Keskustelupalstojen antia

Olen välillä lueskellut parisuhdepalstoja ja etenkin yhdellä sellaisella puidaan välillä hyvinkin rankkoja ongelmia. On raiskauksia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pettämistä, raakoja avioeroja ja muuta vastaavaa. Joitakin miehiä on paikalla, mutta pääosin sinne kirjoittavat tietysti naiset, jotka avautuvat parisuhteidensa karikoista.

Huomaan, että monet ketjut saavat minut vihaiseksi. Vihaiseksi niille naisille. Naiset kuvaavat uskomattomia parisuhdehelvettejä, joissa mies alistaa, haukkuu, pettää, lyö, pilkkaa, nöyryyttää ja jopa raiskaa - ja pahimmillaan kysyvät, että mitä voin tehdä, kun en haluaisi erota! "Olen ihan rikki, hajalla ja romuna, mutta erota en halua." Voi... (seuraava teksti on sensuroitu liiallisen kiroilun vuoksi). No, jotkut sentään haluavat erota tai ulos tilanteesta miten tahansa, vaikka sitten eroamalla, mutta nyyhkivät, etteivät jaksa, miten sekin onnistuu, aina antavat periksi miehelle, kun tämä vonkaa riidan jälkeen takaisin.

Ymmärrän periaatteessa, että jos on vuosikausia elänyt tulehtuneessa suhteessa, siihen on ikään kuin jäänyt koukkuun. On monta psykologista jippoa, jotka pitävät näitä naisia kiinni alistavissa miehissä eikä lähteminen tosiaan ole helppoa. Tuntemattoman kohtaaminen on aina henkisesti raskasta, vaikka se tarkoittaisi pakenemista jostain, mikä tuhoaa mielen. Kyllä minä ymmärrän, tavallaan.

Kuitenkin, vaikka kuinka ymmärrän teorian tasolla, käytännössä minun tekisi mieli läimiä näitä naisia. Että heräisitte nyt hiivatti vieköön, keräisitte kamanne ja häipyisitte sinne, missä pippuri kasvaa. Tekisi mieli ravistella jotain tolkkua näihin kynnysmattoihin, joiden ainoa keino ratkaista tilanne tuntuu olevan se, että itketään aiheesta keskustelupalstalla. Yksi itse asiassa kertoikin, että hänen ystävänsä ja läheisensä ovat jo käytännössä hylänneet hänet, koska hän ei ole jättänyt väkivaltaista aviomiestään ja haki näiltä aina tukea. Läheiset väsyivät lopulta, koska mikään ei muuttunut. Niin siinä käy.

Eihän se ravistelu varmaan mitään auttaisi. Enkä tiedä, mikä auttaisi. Ei kukaan voi auttaa ihmistä ellei tämä itse halua apua ja auta itse itseään. Ehkä ne keskustelupalstat ovat kuitenkin askel oikeaan suuntaan, koska sinne on tultu pyytämään apua. Silloin on jo ymmärretty, että tilanteessa on jotain pahasti pielessä eikä se voi jatkua sellaisena. Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää ja jaksaa kerätä kamppeensa ja häipyä.