En ole hetkeen kirjoittanut pariutumisasioista, mutta viime aikoina olen törmännyt uuteen, mielenkiintoiseen ilmiöön. Sitä on aina ajatellut, että naistenmiehillä*, jos kellä, on melkeinpä parhaat mahdollisuudet pariutua: he saavat naisia helposti ja koska naiset ovat keskimäärin halukkaampia sitoutumiseen kuin miehet, naistenmiehen ei tarvitsisi kuin pikkurilliään heilauttaa niin hänellä olisi jo tyttöystävä. Ei tämä ehkä ihan tuulesta temmattua ole, mutta ilmiö onkin näemmä monimutkaisempi kuin olen luullut.
Olen tässä menneinä kuukausina päätynyt juttelemaan näistä asioista muutamankin naistenmiehen kanssa ja he kaikki ovat toisistaan tietämättä antaneet aika samantyyppisen kuvauksen parisuhdepelistään: he saavat kyllä helposti naisia sänkyyn, mutta he eivät kuitenkaan onnistu pariutumaan kovin helposti. Tietysti olisi epäilemättä se joukko naisia, jotka ottaisivat nämä kaverit puolisoikseen onnesta hihkuen, mutta juuri ne naiset, joita nämä miehet olisivat eniten halunneet, ovat osoittautuneet paljon hankalammiksi, jopa mahdottomiksi pariutumismielessä. Eli toisin sanoen: naistenmiesten pariutumisongelma muistuttaa hämmästyttävällä tavalla naisten pariutumisongelmaa.
Jos kun naiset ovat hypergaamisia eli metsästävät parasta mahdollista miestä niin mikä olisikaan parempi osoitus miehen loistavuudesta kuin se, että valtaisa joukko naisia haluaa hänet. Naistenmiesten pitäisi siis olla kerrassaan pariutumispelin huipulla. Käytännössä kuitenkin ne laadukkaat naiset, jotka olisivat olleet naistenmiehiemme mieleen, ovat antaneet heille pakit. Seksille kyllä, parisuhteelle ei - ja tämä tulee naisen suusta. Mitä ihmettä?
Olen itse pohdiskellut kahta selitystä, jotka eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Ensimmäinen on se, että naiset eivät ota naistenmiehiä vakavasti pariutumismielessä, edes ne naiset, jotka sinänsä haluavat sitoutua. Heidän naismenestyksensä on tavallaan liian hyvä. Naiset olettavat, ettei heillä ole mahdollisuuksiakaan sitouttaa tällaisia "häntäheikkejä", mutta että heiltä voisi kyllä saada mukavaa kyytiä jonkin aikaa. Näin ollen naiset saattavat jopa päätyä käyttämään naistenmiehiä seksileluinaan. Nuoret naiset etenkin halutessaan seikkailla ja kokeilla jotain uutta ja jännittävää, voivat hetken aikaa kieriskellä naistenmiehen lakanoissa ja sitten kadota kuin tuhka tuuleen saatuaan kyllikseen kuumaa seksiä.
Toinen skenaario liittyy enemmän siihen, millaisista naisista naistenmiehet itse ovat vakavammin kiinnostuneita. Ne naiset näet muistuttavat näitä "narttuja",
joista olen aiemminkin kirjoittanut. Naistenmiehet tapaavat olla itse melko itsevarmoja, jännittäviä ja säkenöiviä tapauksia, mikä ehkä vaikuttaa siihen, että he kaipaavat naiseltaan jotain samaa. Yksi näistä kavereista sanoikin aivan suoraan, että sellaiset perinteiset, sitoutumishaluiset tytöt ovat hänestä
tylsiä. Naistenmiehet eivät välttämättä halua kilttiä, ujoa naisellista puolineitsykäistä istumaan kotona keinuttamassa kehtoa. He haluavat jännittävän, eläväisen ja seksiä hehkuvan naisen, joka ei paikoilleen sammaloidu. Ja nämä naiset taas ovat naismaailman pelureita - he eivät halua sitoutua edes naistenmiehiin. Pelinaiset ilmaantuvat paikalle kuin kimaltava puhuri, laittavat paikat hujan hajan ja katoavat yhtä äkkiä kuin ilmestyivätkin. Ja naistenmies jää keräilemään itsetuntonsa ja sydämensä sirpaleita kokoon.
Mutta syitä voi olla muitakin. Saa ehdottaa. Ilmiö on mielestäni erinomaisen kiinnostava ja liittyy läheisesti juuri tuohon "miehet rakastuvat narttuihin" -juttuun.
* Tässä yhteydessä tarkoitan naistenmiehillä niitä miehiä, joilla on ollut runsaasti naisseikkailuja ja he saavat helposti naisseuraa yöksi. He voivat olla pelimiehiä eli käyttävät pelimiestaktiikoita naisten iskentään tai sitten eivät. Olennaista on melkoinen menestys naisten parissa.
