksi lukija!

Ajan kuluessa kynnys kirjoittamisen aloittamiseen aina vain kasvaa pikkuhiljaa. Siksi pitää nyt aloittaa näin kevyesti, varoen. Ei pidä niellä liian isoa kalaa kerralla. Esimerkiksi Kauhajokea. Ei niin, ettäkö minulla edes olisi sen suhteen mitään sellaista sanottavaa, mitä joku ei jo olisi sanonut.

Minulle ei kuulu kissaa kummempaa. Olen ollut töissä ja matkustellut. Ohessa linkki viimeisimmän reissuni kuviin, matkaselostus seuraa hiukan myöhemmin. Linkki ilmaantuu myös sivupalkkiin, joten ei aina tarvitse metsästää tätä kirjoitusta. :)

Ukraina-kuvat

Nyt aion mennä nukkumaan.