Onko lihava vastuussa kiloistaan?

Pöperöproffa Patrik kirjoitti siitä, onko lihavuus ihmisen omaa syytä vaiko ei ja päätyi tulokseen, että ei ole. Ravitsemusasiantuntijana Patrikilla toki on runsaasti tietoa ja kokemusta aiheesta ja hän luonnollisesti perustelee näkemyksensä tekstissään. Itse en ole asiantuntija, mutta olen seurannut hieman aihetta ja onhan tuota omaakin kokemusta lihavuudesta ja laihtumisesta kertynyt. Kaiken tämän perusteella en itse kykenisi vastaamaan selkeästi "kyllä" tai "ei" vaan ainoastaan "se riippuu".

Mielestäni tässä tulee kyseeseen enemmänkin jonkinlainen jana, jonka toisessa päässä lihavuus on "oma moka" ja toisessa se selkeästi "ei ole". Ihmiset sitten sijoittuvat eri tavoin tälle janalle, toiset kyllä- ja toiset ei-päätyyn, toiset keskelle tai lähemmäs jompaakumpaa ääripäätä. Esimerkiksi lapset ja lihavuutta aiheuttavista sairauksista kärsivät pistäisin suoraan ei-päätyyn. He eivät voi juurikaan vaikuttaa painoonsa, joten he ovat syyttömiä lihavuuteensa. Tästä toisaalta kukaan ei liene eri mieltä. Erimielisyys syntyy vasta siitä, keitä sitten voisi laittaa sinne keskelle janaa tai jopa lähemmäs "kyllä" -päätyä.

Patrik esittelee lukuisia lihomisen taustalla vaikuttavia syitä, kuten esimerkiksi kotoa opitut huonot tavat ja laihduttajille annetut huonot ohjeet. Itse en kuitenkaan ole taipuvainen hyväksymään näkemystä, jonka mukaan vastuu ihmisen valinnoista voidaan siirtää jonnekin menneisyyteen tai ulkoiselle instansseille (paitsi äärimmäisen painavista syistä). Aikuinen ihminen voi valita ja tästä kyvystä valita seuraa myös vastuu omien valintojen seurauksista. Kotoa on voitu saada huonot eväät, mutta ne eivät ole aikuiselle mikään peruste elää kuin pellossa ja vedota aina ikävään lapsuuteensa. Aikuinen valitsee sen, elääkö pellossa lapsuusmallinsa mukaan vai opetteleeko elämään muuten. Laiskuus, kiinnostumattomuus ja passiivisuus asian suhteen ovat nekin valintoja.

Tämän vuoksi ajattelen, että aikuiset ihmiset ovat itse pääsääntöisesti syypäitä lihavuuteensa. En kuitenkaan näe, että tämä olisi syyllistämistä. Ääriesimerkkiä käyttääkseni, jos ihminen esimerkiksi jättää töissä tehtävän tekemättä ja sen seurauksena jokin asia menee pieleen, eikö hänelle saa sanoa, että tämä on sinun syysi. Olisiko se syyllistämistä? Miksi tilanne on mennyt siihen, ettei ihmisiä voi eikä saa vetää vastuuseen valintojensa seurauksista, koska se olisi "syyllistämistä"?

Vastuussa olemisessa on se jännä piirre, että se on vapauttavaa. Jos ihminen on itse syypää valintoihinsa, sehän merkitsee sitä, että hän voi tehdä asialle jotain. Jos syy on jossain "tuolla ulkona", hän on uhri eikä voi asiaa auttaa. Muutos alkaa juuri siitä vastuun ottamisesta ja ymmärtämisestä: minä olen valinnut väärin ja asiaan on saatava muutos. Totta kai valintojen taustalla voi olla kurja lapsuus tai mitä vain, mutta ei se lapsuus sitä suklaalevyä ihmisen kitusiin työnnä vaan ihminen itse. Taustojen ymmärtäminen voi toki olla hyvin tärkeää, jotta ymmärrettäisiin, millaisin perustein ihminen valintansa tekee ja näin voidaan valita juuri kuhunkin tilanteeseen sopivat keinot ja tavat muuttaa käytöstä ja ajatusmalleja.

Mutta vastuu valinnoistamme - se on meillä itsellämme. Me VOIMME valita. Ja se on sekä kauheinta että parasta siinä kaikessa.