Pahamaineinen työnantaja

Marraskuun Talouselämässä oli mielenkiintoinen kolumni, "Paholaisen palkkalistoilla". Mitä tapahtuu, jos ja kun yritys, jossa ihminen työskentelee, paljastuu eettisesti arveluttavaksi toimijaksi? Tai miltä tuntuu mennä töihin yritykseen, jolla on jo entuudestaan huone maine, mitä tulee etiikkaan ja oikeudenmukaisuuteen.

Aihe on hyvä ja ajankohtainen. Nykyäänhän työntekijät yhä enenevissä määrin vaativat ja toivovat työnantajiltaan muitakin asioita kuin kuukausittaista rahasummaa tilille ja työrauhaa. Työntekijät eivät ehkä ole yhtä sitoutuneita työantajiinsa kuin ennen (kuten myös toisin päin), mutta monille työnantajan maine merkitsee paljon, sillä se maine vaikuttaa myös työntekijän omaan maineeseen. Jos firma jää kiinni väärinkäytöksistä, lahjonnasta tai muusta eettisesti keljusta toiminnasta, firman työntekijät vastaavat siitä firman edustajina aivan huolimatta siitä, oliko heillä osaa tai arpaa väärinkäytöksiin. Ja työntekijät myös tuntevat sen itse, sillä artikkelin kirjoittajan lainaaman konsultin mukaan ihmisten yleisin tunne tällaisessa tilanteessa on häpeä.

Asiakkaat eivät siis ole ainoa syy yrityksille pyrkiä eettisyyteen tai ainakin ylläpitämään eettistä mainetta.* Yritys, joka mielletään epäeettiseksi ja huonomaineiseksi, menettää äkkiä houkutuksensa mahdollisten työntekijöiden silmissä ja äärimmillään jotkut saattavat jopa vaihtaa työpaikkaa työnantajaansa pettyneinä. Sen vuoksi on tärkeää, miten yritys hoitaa äkilliset kilpeensä tulleet kolhut, kuten kolumnissa todetaankin. Hyssyttely ja näennäisjuttujen lässyttäminen eivät paranna tilannetta yhtään.

Itse asiassa jaksan kerta kerran jälkeen hämmästellä, miten tyhminä monikin yritysjohto työntekijöitään pitää, sillä ei kukaan ei uskoa sellaisen liirumlaarumin menevän läpi. Siinä näkyy, että sanotaan jotain, koska on pakko sanoa jotain, mutta mitään oikeaa ei haluta paljastaa. Joskus auttaisi jo sekin, että myöntäisi tehneensä virheitä. Ihmiset antavat kyllä anteeksi, jos myöntää virheensä suoraan, katuu ja pyrkii parempaan. Lässyttäjille ei anneta anteeksi.

Omalla kohdallani en onneksi ole joutunut miettimään näitä asioita työntekijän näkökulmasta, mutta täytyy myöntää, että kyllä firman maine vaikuttaisi siihen, haenko/hyväksynkö töitä kyseisestä paikasta. Minuun pätevät myös muut Y-sukupolven työpaikkatoiveet, kuten esimerkiksi halu käyttää sosiaalista mediaa työpaikalla eli olen ihan klassinen sukupolveni edustaja. Ja koska meitä alkaa työelämässä olla yhä enemmän ja enemmän, meidän mielipiteitämme kannattaa jo alkaa huomioida.


*Maine on tietysti olennaisempaa kuin se, onko firma todella eettinen vai ei. Apple on hyvä esimerkki.