Asunto-ongelmia

Voi luoja. Olen vieläkin melkein shokissa ja vähintään hermoraunio. Tämä on niitä päiviä, kun taivas romahtaa niskaan ja aivan kirjaimellisestikin - Kiovan katuja huuhtelee rankkasade, joka lähinnä kruunaa mielialani. Ukraina on maa, jota vilpittömästi rakastan, mutta jossa jotkut asiat ovat aivan täydellisesti päin persettä. Yksi niistä on Kiev Mohyla Academyn opiskelija-asuntola.

Kun minulle tarjottiin harjoittelupaikkaa Kiovassa, mukana oli maininta, että työnantaja, Puolan ja Euroopan tutkimuksen instituutti, järjestää majoituksen yliopiston asuntolassa. Minähän se hihkuin innosta, että jippii, halpa majoitus, ei maksa kuin 50e kuussa. Uskalsin hihkua, koska olin jo tutustunut Itä-Eurooppalaiseen asuntolakulttuuriin Pietarissa ja pidin sitä ihan asuttavana. Pietarissa asuntolassa oli joka kerroksessa pitkä käytävän varrella 5 ihmisen "asuntoja", joissa oli keittiö, kylpyhuone ja vessa. Huoneita oli kaksi, joista toisessa oli kolme ihmistä ja toisessa kaksi. Kullekin oli huoneessa yö- ja työpöytä, kapea vaatekaappi, tuoli ja sänky. Ei nyt mitään ihmeellistä, mutta ihan asuttava paikka kahden kuukauden ajaksi, kunhan kämppikset eivät ole sekopäivä ja omani Pietarissa olivat varsin kelpoa porukkaa.

Odotin siis jotain Pietarin asuntolan tapaista, mutta jouduin raskaasti pettymään. Kyiv Mohyla academyn asuntolassa huoneissa on pelkästään kolme sänkyä, YKSI pöytä ja YKSI tuoli eikä vaatetilaa ollenkaan. Käytävään aukeaa seitsemän huonetta eli 21 ihmistä kohden on kaksi vessaa ja yksi suihku, jota ei edes saa lukkoon ja kaiken kukkuraksi kuumaa vettäkään ei ole. Sängyt ovat kovia kuin kivet, koska patjat ovat niin ohuita.

Mikä pahinta, tähän aikaan vuodesta on vaikeaa saada kohtuullisella hinnalla vuokra-asuntoa Kiovasta, koska tänne tulvii lukuvuottaan aloittelevia opiskelijoita, jotka kaikki haluavat asuinpaikan. Mutta pakko on yrittää, en kestä asua moisissa olosuhteissa. Jos muu ei auta, vuokraan jostain edes huoneen, kyllä senkin täytyy olla siedettävämpi vaihtoehto. Yliopistoasuntola sai minut lähes purskahtamaan itkuun. En käsitä, miten ukrainalaiset opiskelijat jaksavat moista, vaikka pakko kai se on, onhan se halpa ja monilla ei ole ylimääräistä rahaa. Ilmeisesti huoneet on tarkoitettu todellakin vain nukkumista varten eikä mihinkään muuhun, koska en osaa kuvitella, kuinka esimerkiksi kolme asukasta opiskelisi yhden pienen työpöydän ääressä vai jakavatko he kenties vuorot...

Kaiken ylläolevan lisäksi minulla on puhjennut ikävä ihovaiva, jonka vuoksi jouduin raahautumaan tänään lääkäriin. On se kyllä kumma, kuinka kaikki ikävä tippuu niskaan kerralla eikä vähitellen tai ajan kuluessa yksi kerrallaan. Kiitti vaan.

Paikasta toiseen suuressa Ukrainassa

Ukrainassa ollaan ja kirjoitusideoita pukkaa kuin sienia sateella. Kunhan jaksan, korjaan koneen kielivalikkoon suomen, mutta toistaiseksi taytyy tulla toimeen ilman erikoiskirjaimia.

Saavuin Kiovan Boryspilin lentokentalle 13:10 ja nappasin klo 15 lahtevan bussin Zaporozhjeen. Aiemmin olin matkustanut junalla tai korkeintaan yobussilla, joten en ollut havainnut yhta omituista seikkaa: Ukrainassa ei naemma ole moottoriteita. Koko matkan ajan ajoimme kapeaa, kaksikaistaista tieta, jonka molemmin puolin putkahteli tasaisin valiajoin esiin maalaistaloja. Kun lisaksi tie oli melko pelottavassa kunnossa, matkan teko oli tuskastuttavan hidasta. Ja bussin jouset joutuivat kylla koville. Valilla bussi tarisi ja hyppi kuin Kaisaniemen kadun mukulakivilla konsanaan - ja taalla tiet sentaan leikkivat olevansa asfalttiteita.

Neuvostoliitossa ei selkeastikaan panostettu autoiluun juuri lainkaan. Sen sijaan suosittiin junia. Koko Ukrainan junasysteemi on suunniteltu siten, etta suurimmista kaupungeista paasee toiseen suureen kaupunkiin yojunalla elleivat kaupungit ole aivan naapurukset. Kiovasta johtavat yojunalinjat niin Harkovaan, Odessaan, Zaporozhjeen kuin Lviviinkin. Samoin Zaposta paasee yojunalla esimerkiksi Kiovaan, Sevastopoliin ja Odessaan.

Junamatkustus ei Ukrainassa ole huono idea, vaikka monissa matkaoppaissa platskart-vaunuista varoitellaankin. Ne ovat kolmannen luokan vaunuja, joissa koko vaunu on yhteista makuutilaa. Itse matkustan mieluiten sellaisessa, koska siella on turvallisin olo: sinua ja tavaroitasi vahtii 50 ihmista. Kertaakaan minulta ei platskartissa ole mitaan varastettu. Sen sijaan varsinkin kahden hengen osasto ykkosluokassa kuulostaa melkein pelottavalta. Kuka hyvansa voi tulla sinne ja tehda ikavyyksia. Neljan hengen kakkosluokan osasto on jo turvallisempi, joten platskartia kauhistuville suosittelisin sita. Kallista junailu ei ole, itse asiassa toisinaan halvempaa kuin bussilla matkustaminen, mika on taysin lansimaisen logiikan vastaista.

Eli, jos joskus reissaatte Ukrainassa, matkustakaa junalla. Ne ovat myos lahes aina ajoissa, toisin kuin bussit, naemma... Omani oli 45 minuuttia myohassa. Junat ovat halpoja ja nukkumisen kannalta otollisempia kuin bussit. Muistakaa aina pyytaa alasankyja! Platskartissa varsinkin ne ovat parempi vaihtoehto. Ja onnea lipun ostoon, se onkin jo aihe ihan omalle kirjoitukselle..!

Ukrainaaaaaan!

Seuraava pysäkki: Kiova, Borispyl.

Sitä seuraava pysäkki: Zaporozhje.

Nähdään!

Pretty Woman

En kovin usein jaksa katsoa töllötintä, mutta eilen avasin kyseisen masiinan seuraukseni samalla, kun hapsutin keskeneräistä huivia. Koska sieltä ei tullut mitään muuta edes semijärjellistä kuin Pretty Woman, päädyin sitten katsomaan, kuinka Julia Roberts heilutteli kilometrisääriään ja Richard Gere ahdistui lukkosydämisenä yritysmagnaattina, kunnes he onnistuivat - tietenkin - parantamaan toisensa.

Myönnän joskus muinoin pitäneeni Pretty Womanista varsin paljon. Onhan se tietyllä tapaa suloinen tuhkinotarina, jossa köyhä tyttö kohtaa rikkaan prinssin ja lopulta prinssi rakastuu tyttöön ja tahtoo olla tämän kanssa ikuisesti. Tuhkimotarinat ovat aina vedonneet minuun. Mutta saduissa tuhkimo oli köyhyydestään huolimatta kunniallinen ja siveä eikä hän kohdannut prinssiään tilanteessa, jossa tämä ostaa tuhkimolta seksiä.

Satujen ei toki ole tarkoituskaan olla suorastaan uskottavia, mutta elokuvien kohdalla jonkinlainen kosketus reaalitodellisuuteen olisi hyvä säilyttää. Katsojan kannalta olisi kiva, jos elokuva kuvaisi sellaista elämää, joka on kenties melkoisen epätodennäköistä, mutta sentään mahdollista. Unelmien Manhattan on tällainen tuhkimotarina: on aika epätodennäköistä, että senaattori rakastuisi siivoojaan ja ottaisi tämän puolisokseen, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Sen sijaan yksikään yritysmagnaatti ei ikipäivänä naisi prostituoitua. Pretty Woman on hyvin, hyvin kaukana edes epätodennäköisesti mahdollisesta. Sen tarina on yksinkertaisesti mahdoton ja siksi tympäisevä.

Mutta leikitään nyt hetki, että Edward todella naisi Vivianin. Elokuvahan loppuu suuriin lupauksiin onnesta ja tulevasta auvosta, mutta millaista olisi elämä häiden jälkeen? Luin taannoin lehdestä lentävän lauseen, jonka mukaan on kaksi ammattia, jotka leimaavat ihmisen loppuiäksi: ministeri ja prostituoitu. Kerran huora, aina huora. Viviania ei milloinkaan hyväksyttäisi Edwardin piireihin. Jos Edwardilla olisi tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa, hän voisi kyllä ottaa Vivianin mukaan piireihin kärsimättä itse merkittävästi, mutta seurapiirivaimot tekisivät Vivianin elämästä helvettiä. Häntä ei huolittaisi mukaan mihinkään, häntä piikiteltäisiin epäsuoraan, hänestä juoruiltaisiin, ihmiset olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssa. Ja miehet olisivat tuskin sen parempia. Moni heistä todennäköisesti tulisi vonkaamaan Vivianilta ajatellen, että koska huora huorana pysyy, Vivian toki antaisi heille säällisestä korvauksesta ja on ylipäätään Edwardin kanssa rahan vuoksi. Kaikki ajattelisivat niin.

Melkoinen taakka avioliitolle, vai mitä? Säästääkseen vaimoaan Edward joutuisi vaihtamaan piirejä tykkänään. Ja silti aina kummittelisi paljastumisen peikko. Ihmisten suhtautuminen Vivianiaan muuttuisi kuin taikaiskusta, jos ja kun tämän entinen ammatti selviäisi. Prostutituoitu on lähes tulkoon ammateista halveksituin.

Ja lopulta - haluaisiko Edwardkaan loppuviimeksi olla naimisissa entisen prostituoidun kanssa? Ylivoimainen enemmistö miehistä ei halua. Jossain vaiheessa Edward alkaisi kärsiä akuutista mustasukkaisuudesta Vivianin entisiä hoitoja kohtaan ja epäillä, että tämä pettää häntä. Jos Vivian on ennenkin harrastanut seksiä rahasta, miksei tämä tekisi niin vastakin? Mitä, jos joku tarjoaisi enemmän kuin Edward? Lähtisikö Vivian menemään? Kenties Vivian olisi tässä mielessä aivan viaton, hänhän on klassinen "kultasydäminen huora" eli sisimmässään turmeltumaton ja puhdas. Mutta ei se auta. Huora on huora aina - lopulta myös miehensä silmissä.

Kaiken kaikkiaan en enää innostu Pretty Womanista tippaakaan. Itse asiassa se on mielestäni täydellisessä epärealistisuudessaan jopa vaarallinen. Se syöttää tytöille pajunköyttä siitä, että myymällä vartalonsa jonkun isokenkäisen käyttöön, tämä voisi rakastua ostokseensa ja naida tämän. Jokainen, joka uskoo tämän, tulee pettymään katkerasti. Yksikään mies, jolla on valinnanvaraa, ei valitse vaimokseen ja lastensa äidiksi prostituoitua. Ei varsinkaan herra Porho.

Hengissä, yhä

Olen ollut tässä määrittelemättömällä blogilomalla. Tietyistä henkilökohtaisista syistä blogin kirjoittaminen on maistunut puulta... Mutta pian olen lähdössä Ukrainaan ja ajattelin sieltä kenties kommentoida maailmanmenoa. Uskoisin näin.

Näin loppukaneetiksi Notalwaysright.com onnistui piristämään viimeistä työpäivääni:

Busted Pipes