Velka ja sen vanki, osa I

Olen aina ollut äärimmäisen allerginen velalle. Opintolainaa tuli nostettua pahimpaan hätään pari kertaa, kun opinnot olivat vielä alussa eikä ollut kunnon sivutöitä, mutta myöhemmin tienattuani kesätöissä mukavasti ylimääräistä, maksoin nekin pois. Kulutusluottoa käytin tasan kerran, kun sillä sai korotonta maksuaikaa ostamalleni tietokonepöydälle. Maksettuani pöydän, ajoissa tietysti, leikkasin kulutusluottokortin kahtia ja heitin menemään. Pahassa paikassa olen ollut luottoyhtiölle velkaa muutaman satasen ja jo se aiheutti valtavaa stressiä ja hiusten repimistä. Ainoat velat, jotka ymmärrän ja hyväksyn, ovat asuntolaina ja autolaina, mikäli auto on selkeästi tarpeen.

Näillä eväillä minun on siis vaikea ymmärtää, mitä tämä "nykyajan nuoriso" oikein puuhaa: "Velka parantaa itseluottamusta, kun olet nuori."

Ok, juttu koskee varsinaisesti jenkkejä/brittejä, mutta sama ilmiö näkyy Suomessakin. Nuoret ottavat kasakaupalla kalliita kulutusluottoja ja pikavippejä, joilla maksellaan makeaa elämää, asutaan kalliissa yksiössä, matkustellaan, ostellaan vaatteita, sisustetaan. Velkavangin blogi lienee melko hyvä esimerkki siitä, miten tämä tapahtuu. Velalla mälläävät nuoret eivät ole pahoja ihmisiä - velkaa ei vain mielletä "velaksi", ei sisäistetä ja ajatella, että se pitää oikeasti maksaa takaisin. Kun todellisuus sitten lopulta jysähtää niskaan, se iskeekin sitten alasimen lailla. Velkaa onkin tonneja, jopa monia kymmeniä tonneja eikä puhettakaan jostain asunnon ostamisesta ja omaisuuden kerryttämisestä, kun pitäisi maksaa sitä iloista elämää pois.

Lehdistössä ja muualla on ihmetelty, miksei opintolaina kiinnosta nuoria. Selityksiä on etsitty muun muassa 90-luvun lamasta, jonka katsotaan traumatisoineen silloin lapsuuttaan eläneet nykynuoret siinä määrin, etteivät nämä koske tikullakaan lainoihin. Mutta pikavippeihin ei suhtauduta samanlaisella pietiteellä tai sitten pikavippejä ottavat eivät ole sitä porukkaa, joka ylipäätään olisi oikeutettu ottamaan opintolainaa. Toinen vaihtoehto on, että ehkä se lama sitten "traumatisoi" minun sukupolveni, meidän noin kolmikymppiset ja meitä nuoremmilla ei ole mitään rajoitteita haalia itselleen tulevaa velkapommia. Se kun on ilmaista rahaa, ainakin muutaman vuoden ajan.

Eivät kuitenkaan vain nuoret velkaannu. Tällä viikolla luin Iltasanomien PLUS-liitteestä eräästä perheenäidistä, jonka tulot olivat 6000 euroa kuussa. Ja silti tämä nainen oli onnistunut haalimaan itselleen sellaisen kulutuslaina- ja pikavippikierteen, että tuloista suurin osa kului velkojen maksuun eikä lapsille meinannut saada ostettua ruokaa ilman uusia vippejä. Jutussa myös mainittiin, että näitä suurituloisia alkaa olla ahdingossa velkojen kanssa ja heidän tilanteensa on yleensä vielä pahempi kuin pienituloisten siinä vaiheessa, kun he hakeutuvat velkaneuvontaan. Suurituloiselle häpeä kyvyttömyydestä maksaa velkoja on sekin näet suurempi kuin pienituloiselle.

Näiden ilmeisimpien lisäksi on kyllä pari ihmisryhmää, joiden kohdalla velkojen otto ja jopa harkittu ulosottoon päätyminen ovat suht ymmärrettäviä ratkaisuja. Näitä ovat pysyvästi pitkäaikaistyöttömät ja eläkeläiset. Heillä usein on työajoiltaan jäljellä luottokortteja ja kulutuslainoja, joilla he voivat ostaa esimerkiksi uusia pesukoneita hajonneiden tilalle. Takaisin he eivät voi koskaan maksaa, mutta sillä ei ole väliäkään, koska vaikka lainat menevät ulosottoon, heiltä ei pienistä työttömyyskorvauksista ja eläkkeistä viedä mitään. Laskun maksavat velkojafirmojen muut asiakkaat.

Kaiken kaikkiaan tämä on ja pysyy minulle jossain määrin mysteerinä.Selkäytimeeni on porattu ajatus, että ihmisen tulee elää tulojensa mukaan. Olen minäkin ostettu satojen eurojen kenkiä, mutta se oli silloin, kun kävin kokopäivätöissä ja oli varaa. Jos tulot pienenvät, täytyy pienentää kulutusta. Ja jos velkaa on niskassa, muuttuvat monet asiat ylellisyyksiksi, joihin ei pitäisi olla varaa. Silti jengi haluaa väkisin asua kymmenien neliöiden asunnoissa ja ajella kahdella autolla, vaikka sitten kaikki rahat menevät velanmaksuun ja ruokaa täytyy ostaa uudella pikavipillä. Se 6000 tienannut velkavanki todistaa aika väkevästi, että minkään suuruinen palkankorotus ei auta maksamaan velkoja takaisin, sillä se johtaa vain elintason kasvattamiseen veloista huolimatta. Vähemmässä ovat kuitenkin ne kaverit, jotka käyttävät lainaa välttämättömyyksien hankintaan.

Tässä vaiheessa voisi summata, että oma vika. Mitäs otitte velkaa yli kykyjenne, kärsikää nyt sitten. Siinä on kyllä totta toinen puoli, mutta kokonaisuuden kannalta tilanne on hieman mutkikkaampi. Palaan siihen kakkososassa.