Immortals

Olisihan tässä kirjoitettavaa vaikka mistä, mutta jospa ensin käsittelisin Immortalsin alta pois. Kävin nimittäin katsomassa tämän uuden Kreikan mytologian uudelleen tulkinnan - tai ehkä "uudelleen tulkinta" pitäisi olla lainausmerkeissä. Theseushan, jos tiedätte, oli se kaveri, joka käväisi labyrintissä tappamassa Minotauruksen, nappasi mukaansa prinsessan, jonka hylkäsi matkan varrelle, kidnappasi amatsonien kuningattaren, nai aikaisemman prinsessan sisaren, tapatti oman poikansa ja kuoli lopulta murtuneena miehenä. Immortalsissa tarina oli kirjoitettu siinä määrin uusiksi, että Theseuksesta oli jäljellä oikeastaan enää nimi. Siksi en aiokaan puuttua kaikkiin käsikirjoituksen poikkeamiin alkuperäisestä tarusta, sillä on selvää, että koko alkuperäinen taru on pyyhitty pois jo ideointivaiheessa.

Itseänihän ei haittaa, jos ja kun vanhoja myyttejä kirjoitetaan uusiksi rankallakin kädellä. Olennaista on mielenkiintoinen, johdonmukainen ja mukaansa tempaava tarina. Pienet epäloogisuudet voi antaa anteeksi, mutta Immortals kompuroi ikävästi useammassakin kohtaa. En ryhdy itkemään siitä, jos ja kun naispäähenkilön täytyy käydä suihkussa pestäkseen öljyisen veden pois jäätyään aallon alle, mutta jotenkin mystisesti vaatteet ovat säilyneet puhtaina. Sen sijaan, jos henkilöt käyttäytyvät vastoin aiempaa esittelyä, vaihtavat yhtäkkiä motivaatiota tai juonen kulku nytkähtelee sinne tänne kuin sätkivä kala, silloin alan jo hieman kurtistella kulmiani.

Nykivä tarina on yksi Immortalsin ongelmista. Pääjoukkio ei tunnu osaavan päättää, minne he ovat menossa. Ensin ollaan menossa Tartarokselle, sitten yhtäkkiä täytyykin mennä hautaamaan päähenkilön äiti. On selvää, että tiettyjen tarinan kannalta olennaisten seikkojen vuoksi henkilöt täytyy saada näihin paikkoihin, mutta se ei riitä. Heille täytyy antaa selkeä syy toimia, kuten he toimivat. Sitä ei anneta.

Mitä tulee henkilöhahmoihin, päähenkilöt olivat aika laimeita. Se tuntuu olevan tyypillinen ongelma näissä antiikkisissa törmäilyelokuvissa eikä koske vain henkilöhahmoja vaan myös valittuja näyttelijöitä. Olympoksen jumalat olivat samoin täysin yhdentekeviä ja helposti unohdettavissa. Ainoat, joissa oli jotain "munaa", olivat kuningas Hyperion ja pienessä sivuroolissa toikkaroiva Stavros. Kummankin kohdalla se oli näyttelijä, joka sai aikaan jotain. Mickey Roarke tuntuu sopivan sekopäiseksi pahikseksi (Iron man 2) ja minulla nyt sattuu olemaan lämpimiä tunteita Stephen Dorffia kohtaan.

Ehkä pahin munaus Immortalsissa olivat titaanit. En loukkaannu siitä, etteivät titaanit olleet samoja kuin Kreikan mytologian 12 titaania, Ouranoksen ja Gaian lapset. Mutta titaanit ovat se elokuvan lopullinen paha, jonka pitäisi olla jotain suurta, pelottavaa ja mahtavaa. Sen sijaan Immortalsin titaanit ovat aivottomasti kuolaavia zombeja, jotka loikkivat pitkin seiniä ja irvistelevät kuin mielipuolet. Eli jotain sellaista, joka Zeuksen pitäisi pystyä liiskaamaan vasemman jalkansa liikavarpaalla. Joku Mickey Roarke on noin 1000 kertaa pelottavampi kuin legioona näitä "titaaneja". Mikä antikliimaksi.

Lisäksi haluaisin esittää muutaman kysymyksen:

1. Miksi Olympoksella oli vain kuusi jumalaa? On ihan ymmärrettävää, ettei kaikille 12 voi kirjoittaa syvällistä sanottavaa, mutta olisivat laittaneet ne loput edes seisoksimaan jonnekin.

2. Miksi jumalat olivat pukeutuneet huonon fetissipornoelokuvan tähdiksi? Ei kukaan vakavasti otettava jumala pukeudu kultaisiin boksereihin. Sori, Zeus.

3. Missä olivat Zeuksen salamat? Zeus taistelee salamoin eikä millään hemmetin kung fu -liikkeillä.

4. Miten ihmeessä neitsytoraakkeli keksi aivan yhtäkkiä, että NYT täytyy päästä eroon immenkalvosta, jotta näyt loppuvat. Nainen oli selvästi melkein 30 vuotias, sillä olisi ollut vuosia aikaa etenkin, kun oli pitänyt näkyjään kirouksena jo kauan.

5. Ei KUKAAN ole niin idiootti kuin helleenien johtaja: vastapuolen kuninkaan käveltyä armeijan mukana sisään linnoitukseen, johtaja alkaa selittää jotain neuvottelemisesta. Yksikään johtaja EI oleta, että on mitään neuvoteltavaa, jos vastustaja on jo armeijoineen sisällä.

Mutta niin. Immortals oli kuitenkin parempi kuin Clash of the Titans. Nyt on sitten käsitelty Troija, Theseus ja Perseus, jäljellä ainakin Iason, Herakles ja Odysseus. Jäämme odottamaan, minkä myytin Hollywood käärii uuteen kuosiin.