Itse uutisessa päästään vihdoin asiaan. Yksinasuvalla pitäisi olla käytössään asumismenojen jälkeen vähintään n. 600 euroa, jotta hänellä olisi varaa tähän kohtuulliseen minimikulutukseen. Sehän on enemmän kuin mitä meikäläinen on saanut kuussa opintotukea! Ja sen kaiken siis saisi hummailla, mihin haluaa? Vau! Jos minulla olisi irtorahaa 600e kuussa, tuntisin itseni lähinnä kroisokseksi. En ehkä edes keksisi mitä kaikkea sillä tehdä (enkä ole aina keksinytkään, jos näin on päässyt käymään), joten osa menisi säästöön. Joten, jos olisin työtön, olisi tietysti kiva, että julkinen osasto rahoittaisi säästämiseni ja Vietnamin-lomani!
Hei ihan oikeasti nyt. Ei ihme, että porukka ei halua mennä töihin, jos niille halutaan taata valtion rahoilla sellainen elintaso, ettei heidän tarvitse mennä töihin. Kuinka monella TYÖTÄ tekevällä jää asumismenojen jälkeen 600e joka kuukausi käteen? Siis sellaista työtä tekevällä, johon isolla osalla työttömistä olisi saumat, kuten vaikkapa siivoojalla? Itse olen käsittänyt niin, että perusturvan idea on pitää ihminen ravittuna, lämpimänä ja kykenevänä hakemaan töitä*. Siihen riittää asumismenojen jälkeen selkeästi pienempikin summa kuin 600e.
Perusturvan ongelma ei ole se, että porukalla "ei ole varaa kohtuulliseen minimikulutukseen". Ongelma on se, että osalla perusturvan varassa elävistä ei ole varaa ruokaan. Tämä jengi seisoo leipäjonoissa, koska heillä ei kerta kaikkiaan ole kylliksi rahaa ravita itsensä joka päivä. Toinen puoli ongelmasta taas on se, että toisella puolella porukasta tuet ovat liiankin hyviä, mikä ei kannusta menemään töihin, kun työtä tekemällä ansaitsisi ehkä 100e enemmän kuin kotona lonkkaa vetämällä. Myönnän ihan suoraan, etten minäkään siivoojaksi menisi, jos siivoojana tienaisin vain satkun enemmän kuin mitä valtiolta saisin.
Perusturva vaatisi kyllä paljon säätöä, mutta saa nähdä, onko kenelläkään poliittista tahtoa tarttua sitä virtahepoa hännästä.
* Työkyvyttömyysjutut ovat erikseen.

7 kommenttia:
Kirjoituksesi on pääsääntöisesti asiaa ja olen varsin pitkälle kanssasi samaa mieltä, joten en puutu siihen sen tarkemmin nyt.
Sen sijaan kiinnittäisin huomiota työkyvyttömyyseläkeläisiin, joiden määrä kasvaa koko ajan. Meillä on jo runsaasti 30 vuotiaita työkyvytömyyseläkeläisiä, jotka tulevat todella kalliiksi suomelle ja suomalaiselle veronmaksajalle. Väitän, että melkoinen joukko heistä ei ole työkyvyttömiä vaan työhaluttomia. Tuolle ilmiölle pitää tehdä jotain ja pian.
Jape: Osa noista tosiaan on työhaluttomia, mutta sitä on kai vaikea erottaa. Fyysisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on useimmiten aika selvää, mutta ei aina sekään. Joillain on sellaisia vaivoja, joiden syitä lääkärit eivät pysty jäljittämään, joten silloin niitä ei tavallaan "ole olemassa". Tällainen voi esimerkiksi olla krooninen, jatkuva kipu jossain kohtaa kehoa ja ehkä sinäkin tiedät, että on käytännössä mahdotonta tehdä pitkään töitä, jos koko ajan sattuu.
Toinen ongelma ovat erilaiset mielenterveydenhäiriöt. Masennuskaan ei ole pelkästään mikään "mielikuvitussairaus" vaan fyysisiäkin syitä löytyy, esimerkiksi normaalia alhaisempi serotoniinin eritys.
Sinänsä olen samaa mieltä, että ilmiölle pitäisi tehdä jotain, mutta mitä?
Arawn: "Fyysisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on useimmiten aika selvää, mutta ei aina sekään."
Näin näyttää olevan nykyään, mutta ei "ennen vanhaan". Siloin kun allekirjoittnaut oli nuori, niin ei työkyvytömyyksiä juuri tunnettu, vaan vakuutusyhtiö uudelleen koulutti "työkyvyttömän" uuteen ammattiin. Minun kanssa tekussa oli samalla luokalla pari noin 35-40 vuotiasta tyyppiä, jotka olivat tulleet työkyvttömäksi entiseen amamttiin. Sen sijaan että vakutusyhtö olisi amksanut ko. jampoille palkkaan rinnastettavissa olevaa korvausta työeläkeikään asti, koulutti se heidät uuteen ammattiin. Tietty meitä muita opsikelijoita hiukan teppoiti kärvistellä opintotuella ja -lainalla, kun nuo tyypit saivat vakuutusyhtiöltä "palkkaa" koko opiskelu ajan, mutta se palkka loppui heiltä sitten kun olivat almistuneet uuteen amamttiin. Paljon halvempaa vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiön muille asiakkaille, jotka maksuissaan maksavat nuo työkyvyttömyyseläkkeet...
Arawn: "Joillain on sellaisia vaivoja, joiden syitä lääkärit eivät pysty jäljittämään, joten silloin niitä ei tavallaan "ole olemassa"."
Monella ne vaivat on keksittyjä, joten niitä ei oikeasti ole olemassakaan, joten vaikea niitä on löytääkkään. Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee aivan liian helposti ja pitää oikein ihmetellä lääkärien moraalia, jotka mielestäni aivan liian helposti laskee ihmsiä työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä selvitä onko se syy ja peruste oikea vai ei. Miksi enään ei ihmisiä juurikaan uudelleen kouluteta uuteen ammattiin? Tulee todella kalliiksi elättää ihmisiä jopa kymmeniä vuosia "työkyvyttömyys"eläkkeellä. Ollaan juu "työkyvyttömiä", mutta kuitenkin pysytyään tekemään kaiken maailman napatanssit, zumbat, joogat sun muut väännöt ihan ongelmitta.
Arawn: "Tällainen voi esimerkiksi olla krooninen, jatkuva kipu jossain kohtaa kehoa ja ehkä sinäkin tiedät, että on käytännössä mahdotonta tehdä pitkään töitä, jos koko ajan sattuu. "
Kyllä, tottakai näitäkin on. Ihan aitoja tapauksia, joilla on sairaus tai vastaava, kuten juurikin tuo mainittu krooninen kipu, joka estää tai rajoittaa työnteko kykyä. Olen joskus TV:stä nähnyt dokumenttia näistä ihmisistä, jolla on tuo krooninen kiputila.
MT-häiriöt ovat kai yleisin työkyvyttömyyden syy ja minusta aivan aiheetta. Ihan liian helposti päästään työkyvttömyyseläkkeelle masnnuksen tai jonkin muun MT-ongelman takia. En toki väitä, että aitoja tapauksia ei olisi ja sellaisia joitka ovat työkyvyttömiä, mutta hei, kuka on oikeasti totaalisen työkyvytön lopun ikää, jos on masentunut 3kymppisenä? Pystyvätkö nuo masentuneet 3kymppiset tekemään ylipäätään yhtän mitään enään elämässään?
Arawn: "Sinänsä olen samaa mieltä, että ilmiölle pitäisi tehdä jotain, mutta mitä?"
Voisihan tässä pohtia moniakin keinoja mitä asialle pitäisi tehdä. Luettelen joitakin, joita näin äkkiseltään tulee mieleen.
Ensinnäkin työkyvyttömyyseläke pitäisi olla vasta se viimeisin keino, jos "muu ei auta". Perusteet työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn pitää olla kovemmat ja ihminen pitää tutkia kunnolla, jotta oikea syy saataisiin selville. Jos jotain pitää määrätä, niin saikkua ensin "riittävästi", eikä heti kirjoitella työkyvyttömyyseläkepapereita.
Lisäksi nuorta ihmistä ei pitäisi laskea työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan pitäisi ainakin uudelleen kouluttaa ensin toisiin tehtäviin.
Muitakin keinoja varmaan on, mutta nämä tuli nyt mieleen näin aluksi.
Nykymenolla tulee tie äkkiä päätepisteeseensä. Esim. Vuonna 2008 jäi työeläkkeelle 72000 henkeä. Näistä alle puolet, eli 34000 henkeä jäi normaalille vanhuuseläkkeelle. Työttömyyseläkkeelle jäi 12000 ja työkyvyttömyyseläkkeelle yli 25000 henkeä.
Karkeasti työkyvttömyyseläkkeelle jäi suuruusluokkana lähes yhtä paljon ihmisiä kuin mitä jäi vanhuuseläkkeelle ts. normaalille työeläkkeelle. Määrät on hurja ja kuka noiden työkyvyttömyyseläkeläisten eläkkeet maksaa, kun he eivät usein ole kovinkaan pitkään kartuttaneet itselleen omaa työeläkettä?
Kyllähän tuo 600€ / kk asumisen jälkeen kuullostaa aika mukavanoloiselta summalta jos ei töissä tarvitse käydä. Toki onhan se kiva, että voi tehdä kaikkea kivaa työttömänä ollessaan, varsinkin kun silloin sitä aikaa löytyy riittämiin, mutta ehkä sen kaiken kivan rahoittaminen valtion kassasta ei ole se viisain vaihtoehto :)
Jape:"Näin näyttää olevan nykyään, mutta ei "ennen vanhaan". Siloin kun allekirjoittnaut oli nuori, niin ei työkyvytömyyksiä juuri tunnettu, vaan vakuutusyhtiö uudelleen koulutti "työkyvyttömän" uuteen ammattiin."
Onhan se aika masentavaa ensin hammastapurren opiskella 7 vuotta unelma-ammattiinsa ja sen jälkeen jostain syystä joutua työttömyysputkeen. Sitten et enää kelpaa, koska et enää ole perillä viimeisimmästä tiedosta ja taidotkin ovat ruostuneet. Uudelleenkouluttautuminen ei ole oikein mielekästä, jos olet jo sen korkeimman koulutuksen alaltasi saanut ja haluat vastaavan tyyppistä työtä. Ei se vakuutusyhtiö voi kenenkään puolesta korkeakouluun hakea. Ja sinne ei päästä noin vain itse hakemalla tai edes pääsykokeisiin tiukasti harjoittelemalla. Ja tuskin sitä mielellään siivoustyötä tai mitään duunarihommaa tekee hengenpitimiksi, jos oman alan töistä maksettaisiin keskimäärin esimerkiksi 5000€ kuussa. Monella alalla työnhakeminen on todellista työtä ja vaatii henkistä kanttia, eikä takanapäin olevaa kolmen vuoden työttömyysputkea, jossa itsetunto ja usko omiin taitoihin on lässähtänyt pohjalukemiin.
Kyllä sille 600 € aina joku järkevä rahanreikä löytyy. Ajatteleeko kukaan esimerkiksi sitä, että rikas voi kartuttaa omaisuutta, koska saa asuntolainaa ja voi maksaa vuokran sijasta omaa asuntoa. Vaikka köyhä siis voisi periaatteessa maksaa omaa halvempaa asuntoa, niin hän ei saa lainaa.
Köyhän ei parane ainakaan sairastua pahemmin. Nuo 600 euroa saa äkkiä tuhlattua lääkäripalveluihin ja lääkkeisiin.
Asiaa. Kyseessä on perusturva. Jos haluaa elämäänsä enemmän kuin perusasiat, niin sitten töihin. Iskit juuri oikeaan kohtaan, joka jää helposti tajuamatta: tuo 600 € on se, mitä pitäisi muka jäädä yli.
Minulla on tapana sanoa, että sosiaaliturva ei voi olla liian pieni, koska valtaosalla sen käyttäjistä näyttää olevan rahaa tupakkaan.
Mainitsemasi "töitä tekemällä ansaitsisi ehkä 100 € enemmän kuin kotona lonkkaa vetämällä" ei ole edes ennätys. Vuonna Ahtisaari olin ollut hyvinpalkatussa työssä, mutta jäämässä työttömäksi pestin päättyessä. Minulle tarjottiin uutta työpaikkaa muualta. Laskin, että jos otan sen vastaan, tienaan bruttona 100 mk/kk vähemmän kuin jäämällä ansiosidonnaiselle. Päätin kuitenkin maksaa työn tekemisen ilosta … no oikeasti, arvioin että siitä voisi aueta hyvällä tuurilla kelpo uraputki.
Lähetä kommentti