Hiljaisuus on hiukan venynyt. Tällä hetkellä on niin monta rautaa tulessa, ettei oikein ehdi kirjoittaa tai ehkä tarkemmin, ei jaksa keskittyä siiheksi asti, että kirjoittaisi jonkin vähän pidemmän, harkitun ja koherentin esseeluontoisen tekstin.
Olen ryhtynyt uudistamaan elämääni tarttumalla sellaisiin asioihin, joista olen aina haaveillut, mutta joita en ole syystä tai toisesta tehnyt. Useimmiten syynä on yksinkertaisesti pelko: pelkään epäonnistuvani, pelkään uusia tilanteita, pelkään korkeita paikkoja, pimeitä paikkoja, mitäikinä ja ihan kaikkea. Olen kyllääntynyt pelkäämiseen. On aika ryhtyä elämään sen sijaan, että vain on.
Aloitin thaikielen kurssilla ja nyt käyn sukelluskurssia - minusta tulee ODW eli Open Water Diver. Sen jälkeen on vuorossa Advanced Diver -kurssi ja jos jaksan/haluan/ehdin/minulla on varaa, Rescue Diver -kurssi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen jonnekin tropiikkiin hyödyntämään taitojani... Syksyllä aion aloittaa kiipeilyn Kumpulan kiipeilyseinästä. Tiedossa olisi lisäksi vielä flamenco-kurssia, mahdollisesti ranskan kurssia ja ulkomaanmatkoja. Varasimme taannoin liput Etelä-Koreaan ja täytyy nyt vain toivoa, etteivät Koreat päädy tässä muutaman kuukauden sisällä ilmisotaan keskenään. :)
Kunhan jaksan ja ennätän, kirjoitan taas jotain oikeaakin juttua. Nyt vain tekemistä ja suunniteltavaa riittää, on ihmisiä nähtävänä, elämää elettävänä - toivottavasti. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka vain haaveilevat asioista, mutta eivät koskaan toteuta haaveitaan. En enää halua kuulua heihin.
tiistaina, kesäkuuta 29, 2010
keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010
Raivopäähärkä
Tänään on kyllä harvinaisen huono päivä. Olen provosoitunut asioista, joista ei ensinnäkään pitäisi ärsyyntyä ja lisäksi ne asiat, jotka ovat oikeastikin tympeitä ja lievästi turhauttavia, ovat saaneet minut näkemään punaista. Kuten esimerkiksi se fakta, että työpaikkani "kuntosalilla"* ei ole lainkaan käsipainoja painoluokassa 3,5kg-7,5kg - eikä muita käsipainoja ole mahdollista säätää pienemmiksi, koska ne vaatisivat viisipääavaimen auetakseen, eikä sitä viisipääavainta ole yhtään missään!
En taida viitsiä kirjoittaa mistään muusta, koska minulla ei ole mitään tolkullista sanottavaa yhtään mistään. Poistin jopa äsken yhden kirjoitukseni, mitä en normaalisti tee, koska se oli juuri tämän olotilan inspiroima aivoton raivonpurskahdus.
Tarvitsen valiumia. NYT.
En taida viitsiä kirjoittaa mistään muusta, koska minulla ei ole mitään tolkullista sanottavaa yhtään mistään. Poistin jopa äsken yhden kirjoitukseni, mitä en normaalisti tee, koska se oli juuri tämän olotilan inspiroima aivoton raivonpurskahdus.
Tarvitsen valiumia. NYT.
tiistaina, kesäkuuta 22, 2010
Omena putoaa puusta
No tämähän on kerrassaan hyvä uutinen, oikein kerrassaan. Siis hyvä uutinen.
Apple alkaa kerätä tietoja iPhone-käyttäjien liikkeistä
Tässä pelataan tietysti vain mielikuvilla, mutta missä vaiheessa hipstereiden ja ad-graafikkojen mitä magein tuotemerkki liittyi samaan sakkiin Sony "hei, me lataamme kopiosuojatun CD:n mukana omia juttujamme asiakkaan koneelle" Recordsin kanssa? Ja minä kun oikeasti hetken aikaa harkitsin ostavani iPhonen...
Oikeasti en kyllä osta sitä siksi, että se maksaa julmetusti ja tarvitsen enemmän miniläppärin käyttöominaisuuksia kuin iPhonen, mutta kyllä moinen uutinenkin laskee intoa.
Voi Apple, minkä teit. Kannattaako liiskata oma brändinsä näin? Tai ehkä mainostoimistojen tyylikkäät graafikot eivät vaan välitä.
Apple alkaa kerätä tietoja iPhone-käyttäjien liikkeistä
Tässä pelataan tietysti vain mielikuvilla, mutta missä vaiheessa hipstereiden ja ad-graafikkojen mitä magein tuotemerkki liittyi samaan sakkiin Sony "hei, me lataamme kopiosuojatun CD:n mukana omia juttujamme asiakkaan koneelle" Recordsin kanssa? Ja minä kun oikeasti hetken aikaa harkitsin ostavani iPhonen...
Oikeasti en kyllä osta sitä siksi, että se maksaa julmetusti ja tarvitsen enemmän miniläppärin käyttöominaisuuksia kuin iPhonen, mutta kyllä moinen uutinenkin laskee intoa.
Voi Apple, minkä teit. Kannattaako liiskata oma brändinsä näin? Tai ehkä mainostoimistojen tyylikkäät graafikot eivät vaan välitä.
tiistaina, kesäkuuta 15, 2010
Halvalla ei saa laatua
Olen viikonloppuna lähdössä käymään Tampereella tuttavien tupareissa ja siinä samalla ajattelin hiukan kierrellä kauppoja. Koska olen järjestelmällisyyshirmu ja kiinnostunut nimenomaan kirpputoreista ja aivan erityisesti vintagesta, aloitin ostoskierrokseni jo hyvissä ajoin selvittämällä netin ihmeellisestä maailmasta, mitä kauppoja ja kirpputoreja Tampereella on ja mistä ne löytyvät. Ja tämän pitkällisen alustuksen jälkeen pääsemmekin itse asiaan, nimittäin luonnonvaroja kuluttavan googlettamiseni löydökseen: Suomen parhaat kirpputorit -keskusteluun.
En itse asiassa aio keskustella siitä, mitkä ovat Suomen parhaita kirpputoreja vaan huomioni tuossa ketjussa kiinnittivät aivan muut seikat. Siellä näet kiteytyy niin kristallinkirkkaasti se suomalainen ajatusmaailma, jonka mukaan parasta pitäisi saada, mutta se ei saisi maksaa juuri mitään. Moni kirjoittaja murehti suureen ääneen sitä, että kirpputorien hinnat nousevat - mikä on tietysti aivan järkyttävää ja käsittämätöntä tässä meidän nykyisessä kapitalistisessa taloudessamme, jossa kaiken hinta nousee koko ajan. Mutta ei, kirpparitavaraa ei tämä sääntö saisi koskea, sen hinta ei saisi nousta yhtään, koska muuten ollaan toki lähestulkoon ryöstämässä kuluttajaparan rahoja.
UFF-liikkeitä syytetään rahastuksesta aivan erityisesti. Siinä kuitenkin unohdetaan se, että vaikka UFF saa myyntiartikkelinsa ilmaiseksi, kaikkeen muuhun sen toimintaan uppoaa rahaa ja jollain sekin on katettava. Joku kauempana keskustasta sijaitsevat itsepalvelukirpputori toimii aivan eri periaatteella, jolloin niiden hintojen vertailu ei kerta kaikkiaan ole mielekästä.
Kirppareilla kävijät usein pitävät itseään jokseenkin parempina ihmisinä kuin esimerkiksi Hennesillä tai GinaTricotilla shoppailijat, mutta karu totuus on, että ajatusmalleissa ei juurikaan tunnu olevan eroa: kaiken pitäisi olla niin maan mahdottoman halpaa. Sen sijaan, että panostettaisiin laatuun, ostetaan halvalla kaikenmoista krääsää. Omatunto puhdistuu sillä, että tämä tavarahan on kierrätettyä eli jotenkin maagisesti siitä samasta mekosta, joka on Hennesin rekissä roikkuessaan oiva esimerkki länsimaisen kulutusyhteiskunnan dekadenssista, tulee kirpparin laatikosta löytyessään riemullinen julistus ostajansa ekologisuudesta ja itsenäisyydestä verrattuna Henneshamstereihin.
Ei siinä mitään, kirpputoreilta voi tosiaan löytää oikein laadukastakin tavaraa ja oikeastaan se on yksi syy, miksi itse niitä suosin. Jos vaate on käytetty, mutta YHÄ hyvässä kunnossa, sen täytyy olla laadukas, kun taas uutena ostettaessa voi enää harvoin luottaa tuotteen laadukkuuteen. Mutta eipä tämä laatu saisi kirppareillakaan mitään maksaa, kuten sanottua. Ymmärrän tietysti, että joku iloitsee törkyhalvalla löytämästään laadukkaasta merkkivaatteesta, jota myyjä ei ollut osannut hinnoitella oikein, mutta on minusta aika paksua olettaa, että laatua pitäisi noin yleensäkin saada luokattoman halvalla. Miksi ihmeessä pitäisi?
Jotenkin pidän tätä ajatusmallia turhauttavana ja tympeänä. Oikeastaan se tuntuu olevan osavastuussa tästä meidän henkkamaukkabigmac-kulttuuristamme, jossa ostelemme mieluummin Gina Tricotin laaduttomia rättejä huippuhalvalla kuin maksamme suurempia summia kunnolla ja kunnollisista kankaista tehdyistä vaatteista, jotka oikeasti kestäisivät pitkään. Kyselyissä ihmiset aina väittävät haluavansa luomua ja laatutuotteita ja ovat valmiita maksamaan niistä, mutta totuus on toinen. Todellisessa maailmassa halpa "made in China" krääsä ajaa aina laatutaravan ohi, koska mikään ei saisi maksaa mitään.
En itse asiassa aio keskustella siitä, mitkä ovat Suomen parhaita kirpputoreja vaan huomioni tuossa ketjussa kiinnittivät aivan muut seikat. Siellä näet kiteytyy niin kristallinkirkkaasti se suomalainen ajatusmaailma, jonka mukaan parasta pitäisi saada, mutta se ei saisi maksaa juuri mitään. Moni kirjoittaja murehti suureen ääneen sitä, että kirpputorien hinnat nousevat - mikä on tietysti aivan järkyttävää ja käsittämätöntä tässä meidän nykyisessä kapitalistisessa taloudessamme, jossa kaiken hinta nousee koko ajan. Mutta ei, kirpparitavaraa ei tämä sääntö saisi koskea, sen hinta ei saisi nousta yhtään, koska muuten ollaan toki lähestulkoon ryöstämässä kuluttajaparan rahoja.
UFF-liikkeitä syytetään rahastuksesta aivan erityisesti. Siinä kuitenkin unohdetaan se, että vaikka UFF saa myyntiartikkelinsa ilmaiseksi, kaikkeen muuhun sen toimintaan uppoaa rahaa ja jollain sekin on katettava. Joku kauempana keskustasta sijaitsevat itsepalvelukirpputori toimii aivan eri periaatteella, jolloin niiden hintojen vertailu ei kerta kaikkiaan ole mielekästä.
Kirppareilla kävijät usein pitävät itseään jokseenkin parempina ihmisinä kuin esimerkiksi Hennesillä tai GinaTricotilla shoppailijat, mutta karu totuus on, että ajatusmalleissa ei juurikaan tunnu olevan eroa: kaiken pitäisi olla niin maan mahdottoman halpaa. Sen sijaan, että panostettaisiin laatuun, ostetaan halvalla kaikenmoista krääsää. Omatunto puhdistuu sillä, että tämä tavarahan on kierrätettyä eli jotenkin maagisesti siitä samasta mekosta, joka on Hennesin rekissä roikkuessaan oiva esimerkki länsimaisen kulutusyhteiskunnan dekadenssista, tulee kirpparin laatikosta löytyessään riemullinen julistus ostajansa ekologisuudesta ja itsenäisyydestä verrattuna Henneshamstereihin.
Ei siinä mitään, kirpputoreilta voi tosiaan löytää oikein laadukastakin tavaraa ja oikeastaan se on yksi syy, miksi itse niitä suosin. Jos vaate on käytetty, mutta YHÄ hyvässä kunnossa, sen täytyy olla laadukas, kun taas uutena ostettaessa voi enää harvoin luottaa tuotteen laadukkuuteen. Mutta eipä tämä laatu saisi kirppareillakaan mitään maksaa, kuten sanottua. Ymmärrän tietysti, että joku iloitsee törkyhalvalla löytämästään laadukkaasta merkkivaatteesta, jota myyjä ei ollut osannut hinnoitella oikein, mutta on minusta aika paksua olettaa, että laatua pitäisi noin yleensäkin saada luokattoman halvalla. Miksi ihmeessä pitäisi?
Jotenkin pidän tätä ajatusmallia turhauttavana ja tympeänä. Oikeastaan se tuntuu olevan osavastuussa tästä meidän henkkamaukkabigmac-kulttuuristamme, jossa ostelemme mieluummin Gina Tricotin laaduttomia rättejä huippuhalvalla kuin maksamme suurempia summia kunnolla ja kunnollisista kankaista tehdyistä vaatteista, jotka oikeasti kestäisivät pitkään. Kyselyissä ihmiset aina väittävät haluavansa luomua ja laatutuotteita ja ovat valmiita maksamaan niistä, mutta totuus on toinen. Todellisessa maailmassa halpa "made in China" krääsä ajaa aina laatutaravan ohi, koska mikään ei saisi maksaa mitään.
maanantaina, kesäkuuta 14, 2010
Emme ole ihmisiä kaikki
Yritän taas palata ruotuun. Tässä on ollut muutto ja lisäksi tiettyjä sählinkejä henkilökohtaisessa elämässäni, jotka eivät suorastaan ole ohi, mutta täytyy yrittää keskittyä muuhunkin. Näin ollen ryhdyn taas päivittämään blogia. Aloitin sitä paitsi viime viikolla työt täällä perinteisessä paikassa, missä en muuta teekään kuin roiku facebookissa ja blogeissa sen sijaan, että niinq tekisin TÖITÄ. Tai edes näyttäisin kiireiseltä. ;)
Viikonloppuna huomioni kiinnitti uutinen kaasuiskusta afganistanilaiseen tyttökouluun. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin usein empaattinen ihan vaivoiksi asti, maailmasta löytyy kyllä sieltä täältä porukkaa, joita kohtaan en jaksa tuntea mitään positiivista ja nuo "ainoa, mihin meistä on, on kaasutella tyttösiä, koska sehän on suurin ongelma muutenkin hajalla olevassa maassamme, että tytöt voivat OPETELLA LUKEMAAN" -hemmot kirivät aika korkealle sijalle epäempatialistallani. Ylipäätään kaikki tuollaiset tempaukset lapsia kohtaan ovat niin kuvottavan vastenmielisiä, etten ymmärrä, miten kukaan ihmiseksi itseään nimittävä eläin kehtaa myöntää ääneen tehneensä jotain tuollaista. Kaikken kuvottavinta kuitenkin on, että tämä jengi todennäköisesti on teoistaan YLPEÄ.
Muistelen erästä uutista jokunen vuosi takaa Venäjältä, jossa kerrotiin rasistijengin hakanneen kuoliaaksi jostain entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneen maahanmuuttajan (uzbekki, tadzhikki, jotain sinnepäin). Olivat nämä kaverit varmasti polleaa poikaa, kun onnistuivat pieksemään hengiltä 9-vuotiaan pikkutytön.
Oikeasti. Jos ei ole lihaksia mihinkään muuhun kuin LASTEN häiriköintiin, pieksemiseen ja tappamiseen, olisi syytä edes älytä pitää turpansa soukemmalla. Siinä, että onnistuu viemään nirrin viisi kertaa itseään pienemmältä olennolta ja vieläpä porukan voimin, ei ole kerrassaan mitään ylpeiltävää. Itse asiassa moista pitäisi lähinnä hävetä.
Maailmassa on kyllä ihan riesaksi asti sitä väkeä, joka kahdella jalalla kulkee, mutta jotta ei ihmissukuun kuuluvaksi ilkeä nimittää.
Viikonloppuna huomioni kiinnitti uutinen kaasuiskusta afganistanilaiseen tyttökouluun. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin usein empaattinen ihan vaivoiksi asti, maailmasta löytyy kyllä sieltä täältä porukkaa, joita kohtaan en jaksa tuntea mitään positiivista ja nuo "ainoa, mihin meistä on, on kaasutella tyttösiä, koska sehän on suurin ongelma muutenkin hajalla olevassa maassamme, että tytöt voivat OPETELLA LUKEMAAN" -hemmot kirivät aika korkealle sijalle epäempatialistallani. Ylipäätään kaikki tuollaiset tempaukset lapsia kohtaan ovat niin kuvottavan vastenmielisiä, etten ymmärrä, miten kukaan ihmiseksi itseään nimittävä eläin kehtaa myöntää ääneen tehneensä jotain tuollaista. Kaikken kuvottavinta kuitenkin on, että tämä jengi todennäköisesti on teoistaan YLPEÄ.
Muistelen erästä uutista jokunen vuosi takaa Venäjältä, jossa kerrotiin rasistijengin hakanneen kuoliaaksi jostain entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneen maahanmuuttajan (uzbekki, tadzhikki, jotain sinnepäin). Olivat nämä kaverit varmasti polleaa poikaa, kun onnistuivat pieksemään hengiltä 9-vuotiaan pikkutytön.
Oikeasti. Jos ei ole lihaksia mihinkään muuhun kuin LASTEN häiriköintiin, pieksemiseen ja tappamiseen, olisi syytä edes älytä pitää turpansa soukemmalla. Siinä, että onnistuu viemään nirrin viisi kertaa itseään pienemmältä olennolta ja vieläpä porukan voimin, ei ole kerrassaan mitään ylpeiltävää. Itse asiassa moista pitäisi lähinnä hävetä.
Maailmassa on kyllä ihan riesaksi asti sitä väkeä, joka kahdella jalalla kulkee, mutta jotta ei ihmissukuun kuuluvaksi ilkeä nimittää.
torstaina, kesäkuuta 03, 2010
Muuttopuuhia
Olen pitänyt hiukan hiljaiseloa, koska muuttopuuha on vienyt kaiken energiani. Uusi kämppä on kooltaan mukava ja seutukin on sievää, mutta miinuksena on sitten pitkähkö matka keskustaan. Toisaalta, kesätyöpaikka taas on lähempänä. Ja herran pieksut sentään siinä uudessa kämpässä on kaappitilaa! Sitä on niin paljon, että vaikka vanhasta kämpästä lähtiessämme kirosin tavaramäärää, uuden kämpän kaapistot eivät edes täyty kaikesta krääsästämme.
Silti, tällä kertaa en todellakaan aio tehdä sitä virhettä, että täytän tyhjän tilan uudella roinalla. En todellakaan. Sitä tavaraa on todellakin aivan liikaa. Kunhan saan kämpän jonkinlaiseen järjestykseen, otan asiakseni hankkiutua eroon osasta turhaa sälää.
Näin on.
Silti, tällä kertaa en todellakaan aio tehdä sitä virhettä, että täytän tyhjän tilan uudella roinalla. En todellakaan. Sitä tavaraa on todellakin aivan liikaa. Kunhan saan kämpän jonkinlaiseen järjestykseen, otan asiakseni hankkiutua eroon osasta turhaa sälää.
Näin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)